sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Helsinki



 






Sumuinen ja sateinenkin Helsinki on illalla ja yöllä kaunis valoloistossaan.

Viikonloppu vierähti ihanassa naisseurassa rupatellen, herkutellen, Educa-messuja kiertäen ja pääkaupunkia ihastellen. Jalkoja ei juuri ehtinyt lepuuttaa, kun piti painaa menemään koko perilläoloaika.

Educa-messujen tarjonta pisti ensikertalaisen pään ihan pyörälle eikä puoliakaan ehditty nähdä ja kokea. Muutama hyvä käytännön vinkki tarttui matkaan, paljon suklaata mahaan ja mukavia tuomisia töihin, omille lapsille ja itselle. Maaret Kallion luento oli juuri niin ihana kuin osasin odottaa ja toivoa.

Leonardo'sista saatiin herkulliset pitsat ja illan kruunasi kahvit ja lasillinen kuoharia upeassa Kappelissa. Sauna ja iltateet sekä tuntikaupalla maailman parantamista hotellilla takasi sen, että nyt väsyttää, mutta mieli on iloinen ja olo onnellinen.

Jostain pitäisi vielä kerätä niitä fyysisiä voimia illan tanssitunnille ja alkavaan arkeen.
Pieni keuhkokuumepotilaskin taitaa vihdoin olla eskarikunnossa.





perjantai 27. tammikuuta 2017

Antibioottia ja auringonvaloa




Niinhän siinä kävi, ettei neidin tauti alkanut itsestään rauhoittua. Eilen päästiin lääkärille asti, todettiin virusperäinen keuhkokuume ja saatiin parit antiobiootit ja avaavat lääkkeet. Nyt on taas ainakin iltapäivään asti tytön olo ollut ihan virkeä, mutta toisaalta niin se on ollut monena muunakin päivänä. Illaksi sitten kuume noussut. Toivotaan, että enää ei nousisi ja pääsisi neitikin pian nauttimaan tästä ihanasta auringosta, joka meitä ulkona hellii.

Lisääntyvä auringonvalo osaa aina vaan yllättää ihanuudellaan! Päivät pitenevät silmissä ja mieli piristyy siinä mukana.

Ihan näillä minuuteilla on tämän äidin aika lähteä katsomaan, miltä se päivän pituus näyttää pääkaupungissa.
Muutaman työkaverin kanssa lennähdämme Helsinkiin viikonlopun viettoon.
Luksusta!

Ihanaa viikonloppua sinnekin!

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Järjestys uusiksi pojankin huoneessa



  
 




Yhtä asiaa seuraa toinen, ja sisarusten on aina saatava sitä, mitä toisella on.
Näinpä meillä tytön huoneen järjestyksen vaihduttua oli poika vailla virkistävää muutosta omaan huoneeseensa. Yläkerran vinokattoinen huone ja puoliparvisänky ovat sellainen yhdistelmä, ettei montaa mahdollisuutta huonekalujen järjestämiselle ole. Aikaisempi järjestys oli se loogisin ja todennäköisesti toimivin, mutta kyllä tästä ainoasta toisesta vaihtoehdostakin tuli aika kiva - ja todellakin, vaihtelu virkistää niin äidin kuin pojankin mieltä! Parvisängyn pöytä on nyt ikäänkuin keskellä huonetta, mutta sen taakse jää mukavasti leikkitilaa ja toiselle puolelle lukunurkkaus. 

Oven viereiselle seinälle teippailin kollaasin muutamasti julisteesta, valokuvista, synttäreille tehdyistä photo booth -somisteista ja Kärppä-lipusta. Teippitarhan washiteipit ja vähän teippejä leveämpi teippitapetti ovat kyllä niin helppo tapa tuunata huonetta. Noilla ohuillakin teipeillä kuvat ja kortit kiinnittyvät hyvin seinään, mutta toisaalta ne saa helposti ja siististi irti heti, kun haluaa.

Tänään tuo seinällä näkyvä, pojalle tärkeä Kärppä-lippu sai lisäarvoa, kun Lasse Kukkonen vieraili meidän koululla ja kirjoitti siihen nimmarinsa. Aivan ihana, että urheilijat rantautuvat lasten joukkoon ja antavat mahdollisuuden tällaisille elämyksille. Lasse  tänään jututti hetken meidän tokaluokkalaista jääkiekonpelaajaa ja kohtaaminen jää varmasti tärkeänä mieleen pitkäksi aikaa.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Saa kurkistaa - pikkuneidin vaaleanpunainen unelma


Viikko on vietetty kotossalla pienimmäisen kanssa. Neitiä vaivaa elämänsä sitkein flunssa. Aamulla näyttää aina lupaavalta, mutta eilenkin viiden maissa alkoi kuume nousta ja mittari kipusi taas 38:aan. Katsotaan, miten tänään käy... Tulehdusarvot ovat kuitenkin niin matalat, että joku sitkeä virus se nyt vaan pitää lämpöä ja yskää yllä.

Onneksi tämä eskarilainen viihtyy hyvin sisälläkin ja keksii itselleen tekemistä. On toki katsottu telkkaria ja pelattu padilla, mutta myös rakennettu legoja ja piirrelty - ja viimeisimpänä pistetty neidin huone uuteen uskoon. Vaihtelu virkistää ja omassa sängyssä nukkumisestakin on tullut taas hetkeksi paljon houkuttelevampaa ;)

Blogia pitkään ja tarkasti seuranneet tietävätkin, että kuopuksen huone on itseassa osa yläkerran tilavaa aulaa. Tytön "huone" on rajattu aulakäytävästä kattokiskoista roikkuvilla pellavaverhoilla. 
Nyt asetimme tytön sänkynä toimivan isoisomummolta perityn puusohvan tuota verhoseinämää vasten, jolloin huone rajautui entistä selkeämmin. 

Tyttö sai joulukuussa synttärilahjaksi puolapuut, Niistä on riittänyt iloa tytölle itselleen, mutta myös sisaruksille ja kavereille. Olisin ollut valmis laittamaan puolapuut olohuoneeseenkin, mutta lahjan saajalle oli tärkeää, että ne tulevan omaan huoneeseen, vaikka tilaa on rajallisesti.



Puolapuiden lisäksi tärkeä elementti ahkeran piirtelijän huoneessa on työpöytä, jonka laatikot pursuavat erilaisia tehtäväkirjoja ja piirustuslehtiöitä. Pöydän päälle on asetettu Pökkylän punaselta tuvalta ostettu, tarralla tuunattu peili, johon viimeisimpänä teippasin vielä Desenion pikkuposterin tekstillä "You are beautiful". Peilin editse kulkeva viirinauha on itsetehty.



Tämä eskarilainen nukkuu kotona aina vähintään viiden unikaverin kanssa, helposti kymmenenkin pehmoystävää voi sängystä löytyä. Sängyn reunan yli kurkistaa kummeilta joku vuosi sitten saatu keinuhevonen ja hyvänä lukuvalona toimii joulun alla paperipilleistä tehty timanttivalaisin.


Molempien tyttöjen kaverit leikkivät mielellään kuopuksen isolla barbitalolla.


Legot ovat hyvässä tallessa vitriinikaapissa yhdessä muutaman muun lelun ja valokuvien kanssa. Vitriini on ehdottomasti paras paikka legoille, jos ne haluaa koottuina säilyttää. Siellä ne eivät kerä pölyäkään!


sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tammikuun tunnistaa tulppaaneista ja taudeista


Voiko kukaan, joka katselee toisten ihania kuvia tulppaaneista ja niiden tuomasta keväisestä tunnelmasta olla ostamatta niitä itse? Pitkään minäkin kestin, mutta eilen ostin tämän kevään ensimmäisen kimpun. Kontrastiksi poimin pihalta myrskyssä tippuneita lehtikuusen oksia.

Kevään tulon tunnistaa tulppaaneista ja ihanasti pidentyvistä päivistä, mutta taudit taitavat olla yhtä varma merkki. Koko syyslukukauden aikana en ollut päivääkään pois töistä lasten sairasteluiden takia. Nyt kuopus on ollut kuumeessa tiistaista asti ja kuume kävi vielä tänäänkin yli 39:ssä. Ihme on, jos ei tartu meihin muihin. Migreeniä kyllä itselle meinaa puskee kuumeen sijasta.

Taudeista huolimatta meillä on ollut aika virkistävä viikko. Pikkuneiti on ollut tosi hyvässä kunnossa tilanteeseen nähden ja on yhdessä touhuttu ison legourakan parissa, kuten perjantain postauksessa jo kerroinkin.

Keskimmäinen on käynyt kaverin synttäreillä, saanut koulussa onnistumisen elämämyksia luistelusta ja (urheilijapojalle ehkä hieman yllättävästi) sormivirkkauksesta. Pojalle olen saanut houkuteltua kavereita breakdance-tunneilla ja sain nauraa vedet silmissä perjantaina heitä kuskatessani.

Isoimman kanssa vietettiin laatuaikaa eilen kaupungilla. Käytiin vanhempi-lapsi-tanssitunnilla kokeilemassa katutansseja. Uutta meille molemmille, hauskaa oli! Sen päälle vielä karattiin vähän shoppailemaan ja ravintolaan syömään.

Toivottavasti auringonpaiste jatkuu ja taudit alkavat helpottaa.


perjantai 20. tammikuuta 2017

Lego-koukussa



  


Täällä on pienimmäinen ollut kolme päivää kuumeessa ja me on käytetty kotipäivät tosi hyödyllisesti legoraunioita korjaillen. Tai siis minä olen. Tyttökin välillä, mutta minä täällä olen se, joka jää näihin hommiin ihan koukkuun, kun kerran aloittaa. Kohta on molempien tyttöjen legosetit käyty läpi. Osa lähtee myyntiin, osa vitriiniin jatkamaan eloaan kokonaisena.

Onko täällä muita äitejä, jotka on ihan hulluna legoihin? :D
Miksei näin houkuttelevaa valikoimaa ollut silloin, kun me oltiin lapsia?

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Ilmapalloleikkejä ja sunnuntaikuulumisia


  





Näistä ilmapalloista on riittänyt iloa pitkään. Hiphurraa lupasi muistaakseni vuorokauden näille kaasupalloille, jotka haettiin synttärijuhliin kaksi ja puoli viikkoa sitten. Yksi on edelleen katossa ja toiset leijalevat sillä lailla ihanan rauhallisesti vähitellen alaspäin, että niiden kanssa tanssiessa, jumpatessa ja temppuja keksiessä vierähti mukavasti sunnuntaiaamupäivä.

Loppupäivä oli tarkoitus viettää pojan jalkapalloturnauksessa, mutta lyhyeksi jäi, kun pojan jalka vääntyi pahannäköisesti ja kipeästi jo ensimmäisessä pelissä. Ikinä ennen ei ole pojalle tullut itkua kentällä, eikä häntä ole tarvinnut sieltä pois kantaa, vaikka monta vuotta on jo pelannut, mutta nyt näin. Tekevälle sattuu. Tultiin siis kotiin jalkaa lepuuttamaan. Eiköhän tuo tuosta itsestään parane. Nyt  vaan odotellaan kuulumisia, miten joukkueen loput pelit ovat sujuneet. Harmi oli lähteä, kun pojilla oli mukavannäköiset pikkupelit kolmen kenttäpelaajan + maalivahdin kokoonpanoissa.

Viikonlopun päätteeksi tämän mamman pitäisi repiä itsensä sohvalta ylös ja tanssitunnille. Väsyttää aivan vietävästi, mutta tanssin jälkeen siitä väsymyksestä tuskin on enää mitään jäljellä.

perjantai 13. tammikuuta 2017

Smoothieta välipalaksi, eikä edes itse tarvinnut tehdä





Viikonloppu alkoi hyvin, kun ennen perjantai-illan harrastusrumbaa esikoinen teki meille smoothieta välipalaksi. Kiitokset vaan mummolle, joka on opettanut!

Banaani, vadelmia, vadelmajugurttia ja maitoa tehosekoittimeen - hetkessä valmista!

Hyvin maistui koko perheelle. Smoothien ja riisipiirakoiden jälkeen jaksoi tanssia ja pelata jääkiekkoa.

Ihanaa viikonloppua!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

My kind of livingroom
















Viimeistä lomapäivää viedään.

Kadonnut sisustusinspiraatio palasi ainakin sen verran, että sain olohuoneen laitettua mieleiseeni kuntoon. Nyt se taas kestää katseita - ainakin hetken :D

Paluu arkeen huomenna voi olla raju, mutta hyvillä mielin se otetaan todella rennon loman jälkeen vastaan. Olo on niin levollinen, että jospa tämä tunnelma ainakin osittain säilyisi arjen pyörteissä.