maanantai 29. helmikuuta 2016
Herkullinen helmikuu alkaa olla ohitse
Helmikuun viimeinen päivä, karkauspäivä.
Kuukauteen on mahtunut herkuttelua, sairastelua ja sisustamista. Vaaleanpunainen alkaa päästä esiin kukkien muodossa ja kuopuksen huoneessa. Myös ystävänpäivää juhlistettiin hempein sävyin. Ystävänpäiväkakun ja -keksien lisäksi on tullut leivottua runebergintorttuja, laskiaispullia ja pari tilauskakku. Olen ommellut tilkkupeiton, viimeistellyt kauan sitten aloitettua vessaremppaa ja neulonut. Paljon on mahtunut tähän kuukauteen taudeista huolimatta.
Lisää toinen toistaan upeampia helmikuun kollaaseja löydät Pieni Lintu -blogista (klik) ja Mona's Picturesque -blogista (klik).
Toivon mukaan maaliskuu tuo mukanaan aurinkoisia kelejä ja talviulkoilua.
Raikasta alkavaa maaliskuuta!
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
Vaaleanpunainen valtakunta
Onkohan kaikilla maailman pikkutytöillä prinsessaikä? Ainakin meidän molemmilla neideillä se on ollut. Isommalla se alkoi joskus eskarissa tai ekaluokalla viimeistään mennä ohi. Pienemmän hempeilystä aion nauttia niin pitkään kuin sitä vielä kestää.
Vaikka Frozen ja Elsa ovat edelleen ihan ykkössuosikkeja, olimme molemmat tytön kanssa sitä mieltä, että kevään myötä vaaleanpunainen saa palata huoneeseen ja vaaleansininen tuodaan takaisin ensi talvena. Muutama päivä sitten esittelin huoneeseen ompelemani tilkkupeiton, johon aioin ommella kaveriksi viirinauhan ja tyynyjä. Varastossa oli kuitenkin niin paljon vaaleanpunaisia tekstiilejä, että toistaiseksi sisustin niillä. Katsotaan, käytänkö tilkkutäkistä jääneet palat vai jäävätkö odottamaan.
Viikonlopun aikana otin paljon kuvia meidän ruusuisesta valtakunnasta, koska yläkerta on tosi pimeä ja kuvien ottaminen arkena on vielä haastavampaa kuin viikonloppuna, jolloion pystyn käyttämään keskipäivän aurinkoa hyväksi. Kuvia tuli niin paljon, että päätin jakaa niitä useampaan postaukseen.
Tässä ensimmäisessä näette viime vuonna maalaamani isoisomummon vanhan puusohvan ympärille rakennetun uninurkkauksen, kotileikki ja peilipöytä jäävät huomiselle ja ylihuomiselle. Tykkään tästä yläkerran aulatilaan tehdystä huoneesta niin paljon, että voisin itsekin muuttaa siihen asumaan.
lauantai 27. helmikuuta 2016
Ulkoilua ja kotitekoisia hamppareita
Minun on pakko myöntää, että olen meidän perheen laiskin ulkoilija. Varsinkin näin talvisin. Tänään aurinko pilkahteli mukavasti ja olin niin nuutunut ja raittiin ilman puutteessa, että sain lähdettyä kahden isomman lapsen ja veljeni kanssa pulkkamäkeen. Pienin on ollut pari päivää kovassa kuumeessa, joten hänen piti jäädä vielä kotiin lepäämään.
Paikallisella ulkoilualueella oli tänään eri urheilujärjestöjen järjestämä tapahtuma ja kokeiltavana monia eri lajeja, joten parituntinen vierähti pihalla mukavasti. Lapset innostuivat erityisesti ampumahiihdosta. Täällä olisi nyt kaksi innokasta uutta harrastajaa. Ihanaa, kun syttyvät niin helposti kaikelle uudelle!
Ulkoilun jälkeen väsymys oli tiessään ja oli ihana palata valmiille ruualle, jonka toinen veljeni oli tehnyt: kotitekoisille purilaisille. Minä en käsitä, miten ne voivat maistua niin hyvälle hänen tekeminään! Pihvit hän tekee pelkästä jauhelihasta ilman lisukkeita, maustaa ne vaan paistaessa suolalla ja pippurilla. Täytteenä käytetään pihvien lisäksi maustettua majoneesia, salaattia, tomaattia, suolakurkkua, makeaa sipulia sekä Mozzarella-juustoa. On kuulkaa ihan taivaallista!
Parasta ruokailussa oli kuitenkin se, että sängyssä kuumeisena maannut kuopus jaksoi ensimmäistä kertaa pariin päivään tulla meidän kanssa pöytään syömään.
Nyt vähän Voicea uusintaja ja kokeiden korjausta, huomenna voisi maalailla listoja.
Ihana viikonloppu, toivottavasti teilläkin!
perjantai 26. helmikuuta 2016
Aapiskukkokakku eläkkeelle jäävälle opettajalle
Aapiskukkokakun myötä toivotan iloista viikonloppua!
Tämä kakku nautitaan huomenna erään opettajan eläköitymisjuhlissa.
Meidän omaan viikonloppuun kuuluu enojen odotettua seuraa ja sairastuvan ylläpitoa.
keskiviikko 24. helmikuuta 2016
Tilkkupeitto on valmis
Herkkuvärisistä kukkakankaista ompelemani tilkkupeitto on valmis ja tulihan siitä söpö! Käsityön leima on toki nähtävissä, sen verran harrastelija olen, mutta aivan tyytyväinen olen lopputulokseen. Paikkansa peitto saa kuopuksen sänkynä toimivalta puusohvalta. Otin kuitenkin muutaman kuvan siitä myös alakerrassa, koska värit tulevat alakerran suuremmassa luonnonvalomäärässä paremmin esiin. Kukkaisprojekti jatkuu viirinauhan ja tyynyjen ompelulla, sen verran tilaamistani kangaspaloista jäi yli. Jospa niiden valmistuttua saisin otettua jonkin laajemman kuvan pienimmän huoneesta.
Tilkkupeiton ompelin 22x22cm -kokoisista paloista ja 10 cm leveistä valkoisista suikaleista. Nämä mitat sisältävät saumanvarat. Lopputuloksessa siis neliötilkkujen koko n. 20x20 ja valkoisten raitojen leveys n. 8cm. Taustakangas on vanha valkoinen lakana ja sisännä ohut, kulahtanut täkki. Vaaleanpunaiset tilkkukankaat on tilattu www.kankaita.com -nettikaupasta ja ovat kaikki Gutermannin Ring a roses -valikoimaa. Tuolla kankaita.comissa on niin valtava tarjonta, että siihen saa äkkiä illan kulumaan selatessa.
Voimia loppuviikkoon!
tiistai 23. helmikuuta 2016
Pelikorttikakkua kahdeksantoistavuotiaalle
Kakunleivontapyyntöjä on alkanut tulla tiheämpään tahtiin, vaikka edelleen ihan harrastelijalinjalla mennään enkä todellakaan näitä missään mainosta. Viime viikonloppuna askartelin pelikorttikakun 18-vuotisjuhliin, ensi lauantaille on ohjelmassa Aapiskukko. Edelleen tykkään näissä varsinkin siitä, että pääsee kokeilemaan aina jotain uutta. On palkitsevaa, kun saa käsillä aikaan jotin konkreettista. Paljon aikaa näiden tekemiseen saa kyllä kulumaan. Osaavatkohan ammattilaiset valmistaa näitä vähän nopeammin? :D
maanantai 22. helmikuuta 2016
Ruusuinen ompeluprojekti
Jos olohuone onkin sinnikkäästi mustavalkoinen, leikitellään keväisillä väreillä siitäkin edestä yläkerrassa meidän Prinsessa Ruususen huoneessa. Työn alla ovat ihanat, hempeä, vaaleanpunaiset kankaat. Sini-harmaasävyiset Frozen-tyynyt ja -viirit saavat jäädä odottamaan ensi talvea. Onneksi neiti viisivuotias on yhtä innoissaan huoneen värimaailman vaihtamisesta silloin tällöin kuin äitikin. Yhdessä voidaan laitella ja fiilistellä. Toivon mukaan saan ainakin tästä ensimmäisestä ompeluksesta valmiita kuvia loppuviikosta.
sunnuntai 21. helmikuuta 2016
Uusi katseenvangitsija sohvalla
Minusta on tullut melkoinen kotihiiri. Nautin ihan älyttömästi siitä, kun saa olla viikonlopun ihan vaan kotona. Eilen kävin sentään potkuroimassa lapsia kavereidensa synttäreille, tänään olen pysytellyt omalla tontilla. Pienemmät lapset saivat kaverit kylään, isompi pääsi ystävän perheen matkassa Ouluun ravintolapäivän kahvilavalikoimaa testaamaan. Minulla on ollut aikaa omille harrastuksille: seinien maalaamiselle ja ompelulle.
Tällä viikolla posti toi H&M:ltä paketin, josta päätin lopulta pitää vain tämän sohvan keskeltä paikkansa löytäneen mustavalkoisen tyynyn. Tuo sohva kaipasi katseenvangitsijaa neutraalimpien tyynyjen keskelle ja tämä ajaa erinomaisesti asian. Saapa nähdä, osaanko ollenkaan yhdistellä pastelleja olohuoneeseen tänä keväänä. Olen niin tyytyväinen tähän mustavalkoiseen väritykseen. Muihin huoneisiin kevättä on kyllä tulossa.
P.S. Viimeisessä kuvassa pilkistää ompeluprojektin materiaalit. Pikkuprinsessan huone saa pian keväisemmän, ruusuisemman ilmeen. Siitä lisää myöhemmin.
lauantai 20. helmikuuta 2016
Kiitollinen arjen apujoukoista
Tällä viikolla täyttelin ekaluokkalaisen terveystarkastuksen esitietolomaketta ja siinä kyseltiin arjen tukiverkosta. Ensin ajattelin, että eipä meillä juuri tukiverkkoa tässä perusarjessa ole. Mummo ja vaari kyllä hoitavat lapsia mielellään, mutta asuvat kolmen tunnin ajomatkan päässä ja työssäkäyviä ihmisiä, joten apu kohdistuu satunnaisiin viikonloppuihin. (Siitä olen valtavan kiitollinen, mutta perusarjessa siitä ei ole hyötyä.) Molemmilla, sekä miehellä että minulla, asuu siskot kohtuullisen lähellä, mutta heiltäkin tulee pyydettyä apua lähinnä hätätapauksissa. Ajattelin, että kovin läheisiä ystäviäkään meillä ei oikein tässä ole - ketään ei juuri koskaan kutsuta kylään tai nähdä perheellä.
Tarkemmin ajateltuna hoksasin kuitenkin, että onhan meillä ympärillä koko joukko avuliaita ihmisiä. Eihän meidän arjesta tulisi mitään ilman heitä: Lasten kavereiden vanhempia, joista on tullut korvaamaton apu perusarjessa. Heitä tulee nähtyä kuin pikaseen kuskatessa lapsia, mutta olen heille valtavan kiitollinen. Jos ei näitä kimppakyytiverkostoja olisi, pitäisi jonkun lapsista luopua jostakin harrastuksestaan.
Tänäkin viikonloppuna jäin lasten kanssa kotiin ilman autoa, mutta niin vain järjestyi pojalle kyytin säbäpeliin yhden kaverin kyydillä ja pois toisen kyydillä. Joka maanantai ja tiistai pyörii tytön ja pojan harrastuksiin kimppakyytirinki, mikä mahdollistaa sen, että heillä voi olla harrastuksen eri paikkakunnilla samana iltana. Pitkän työpäivän tai miehen kanssa päällekkäisten menojen yllättäessa voin pyytää muutamilta lasten kavereiden vanhemmilta, josko lapset voisivat tulla leikkimään siksi aikaa, kun emme itse ole kotona.
Kiitos siis teille ystävät! Onneksi on matkan varrelta löytynyt tällaisia aarteita, joilta uskaltaa pyytää ja saa apua. Ilman teitä arki olisi monin verroin raskaampaa ja haastavampaa!
(Kuvat otettu tänään kuopuksesta parhaan ystävänsä synttäreille lähdössä. Matkat taitettiin niin iloisesti potkurilla, että saatiin vastaantulijakin hymyilemään.)
keskiviikko 17. helmikuuta 2016
Itsetehty toivelahja: kuumavesipullon päällinen
Alkuviikko tuppaa aina menemään harrastuskuskauksissa ja omilla tanssitunneilla sellaisella vauhdilla, ettei konetta juuri ehdi aukaista - eikä kuvia ottaa. Keskiviikkona yleensä helpottaa, mutta tälle illalle tuli vanhempainilta, joten iltamenojen putki jatkui. Tämäkin postaus on viikonlopusta asti odottanut, että ehtisin viimeistellä kuvat ja kirjoitella edes lyhyen tekstin.
Sisko pyysi syntymäpäivälahjaksi päällistä kuumavesipulloonsa. Ajatus oli ommella sellainen, mutta googlettamalla osui ihana neulotun päällisen ohje (klik) silmiin ja neuloosi iski. En ole ikinä ennen näin innostua neulomisesta. Tämä valmistui parissa illassa! Nyt onkin sitten jo seuraava projekti työn alla (ja lisäksi kankaat pariinkin ompelukseen.)
sunnuntai 14. helmikuuta 2016
Ystävänpäivänä ystävät mielessä
Meidän yhdeksänvuotias on ahertanut eilisen illan ja tämän aamun. Hän on halunnut muistaa yli kymmentä parasta ystävää. Hän on leiponut suklaakeksejä ja marenkeja ja pakannut ne kauniisti ystäville vietäviksi. Voi olla, että lahjat pääsevät perille vasta huomenna, mutta eihän ikinä ole myöhäistä muistaa ystävää.
Lahjapajan lisäksi ystävänpäivää on juhlistettu suklaakakulle mummon, vaarin ja tädin ihanassa seurassa kahvitellen.
Onnellista ystävänpäivää jokaiselle Johanna Kurkelan laulun sanoin:
Kaunis pieni ihminen,
sä olet ainutlaatuinen.
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan.
lauantai 13. helmikuuta 2016
Siivouspäivä
Olisihan se ihana, jos saisi viikkosiivouksen tehtyä aina perjantaina - tai jopa torstaina - ja viikonloppuna olisi aikaa vaan nauttia. Käytännössä meidän nykyisillä aikatauluilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa siivous lauantaiaamuna. Alkuviikon harrastusten täyteisten iltojen jälkeen on töissä pari pidempää päivää ja perjantaina vielä tytön tanssituntikuskausta lähes suoraan työpäivän päälle. Kun sieltä kotiutuu, on ihan valmis vaan lösähtämään sohvalle katsomaan Voicea perheen kanssa ja nukkumaan pitkät yöunet, joiden voimalla saa kodin viikon mittaan kertyneen kaaoksen taltutettua.
Tänään siivous on sujunut harvinaisen rauhassa. Mummo ja vaari tulivat meille yllättäen viikonloppuvieraiksi ja lähtivät lasten kanssa uimahalliin ja shoppailemaan. Mies lämmittelee paljua lumitöiden lomassa.
Käsityökärpänen on puraissut minua pitkästä aikaa. Synttärilahja siskolle pitäisi viimeistellä illan aikana ja sen jälkeen houkuttaisi päästä neuletyynyn ja tilkkupeiton ompelun pariin. Kevät ja valo taitavat tehdä tehtävänsä, kun samalla myös pari pientä remppajuttua alkaa viritä mielessä. Katsotaan, mihin kaikkeen tämä aika taas riittää.
Huomenna joka tapauksessa juhlistetaan omalla porukalla mummon, vaarin ja tällä viikon synttäreitä viettäneen tädin kanssa.
Ihanaa ystävänpäiväviikonloppua!
tiistai 9. helmikuuta 2016
Lasten ompeluksia
Viime viikolla oli jälleen kerran todella ylpeä omasta tyttärestäni ja hänen oma-aloitteisuudestaan. Hän löysi vanhasta TopModel -lehdesta ohjeen ja kaavan pienen pussukan ompeluun, kaiveli sopivat tilkut minun kangasjämälaatikostani ja alkoi ommella. Apua pyytämättä hän noudatti lehden ohjeita ja surautti pussukat kaikille sisaruksille.
Sen lisäksi, että iloisena ihastelin tytön omatoimisuutta, olin kiitollinen myös laadukkaasta TopModel-lehdestä. Lehti on tullut tytölle jo pari vuotta ja hän aina palaa vanhoihinkin lehtiin ja löytää niistä toteuttamiskelpoisia ideoita. Siinä on niin askartelua kuin kampauksiakin ja vaikka mitä muuta.
Tämän pussukan ompeluun tarvittiin vähän A4-kokoista paria pienemmät suorakaiteen muotoiset palat kahta eri kangasta. Kankaat laitettiin oikeat puolet vastakkain ja ommeltiin kiinni toisiinsa. Vain pieni aukko jätettiin kääntämistä varten. Aukon tyttö parsi käsin ja tämän jälkeen silitti kankaat äidin valvonnan alla. Suorakaiteen muotoinen kaksinkertaiseksi ommeltu kangas taitettiin kolmeen osaan niin, että kahdesta osasta muodostui pussi, kolmannesta pieni läppä. Pussin sivut ommeltin siksakilla kiinni. Läppään tyttö ompeli koristenauhoja siksakilla kiinni. Lopuksi laitettiin pari palaa tarranauhaa kiinnitystä varten. Ohjeessa tarranauhakaistaleet oli ommeltu käsin, mutta tässä kohtaa minä tulin apuun ja ompelin ne tytön puolesta koneella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)