Ilmapalloleikkejä ja sunnuntaikuulumisia

  

Näistä ilmapalloista on riittänyt iloa pitkään. Hiphurraa lupasi muistaakseni vuorokauden näille kaasupalloille, jotka haettiin synttärijuhliin kaksi ja puoli viikkoa sitten. Yksi on edelleen katossa ja toiset leijalevat sillä lailla ihanan rauhallisesti vähitellen alaspäin, että niiden kanssa tanssiessa, jumpatessa ja temppuja keksiessä vierähti mukavasti sunnuntaiaamupäivä.

Loppupäivä oli tarkoitus viettää pojan jalkapalloturnauksessa, mutta lyhyeksi jäi, kun pojan jalka vääntyi pahannäköisesti ja kipeästi jo ensimmäisessä pelissä. Ikinä ennen ei ole pojalle tullut itkua kentällä, eikä häntä ole tarvinnut sieltä pois kantaa, vaikka monta vuotta on jo pelannut, mutta nyt näin. Tekevälle sattuu. Tultiin siis kotiin jalkaa lepuuttamaan. Eiköhän tuo tuosta itsestään parane. Nyt  vaan odotellaan kuulumisia, miten joukkueen loput pelit ovat sujuneet. Harmi oli lähteä, kun pojilla oli mukavannäköiset pikkupelit kolmen kenttäpelaajan + maalivahdin kokoonpanoissa.

Viikonlopun päätteeksi tämän mamman pitäisi repiä itsensä sohvalta ylös ja tanssitunnille. Väsyttää aivan vietävästi, mutta tanssin jälkeen siitä väsymyksestä tuskin on enää mitään jäljellä.