keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Uusi Me&I-mallisto, ihanaa!


Maanantaina meille kotiutui ihana, iso laatikollinen vaatteita. Sovimme lasten kanssa, että paketti avataan ruuan jälkeen ja voin kertoa, että ruoka hävisi lautasilta nopeasti!

Esikoinen sanoi heti, että "äiti hae kamera, minä alan nyt sovittaa näitä vaatteita".
Hän käyttikin päällään kaikki sellaiset, jotka päälle menivät. 

Pienemmät eivät ihan yhtä montaa vaatekertaa käyneet läpi, mutta suosikit löytyi jokaiselle.

Ja kuten arvata saattaa, olohuoneessa vallitsi hetken aikaa pieni kaaos.


Kuopus löysi laatikosta heti ihanat kissat. Froteinen tunika nousi väristäkin huolimatta heti suosikiksi (yleensä neiti käyttää vain vaaleanpunaista), niinn suloinen kruunupäinen kissa kuvassa oli. Myös kissahousut kelpasivat jalkaan neidille, joka yleensä käyttää vain sukkahousuja.

(Huomatkaa laatikkoleikit, keskimmäisen sormet pilkistävät laatikon raosta, kun pikkusisko on hänet sinne piilottanut.)


Esikoinen poseerasi mielellään ja etsi itse kuvausasennot. Ruskeat froteepolvarit hän kehui mukavantuntuisiksi, niitä kun sai pitää jalassa lähes koko kuvauksen ajan.


Auringonkukkatunika sopi niin voimisteluun kuin löhöilyynkin ja iloisten värien myötä pääsee kesätunnelmiin, vaikka ulkona paukkuu pakkanen.


Merirosvot olivat arvatenkin viisivuotiaan mieleen ja paita piti laittaa heti päälle, vaikka se melko pientä kokoa olikin.


Uuden joogatkin keskimmäinen kelpuutti heti sovitukseen, ne olivat hänelle mieluisan kapeaa mallia. Itse ihastuin collegetaki keltaiseen väriin!


Sovituksen lomassa keskimmäinen pääsi näyttämään, että hänkin osaa tehdä sillan.


Alla oleva asu nousi omaksi ja esikoisen suosikiksi. Tämän seti tilaan ehdottomasti molemmille tytöille ja aikuisten samaa kuosia olevan kietaisun itselle niin, että voimme taas muutaman kerran kesän aikana samistella.


Waves and sunflower -tunikan mies bongasi omana suosikkinaan malliston joukosta, siinä on kieltämättä aivan ihanat värit.



Tämä perhostunika poikkeaa Me&I:n perinteisistä tunikamalleista ja oli Pomp de luxin vaatteita ihailevan esikoisen mieleen ehkä hillityn tyylikkyyden ansiosta.


Rauhanmerkki on paidassa rakennettu pienistä kuvioista, aivan ihana idea - kannattaa tarkastella läheltä. Hameessa on magic -housuista tuttu kaksinkertainen vyötärökaistale, joka ei varmasti kiristä eikä purista tuntoherkkääkään lasta.




Kuopus rakasttu kruunuleggareihin, niitä tarvitsemme varmaan useammat.





Mihinkäs se kissanhäntä katosi...?


Lapsille on kauniissa vaaleanpunaisessa sävyssä tarjolla magic pantsit. Toivon mukaan kuopus suostuu käyttämään näitä, ovat varmasti ainakin ihanat päällä! Esikoisella ne pääsevät tanssikäyttöön.


Pöllöpipon voi vetäistä vaikka naamariksi silmien eteen.


Ja voi, jos meillä vaan olisi vielä vauvoja...



Näillä väreillä ja kuvioilla on ihana lähteä kevättä kohti.

Mitkä ovat teidän suosikkinne?

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Home sweet home ja leivinuunissa lämmitetty ruisleipä


 Kuitenkin oli valtavan ihana nähdä lasten iloiset hymyt ja vilkutukset autossa, kun he tulivat minua junalle vastaan, ja vielä ihanampaa oli istua puolitoista tuntia vierekkäin sohvalla ilman minkäänlaista kiireen tunnetta. Illan päätteeksi istuttiin olohuoneen lattialle koko perheellä palapelejä tekemään.

Sen lisäksi, että pienen irtioton jälkeen osaa nauttia lasten ja miehen läheisyydestä, tuntui myös oma koti ihanalta. Sohvalla istuessa samalla ihailin meidän kaunista olohuonetta ja siitä avautuvaa kirjastohuonetta, lipastoa ja asetelmaa sen päällä, takkatulta ja niin edespäin. 

Tämän talon yksi hienoja asioita on suuri leivinuuni, jota mies jo edellisessä kodissa kaipasi. Itse en osannut olla sitä vailla, enkä edelleenkään osaa sitä kovin hyvin ruuanlaittoon käyttää, mutta harjoittelu on alkanut. Iltapalaksi lämmitimme pakasteesta otetut ruisleivät leivinuunin lämmössä ja nam, miten hyviä niistä tuli. Lapsetkin söivät useita. Melkein kuin tuoretta ruisleipää saisi. Tai no, jotain siihen suuntaan. Elämän pieniä nautintoja.


Olen valtavan onnellinen tästä kodista, mutta vielä onnellisempi näistä ihmisistä - omasta perheestä - sen sisällä.

P.S. Vinkit leivinuunin käyttöön tervetulleita. Mihin te muut sitä käytätte?

Tampere kolmessa päivässä: Me&I:ta, ystäviä, hyvää ruokaa ja pakkasta

Mamman vapaaviikonloppu alkaa vedellä viimeisiään. Istun junassa - yksin ja hiljaa, väsyneenä mutta onnellisena. Yöunet jäivät vähille ja silmät tuntuvat raskailta, mutta silti mieli on virkistynyt ja saanut sopivan irtioton hektisestä arjesta. 

Viikonloppu oli täynnä ohjelmaa: Me&I:ta, ystäviä, hyvää ruokaa, tanssia, shoppailua ja kauniin pakkasilman ihailua. Silti mihinkään ei ollut kiire. Kaiken ehti tehdä omassa tahdissaan. Oli ihanaa!


Perjantaina pakkanen paukkui yli kahdessakymmenessä, vaikka kotona pohjoisessa oli ilmatieteenlaitoksen mukaan viisitoista astetta lämpimämpää. Onneksi minulla oli mukana luottotalvikenkäni: lähes polvimittaiset Emut, eikä varpaita paleltanut (en edes muista, miltä varpaiden palelu tuntuu, niin ihanasti nämä pitävä jalat lämpimänä) vaan tarkenin ihastella kaupunkia ulkona kävellen.

Shoppailin (lähinnä tuliaisia lapsille, kuinkas muutenkaan) ja nautin kahvit ja herkkucroisantin ystävän seurassa Sokoksen kahvilassa ennen Me&I:n kymmenenvuotisjuhlia.

Juhla-asuksi valikoitui Me&I:n valkoiset boyfriend -farkut viime keväältä sekä viime syksyn iki-ihana awesome dress. Päivän shoppailureissulta tarttui mukaan uusi kaulakoru, rannekoru ja korvikset (halpiksia Glitteristä) ja hiukseni kiharsi ihana Me&I-kollega, joka jakoi hotellihuoneen kanssani. 


Juhlan aluksi pääsimme shoppailemaan uniikkeja Me&I-tuotteita  (kuva tyynyistä luvassa myöhemmin) ja kuvautimme itseämme Me&I:n perustajien Susanin ja Helenen kanssa. 


Myöhemmin pääsimme ihastelemaan uuden malliston vaatteita pieneen muotinäytökseen. Uusikuun blogissa muutamia kuvia muotinäytöksestä. Ihania vaatteita luvassa, ei malttaisi odottaa keskiviikkoa ja ensimmäisiä kutsuja!


10-vuotisjuhlat jatkuivat mallistokoulutuksen ja kakkukahvien merkeissä vielä lauantain. 
Kaikki myyjät saivat "synttärilahjaksi" kymmenenvuotispipot ja lisäksi sain viidennen kauden aloittamisen kunniaksi kauniin Me&I-korun.


Oma loma jatkui iloisissa merkeissä vielä Me&I-tilaisuuksien päätyttyä. Kävimme hyvän ystäväni, entisen kämppikseni kanssa syömässä herkullisen illallisen Gringos Lococsessa Kehräsaaressa, voin lämpimästi suositella muillekin! Kaksi ja puoli tuntia hurahti nopeaan, kun pääsi pitkästä aikaa juttelemaan. 

Ruokailun päätteeksi kävelimme Aleksis Kiven katua pitkin ja voi miten ihania pikkuliikkeitä se oli pullollaan - harmi vaan (tai rahan kannalta hyvä), että ne olivat kaikki jo kiinni. Seuraavalla Tampereen reissulla suuntaan ehdottomasti niille kulmille katsastamaan tarjonnan muutenkin kuin näyteikkunoiden läpi. 

Lopulta päädyimme myös tanssahtelemaan Ilonassa illan päätteeksi.

Puolen vuoden päästä uudestaan!

torstai 23. tammikuuta 2014

Mamma matkustaa yksin (taas)

Tämä on todella poikkeuksellista: toinen viikonloppu peräkkäin, että olen yksin reissussa. Tällä kertaa peräti kolme yötä putkeen. Minusta on ihana matkustaa lasten kanssa, mutta kyllähän tällä yksin tuulettumisella on oma rentouttava vaikutuksensa eikä varmasti vähiten siksi, että saa tehdä asiat oman mielen mukaan ja omassa tahdissa. Junassa istuessa ei ole kiire mihinkään, eikä kenenkään muun tarpeita tarvitse täyttää. Voi kiertää muutaman kaupan, sopia treffejä omien ystävien kanssa mihin haluaa ja ennen kaikkea ehtii havainnoida asioita, jotka kolmen lapsen kanssa saattaisivat mennä sivu suun. (Toisaalta lasten kanssa nauttii asioista ja osaa ihmetellä asioista, jotka aikuisnäkökulmasta menisivät ihan ohi.)

Reissuun lähdin tänään suoraan töistä. Jo töissä oli rento olo, kun tiesi pitkän viikonlopun alkavan. En laskenut jäljellä olevia tunteja niin kuin yleensä torstaihin (raskain työpäivä) ja lähinnä huvitti sekin, miten eräs oppilas oli "ihan vaan harjoitellut" sanakokeen sanoja kirjoittamalla ne mustekynällä käteen - tarkoittamatta suinkaan luntata. No, tekipä sitten kokeen rukkanen kädessä.

Töistä suoraan mies ja lapset ajoivat minut rautatieasemalle, jossa hyppäsin junaan ja siellä kahden hengen työskentelyhyttiin, johon seurakseni tuli noin vanhempieni ikäinen rouva matkalla lastensa ja lastenlastensa luo. Yhteinen matka sujui mukavasti rupatellen lapsista, koulumaailmasta ja kirjoista.

Puolet junamatkasta (tai ylikin) tosin hurahti ravintolavaunussa myyjäkollegan kanssa viereisiä yksinmatkustajia inhottavasti häiriköiden eli reippaaseen ääneen ja tahtiin keskustellen kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. 

Näin mukavassa seurassa yli viiden tunnin junamatka kului siivillä, enkä edes facebookin tämänpäiväisiä kuulumisia ehtinyt läpi selata tai suklaapatukkaa avata. 

Vain sen ehdin rupattelun lomassa huomata, miten kaunis on Suomen luonto talvella, kun puut ovat lumen peitossa ja aurinko laskee vaaleanpunasävyisellä taivaalla.


Perillä odotti tuttu ja turvallinen vastaanotto omien isovanhempien luona. Tutut paikat ja tutut jutut herkullisen iltapalan äärellä omista ja sukulaisten kuulumisista sekä kunnallispolitiikasta ja vanhojen muistelemisesta. 

Ihanaa, että tuli lähdettyä, ja ihanaa, että tuli lähdettyä jo tänään niin, että ehdin viettää aikaa myös täällä isovanhempieni luona. Jo tämän päivän muistot yksistään ovat matkustamisen arvoisia - ja edessä on vielä juhlailtaa, koulutusta, hotelliöitä ja ystäviä sekä ripaus shoppailua ja ravintolassa syömistä.



keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Chic Me&I

Me&I:lla alkaa kymmenenvuotisjuhlakausi ensi viikolla. Me myyjät näemme malliston ensi kertaa tänä viikonloppuna. Ihan jo jännittää, mitä ihanaa tänä keväänä pääsee esittelemään!

Perjantai-illan pukeutumiskoodina on Chic Me&I. Kaapithan minulle on täynnä Me&I:ta, mutta mikä niistä olisi se kaikkein chic? Ja vielä niin, että sillä tarkenisi pakkasiltana?




Syksyn mallistosta awesome dress tyylikkäillä nappirivistöillä ja valkoiset farkut? (Vai pitäisikö tämän kanssa olla mustat leggarit?

Kevään 2013 malliston amaing tieband dress ja musta foldover cardigan?



Vai takuuvarmasti lämmin plyysinen velourdress with crown?

Mitäs sanotte?

Ja loppuun vielä makupala viikon päästä 29.1. julkaistavasta mallistosta:




tiistai 21. tammikuuta 2014

Majanrakennusleikkejä koko sisaruskatraalla


Voi että sitä nauttii, kun kaikki kolme keksivät yhdessä hyvän leikin ja viihtyvät sen parissa. Tänään oli yksi niitä harvoja iltoja, että en odottanut kello viittä kuin kuuta nousevaa (=Pikku Kakkonen ja hiljaiset lapset) vaan päinvastoin - en viitsinyt edes mainita ohjelmien alkamisesta, kun leikki sujui niin mukavasti ja lopulta telkkaria ei tänään edes avattu.


Kaksi isointa rakensi itselleen omat majat esikoisen huoneeseen vierekkäin. Keskimmäisen majaan tuli seinät kaapinovista, esikoisen majaan toinen seinä kaapinovesta ja toinen huoneen ovesta. Yhteisen seinän (kaapin oven) alle jäi sopivan kokoinen rako lattiaan - sitä pystyi käyttämään salakulkuväylänä majojen välillä. Ovet majoille saatiin, kun sidottiin lankaa ovien nuppeihin ja viriteltiin kankaan langan päälle roikkumaan siirrettäviksi "liukuoviksi".


Majat piti tietenkin sisustaa tarkasti ja esikoinen teki tänään läksynsäkin omassa majassaan. Majoja ei saanut vielä illallakaan purkaa, leikki kuulemma jatkuu huomenna.


Kuopuksella oli oma maja viereisessä huoneessa puoliparvisängyn alla, mutta hän pääsi isompien majoihin vierailemaan.

Rauhallisen ja sopuisan illan kruunasi koko perheen sauna ja kynttilät pimenevässä pakkasillassa.
Näitä lisää!









Maailman parasta seuraa ja pakastimen tyhjennystä

Eilen saimme pitkästä aikaa rakkaan siskoni kyläilemään. Lapset odottavat aina tätiä ja enoja kovasti, koska nämä kaikki jaksavat leikkiä heidän kanssaan. Söimme yhdessä ruokaa ja lapset toivoivat jälkkäriksi piparia, koska "ei ole mikään tavallinen päivä" - onhan täti kylässä.  Pakkohan äidin oli myöntää, on se herkkujen arvoinen asia.

Pipareiden lisäksi lupasin sulattaa jouluksi leivottua piparkakkupullaa ja kun kuumeessa ollut keskimmäinen keksi haluta jäätelöä, muistin myös esikoisen syyskuussa olleille synttäreille ostetut pakettijäätelöt, jotka edelleen odottivat syöjiä pakastimessa. 

Käykö teille muille ikinä näin, että pakastimeen unohtuu herkkuja ja kun ne muistaa, ei ole sopiva hetki syödä niitä?

Jäätelötkin siis kaivettiin esiin ja niiden kaveriksi kaikki avatut strösseli- ja keksipaketit, mikä kaapissa oli. Sekä äidin herkku turkipippurirouhe. Näillä saatiin arjen keskellä mahat pullolleen makeaa...

Esikoisen jätskiannos, kuorrutettuna runsaalla kerroksella erilaisia strösseleitä.


Äidin hillitympi versio: lakujätskiä, turkinpippurirouhetta ja kruunuströsseleitä.


Onkohan sittenkin terveyden kannalta ihan hyvä, ettei täti poikkea liian usein? ;)