Eilen kirjoittelin meidän tämänviikkoisesta asumuksesta, talosta Toscanan rauhassa. Talo sijaitsee parin kilometrin päässä pienestä, mutta sitäkin viehättävämmästä Pienzasta. Kuumuus hillitsee menohaluja huomattavasti ja aika kuluu pääasiassa altaalla, mutta tänään kävimme Pienzassa nauttimassa kaupungin tunnelmasta (ja herkullisista jäätelöistä.) Näissä Toscanan kaupungeissa on jotain ainutlaatuisen houkuttelevaa kapeine kateuinen ja kivimuureineen. Toisaalta osa viikon viehätystä on ollut luonnon läheisyys. Tiellä on vastaan tullut vapaana kulkeva hevonen, pihan aidan takana juoksenti possuperhe. Lehmiä ja lampaita laiduntaa naapurissa. Pihassa saamme kuunnella jatkuvaa kyyhkyn laulantaa ja heinäsirkan siritystä, fasaanien ääntelyä sekä pikkuliskojen rapinaa. Perhosia lentelee joka puolella. Idyllistä.
tiistai 30. kesäkuuta 2015
Toscanan auringon alla
Aurinkoa, hikeä, uimista, kauniita maisemia, italialaisia herkkuja, yhdessäoloa perheen kanssa, pyykinpesua. Niistä on meidän loma tehty.
Äiti täyttää pian kuusikymmentä ja sen kunniaksi tulimme koko perheen voimin Toscanaan juhlimaan. Isän ja äidin vuokraamassa talossa on pienempiä huoneita ja huoneistoja jokaiselle perhekunnalle, oma allas ja upea pihapiiri meidän porukalle. Lämpötila laskee pariinkymmeneen vain yöllä. Päivisin kolmenkymmenen asteen helteessä yritetään suojautua paahteelta aurinkovoiteiden, juoman ja viilentävien pulahdusten voimalla.
Ainutlaatuinen paikka viettää aikaa näin harvinaislaatuisella porukalla. Nykyään on jo ihme, että koko viiden aikuisen sisaruksen katras on koolla!
P.S. Pari vinkkiä lasten kanssa matkustaville:
1. Älä pakkaa mukaan uusimpia vaatteita (ei ollut eka kerta, kun tein tämän virheen ja taas yritetään liotella ruohotahroja pois polvista...)
2. Pahasta matkapahoinvoinnista kärsivien lasten kanssa kohdetta kannattaa harkita kahdesti. Tiet täällä ovat mutkaisia ja mäkisiä. (Vähän vähemmänkään pahoinvoivan kanssa ei tee mieli turhia poistumisia majapaikasta tehdä...)
sunnuntai 28. kesäkuuta 2015
Joel Jyrinki: Ehkä maailman ihanimmat kortit
Sisko toi minulle hääpäivänsä aamuna kiitoslahjan kaason hommista ja siihen samaan hän oli liittänyt synttärionnittelu hieman etuajassa. Lahjan mukana sain tämän ihanan Joel Jyringin kortin. Ovatko nämä teille tuttuja? Minä törmäsin näihin ensimmäistä kertaa vapun seudussa, kun kiertelin Jyväskylän sisustusliikkeet. Siellä näitä oli tarjolla ja pari ostinkin itselleni. Sen jälkeen olen monet kerrat ehtinyt jo harkita lisätilauksen tekemistä ja siksipä ilo ja ihmetys oli suuri, kun sisko oli sattunut juuri samaisen miehen kortin minulle valikoimaan.
Eikö olekin ihana?
lauantai 27. kesäkuuta 2015
Vaatehömpötystä osa 2
Romanttisten ja hempeiden vaatteiden sarja sai jatkoa, kun Pomp de luxin aletilaus tuli postista. Me esikoisen kanssa ihastuttiin täysillä tähän vaaleankeltaisen sävyyn! Tyttö sai sekä hienostelutakin että housut, eikä olisi niitä päältään malttanut riisua. Pienemmälle tilasin saman takin roosana.
Siniset farkut ja topin tilasin myös, mutta vaikka itse tykkäsin farkuista tosi paljon, ei tyttö ihastunut niihin, joten ne pitänee palauttaa. Turha jemmata kaappiin vaatteita, joiden käytöstä joutuu neuvottelemaan.
perjantai 26. kesäkuuta 2015
Äitin tyttö
Tyttö lähti pari päivää sitten tädin ja serkkujen kanssa shoppailemaan. Kotiin neiti tuli vintage-paidan kanssa. Niin ihana valinta, että olisin itse voinut tehdä saman! Olenko saanut tartutettua romanttisen makuni myös tyttäreen...? :D
torstai 25. kesäkuuta 2015
Helpot ja herkulliset muffinssit
Eilen saatiin ystäviä kylään ja pari tuntia ennen visiittiä hoksasin, ettei meillä ole mitään tarjottavaa. Googletin niinkin luovalla sanaparilla kuin "helpot muffinssit" ja kun tulosten joukossa oli linkki Kinuskikissan sivuille, oli valinta helppo. En ole kertaakaan joutunut pettymään Kinuskikissan resepteihin!
Muokkasin itse reseptiä sen verran, että lisäsin ohjeeseen viimeiset pakastimesta löytyneet mustikat ja valkosuklaalevyn jämän. Ulkonäöstä olisi saanut houkuttelevamman vaikkapa sulattamalla valkosuklaata muffinsien päälle, mutta maku oli erinomainen näinkin!
Mustikka-valkosuklaamuffinit
(ohje muokattu Kinuskikissan sivuilta löytyneet KetveleenKondiittorin ohjeesta, joka löytyy täältä)
2 munaa
1,5 dl sokeria
125 g pehmeää margariinia
1 3/4 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2dl mustikoita
50g valkosuklaata rouhittuna
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Mittaa munat, sokeri, margariini, jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri kulhoon, ja vatkaa kunnes seos on vaaleaa ja kuohkeaa. Sekoita joukkoon mustikat ja valkosuklaa. Aseta paperimuotit muffinipellille, ja jaa taikina jokaiseen vuokaan. Paista muffineja uunin keskiosassa 18-20 minuuttia. Muffinit ovat valmiita, kun ne ovat kohonneet ja väriltään kullanruskeita.
Kirjasto - sadepäivän pelastus!
Tuntuuko teistä muista, että nämä sadepäivät alkas vähitellen riittää? Kyllähän sitä vielä itselle tekemistä keksii sisälläkin, mutta lapsilla alkaa olla turhan paljon virtaa. Välillä käväisevät pihalla, mutta kun aika kuluu pääosin sateelta suojassa, vauhti kiihtyy sisätiloissa vähän turhan paljon.
Tänään onneksi keksittiin käydä mutka kirjastossa! Siis mikä ihana paikka se onkaan! Kirjastoretken jälkeen kaikki hiljentyivät (ilman padia tai telkkaria!) sohvalle istumaan ja omia kirjojaan selailemaan. Kotoa löytyvät kirjat eivät saa samaa efektiä aikaan.
Elän toivossa, että kesäkelitkin vielä löytävät tiensä tänne pohjoiseen, mutta onneksi me päästään niitä odotellessa reissuun paikkaan, jossa päivän alimmatkin lämpötilat taitavat olla korkeampia kuin täällä ne ylimmät. Vinkkejä Toscanan matkailuun otetaan edelleen ilolla vastaan!
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
Pikkupupu isommalle kaveriksi
Toinen (tai kolmas) viime viikon ompeluprojekti oli tämä pikkupupu Tildan valmiista paketista. Isomman samasta paketista ompelin jo aikaa sitten, mutta se sai hetken odottaa kaveria. Alunperin ajattelin pupuja kuopuksen huoneeseen yläkertaan, mutta ne ovat niin söpöt, etten malttanutkaan kiikuttaa niitä yläkertaan, vaan saivat ainakin toistaiseksi jäädä olohuoneen sohvalle asumaan.
Tildan pupuompelupaketin ostin kangaskauppa Signorinasta. Näppärää, kun kaikki tarvittava oli samassa paketissa ja ohjeet mukana. Muuten ei olisi tullut tällaisia näillä ompelutaidoilla tehtyä.
Nyt on vähän orpo olo, kun ei ole yhtään projektia kesken. Aivan ihmeellisen toimettomana olen ollut jo useamman päivän - mitä nyt toki siivoillut, kokannut ja pyykännyt. Minua niin polttelisi päästä yläkerran lasikuitutapetin kimppuun, mutta lupasin miehelle, etten vielä tällä viikolla ala sotkea. Siitä pakkeloinnista ja hiomisesta tulee melkoinen sotku, eikä huoneessa ole ovea, joten tarkkaan saa siivoilla, ettei joka paikka ole pölyä täynnä. Ensi viikolla ehkä sitten, jos huonot ilmat jatkuu.
P.S. Onko kellään antaa vinkkejä Toscanan lomalle...?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)