(Silver)jungle

  

  

Viime viikolla pääsin Silverjungle-kutsuille. Aikaisemmin en ole Silverjunglen vaatteisiin niin erityisesti ihastunut, mutta tämä nyt jo lopetteleva kevätmallisto teki minuun vaikutuksen. Itselle piti saada vähän vaatetta Kalifornian reissuun ja kaikille lapsille tarttui tilaukseen jotain samaan sarjaan sopivaa mustavalkoista.

Tänään päästiinkin koko porukalla samistelemaan Silverjungleissa, kun mentiin lasten viidakko (tai oikeastaan eläintarha) aiheiseen kevätjuhlaan. Musta Silverjunglen miellyttävän ohut huppari toimi kissa-pojalla esiintymisasuna ja me yleisössä istuneet (kuopus ja minä) nautimme esityksistä raitamekoissa. Esikoisen mustavalkoraitainen shortsihaalari täydensi hyvin sarjaa.

Kevätjuhlan jälkeen vein lapsen virkistäytymään uimarannalle. On kyllä ollut niin mahtavia ilmoja, että ihan meinaa unohtua se tosiasia, ettei vielä olla kesälomalla.

Hääkakkutehtaalla

 

Lupauduin, tai itse asiassa ihan tarjouduin, tekemään täytekakut veljen häihin. Olinhan askarrellut kakut myös siskoni häihin viime kesänä. Vähän myöhemmin minulle vasta kirkastui tilanteen realiteetit. Häitä juhlittiin ihan tavallisena toukokuisena viikonloppuna, ei loma-aikaan, ja kaiken huipuksi torstaille ennen häitä sattui vuoden pisin työpäivä - luokkaretki Powerparkiin. Urakka täytyi näin ollen suunnitella ja valmistella hyvin. 

Kaikki  kuusi kakkupohjaa leivoin jo edeltävänä viikonloppuna pakastimeen. Koristeita tein valmiiksi alkuviikosta. Perjantaina napattiin kakkupohjat ja koristeet matkaan ja ajettiin kolmen tunnin päähän Savoon kakkuja täyttämään. Koristelu jäi hääaamulle. Heräsin hommiin kahdeksalta, kakut olivat valmiit yhdeltä, vihkiminen kahdelta. Aikaa ei jäänyt yhtää liikaa, mutta ehdinpä kuitenkin vielä häävaatteetkin vaihtaa päälle ja meikata. Kampauksen teki siskoni ystävä koristelun lomassa.

Vaikka koristeluvaiheessa tuntui, ettei hommasta mitään tule, olin lopulta lopputulokseen ainakin näiden aikaraamien rajoissa varsin tyytyväinen. Maustakin tuli kehuja. Valkosuklaan ja mansikan yhdistelmä on luotettava valinta!

Kun läheinen menee naimisiin

Häät ovat aina ihania onnen juhlia. Silloin, kun naimisiin menee oma perheenjäsen, on tilaisuus erityisen koskettava. Eilen saimme olla osana pikkuveljeni suurta päivää. On ihan käsittämätöntä, mitä iloa ja onnea sisko voi veljensä puolesta tuntea. Upea ja tunteikas päivä, niinkuin oli siskonikin hääpäivä viime kesänä.

Meidän lapsilla on ollut kunnia olla erityistehtävissä sekä näissä veljeni eilisissä että siskoni viimekesäisissä häissä. On saatu pukea päälle parasta, mitä kaapista on ikinä löytynyt: Dollcaken valkoiset laahusmekot tytöille ja musta juhlapuku kravatteineen pojalle. Hiuksia on laitettu viimeisen päälle. Kirkossa lapset ovat kävelleet ensimmäisinä ennen morsianta ja eilen he saivat seisoa edessä kaason ja bestmanin rinnalla. He ovat jakaneet kirkko-ohjelmia ja saippuakuplia, nauttineet prinsessa- ja prinssipäivästä yhdessä hääparin kanssa. Näistä jää varmasti heille ihania  muistoja.

Juhlapäivään mahtui leikkiä ja laulua ja hauskoja tehtäviä esimerkiksi sormenjälkivieraskirjan parissa. Minun suurin tehtäväni oli leipoa lupaamani kuusi täytekakkua. Niistä laitan vielä postauksen erikseen.

Tämän juhlaviikonlopun jälkeen yritämme palailla arkeen vielä viimeiseksi viikoksi ennen kesälomaa.

Kyllä elämä hymyilee tänään hajonneesta autosta huolimatta. 

Olihan sekin luksusta, kun päästiin viimeinen sata kilometriä kotimatkasta ajamaan tilataksilla.

  

 

 

 

Parveke, meidän leikkimökki

  

Viikonlopun kukkahankinnoista innostuneena pistettiin parvekekin pikaisesti jonkinlaiseen kesäkuntoon varaston nurkissa pyörivillä patjoilla, matoilla ja tyynyillä. Lapset ovat aivan innoissaan. Meillä ei ole leikkimökkiä, joten tämä parveke hoitaa sen virkaa kesäisin. Parvekkeelle pääsee tytön huoneesta ja yläkerta on kokonaisuudessaan lasten valtakunta, jotan tämä toimii heidän omana kesähuoneenaan.