sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Pupu-ompelua lasten kanssa, pääsiäistä odotellessa


Eräänä päivänä meidän tokaluokkalainen valitteli, että miksei äiti enää ikinä keksi askarteluja. Viime vuonna kuulemma tehtiin aina jotain. (Ehkä aika kultaa muistot tässäkin...) Sen verran alkoi omatunto kolkutella, että piti äkkiä keksiä jotain. Pikainen tsekkaus Pinterestiin ja idea oli valmis: ommellaan pupu. Kahdeksanvuotias piirsi kaavan paperille, äiti auttoi leikkaamaan sen kaapista löytyneestä pellavakankaan jämästä, yhdessä ommeltiin. Hännäksi vähän vanua. Suloinenhan siitä tuli, sopivasti kotitekoisen näköinen uniikki yksilö. 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Kevättä kotiin


Kevät, kotia kuntoon karsimalla ja kukilla. Valon lisääntyessä alkaa kaivata piristystä sisätiloihin. Väriä elämään. Toisaalta ainakin minulla tulee puhtauden ja siisteyden kaipuu ja tekee mieli laittaa ylimääräistä pois, tyhjentää tasoja ja huoneita ja miettiä tarkemmin esillä olevien esineiden määrää. 

Viimeisen vuoden aikana olen ostanut uusia tavaroita kotiin todella harkiten ja vähän. Nyt päätin kuitenkin tilata pari uutta keittiöpyyhettä ja maljakkoa, lisäksi keväisiä kynttilöitä on tarttunut mukaan mm. Haaparannan ICAn ihanasta värivalikoimasta. Kukat tuovat aina ihanaa piristystä. Näillä eväillä onkin meillä lähdetty hakemaan kevätfiilistä kotiin.

Keittiökin on kuin uusi, kun ylimääräiset purkit ja purnukat on saatu piiloon.

Isommatkin muutokset ja rempat alkavat kevään tullessa houkutella, kun vaan aikaa jostain löytyisi. Tai löytyisi kai sitä, jos jokaisen minuutin jaksaisi täyttää. Katsotaan, katsotaan...



sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Hiihtoloma, Ylläs

 

Paluu arkeen kolkuttelee taas ovella.

Loman parasta antia on ollut perheen yhteinen aika. Voi kun voisikin vielä vähän jatkaa näissä merkeissä.

Talvilomaviikko on vierähtänyt pääosin Ylläksellä, jo kolmatta vuotta peräkkäin. Kolme päivää rinteessä, kaksi latuja pitkin hiihdellen. Ja kaksi matkustaessa - Haaparanta on pakollinen pysähdyspaikka mennen tullen.

Joku kysyi Facebookissa, että miksi Ylläs, siellä kun oli todella monta tuttua täältä meiltäpäin. Itse olen käynyt hiihtokeskuksista Ylläksen lisäksi vain Vuokatissa ja Rukalla (ja Kasurilassa laskenut läpi lapsuuden) - jonkun yksittäisen päivän laskenut 90-luvulla Levillä, joten en ole kovin hyvä vertaamaan, mutta minusta Ylläksen parasta antia ovat Suomen pisimmät, kolmen kilometrin mittaiset, rinteet. Ylös gondolilla, alas pitkän kaavan mukaan maisemista nauttien. Jonoja hisseihin ei ole juuri ollut, vaikka lomaviikkoja on tuolla vietetty.

Latuverkosto on niin ikään kattava, vaikka meidän retken lasten kanssa ovat kohdistuneet lähes yksinomaan Aurinkotuvalle munkeista ja kaakaosta nauttimaan sekä poroja ruokkimaan. Aurinkotuvalle hiihdettiin myös omassa lapsuudessa. Tätä perinnettä eivät lapset halua Ylläksellä jättää väliin.

Aivan varmasti mukavaa olisi myös muissa Lapin kohteissa, varsinkin auringon näin ihanasti paistaessa. Pakkasta voisi olla vähemmänkin, mutta yllättävän hyvin tälläkin kertaa tarettiin sekä lasketetta että hiihtää.
 

 
 

 
 
    









perjantai 1. maaliskuuta 2019

Helmikuun kirjat


Helmikuu vierähti ja lukuinnostukselle ei näy loppua. Telkkaria en ole juuri ehtinyt avata, kun iltojen vapaat hetket ovat vierähtäneet kirjojen parissa. Kuukauden sisällä olen päässyt sukeltamaan kahdeksaan erilaiseen maailmaan.

Viimeisimpänä luin Jojo Moyesin The Girl You Left Behind (suomennettu nimellä Ne, jotka ymmärtävät kauneutta). Tämä teos hurmasi minut. Sopiva sekoitus historiaa ja nykypäivää, romantiikkaa ja ensimmäisen maailmansodan karua arkea. Jojo Moyesin tyyli kirjoittaa vie mukanaan.


Luin helmikuussa Moyesilta myös The Ship of Brides ja tykkäsin siitäkin kovasti. Nimi viittaa laivaan, joka kuljettaa sodan aikana britannialaisten sotilaiden kanssa naimisiin menneitä australialaisnaisia puolisoidensa luo. Dramatiikkaa ja erilaisia kohtaloita ei puutu tältä pitkältä laivamatkalta. Silmiä avaava kurkkaus historiaan. 


Sally Salmisen Katrinaa oli minulle kehunut kaksi eri ystävää, joten tätä olin odottanut. Kerronta eteni kirjassa nopeasti vuosia ja edelleen vuosia eteenpäin ja alussa koin sen jopa melko luettelomaisena. Lopulta kuitenkin ihastuin kirjan tarinaan ja jäin mielessäni elämään Katrinan elämänvaiheita 1900-luvun alun Ahvenanmaalle. 


Väliin mahtui myös astetta kevyempää "hömppää": See Me Nicholas Sparksilta. Tämän en voi varsinaisesti sanoa koskettaneen minua sen kummemmin, mutta aivan viihdyttävää luettavaa. Ei kuitenkaan suosikkini Nicholas Sparksilta. 

Luin helmikuussa myös Nicholas Sparksin ehkä tunnetuimman teoksen the Notebook. Odotukset taisivat olla liian korkealla, joten sekään ei sykähdyttänyt niin paljoa kuin esimerkiksi tuo Moyesin The Girl You Left Behind. Nicholas Sparksin teoksista edelleen Two by Two on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen.

  
Joululahjaksi sain Jan-Philipp Sendkerin Sydämenlyönneissä ikuisuus. Tuo erittäin erikoinen ja erilainen teos jäi kaivelemaan sen verran, että tämä jatko-osa Sydämen ääntä ei voi unohtaa oli saatava myös käsiin. Nautin tästä seikkailusta Burmassa ehkä vielä enemmän kuin siitä ensimmäisestä. Kaikessa erilaisuudessaan kaunista ja ajatuksia herättelevää luettavaa.


En palaa takaisin koskaan luulen tuli maantieteellisesti ja aikakaudeltaan jo aika lähelle. Erilaisia elämäntarinoita kahdesta eri suvusta kiinnostavasti toisiinsa kietoutuneina. Vaikka lähtökohdat kirjan henkilöiden elämissä ovat hyvin erilaiset, samoja tuntemuksia ja teemoja toistuu heidän kohtaloissaan. Pois lähtemisen pakko ja toisaalta kaipuu takaisin. 
Tätäkin suosittelen lämpimästi!


Luke Allnuttin We Own the Sky oli koskettava ja surullinen tarina rakkaudesta niin lapseen kuin puolisoonkin. Ilman kyyneleitä ei tästä selvinnyt, eikä tätä voinut jättää kesken.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Joka päivä on ystävänpäivä, vai miten se meni...? Kirjanmerkkejä ja pieniä muistamisia ystäville



Ystävänpäivästä on jo puolitoista viikkoa, mutta eihän ikinä ole myöhäistä muistaa ystävää. Siksipä jaan tämän vuoden ystävänpäivävinkit täällä nyt, kun silloin ystävänpäivän alla se rehellisesti sanottu unohtui.

Minusta on ihana muistaa ihmisiä pienillä asioilla aina, kun siihen on joku hyvä syy tai edes pieni tekosyy. Ostin parille kaverille edelliseltä Helsingin reissulta Fazerin kahvilasta pienet pussit shampanjalla ja mansikoilla maustettua teetä. Niiden lisäksi pieniksi muistamiseksi ystävälle sopivat jo värinsä puolesta hempeät ja houkuttelevat Geisha Kismetit. Lisäksi askartelin korttien sijaan kirjanmerkkejä. Nyt kun olen itse aina koukussa lukemiseen, se tuntui luontevalta ja helpolta, mutta käytännölliseltä vaihtoehdolta. Tähän kirjanmerkkiin löytyi malli Pinterestistä, mutta näissähän vain mielikuvitus on rajana. Mietin myös tekstien tekemistä Dymolla. Ehkä ensi kerralla.

Ystävänpäivän sijaan näitä voisi hyvin vielä tuliaisiksi, lähettää ystävälle syntymäpäivän aikaan - tai miksei vain muistaa tärkeää ihmistä ihan ilman sen kummempaa syytä.



lauantai 23. helmikuuta 2019

Ristiäiskakkua


Vuoden tauon jälkeen kaivoin sokerimassat esiin ja askartelin ystävän vauvalle ristiäisiin kakun. Pionista ei tullut ihan pionin näköistä, mutta näyttävä kukka joka tapauksessa. Helmireunusta aion käyttää jatkossakin, se on melko helppo ja näyttävä. Kokeilen sen tekemiseen ensimmäistä kertaa elintarvikeliimaa ja minusta sillä oli helpompi kiinnittää helmet kuin pelkällä vedellä.

Täytteenä oli vakioksi muotoinen mansikka-valkosuklaamousse. Täytteeseen tulee kermaa, tuorejuustoa, survottuja mansikoita (tai muita marjoja) ja sulatettua valkosuklaata. On juuri sopivan makeaa.

Värkkääminen oli niin rentouttavaa, että ehkäpä teen tänä vuonna vielä jonkun toisenkin kakun. Jos olisi enemmän aikaa, niin näitä olisi kyllä mukava tehdä useamminkin.


torstai 7. helmikuuta 2019

Talvinen Liminka




Kuvia tulee otettua ja jaettua aina reissusta. Talvista Helsinkiäkin täällä ihmettelin. Oma kotikunta tahtoo jäädä vähemmälle ihailulle ja ihmettelylle arjen keskellä. 

Täällä Pohjois-Pohjanmaalla, niinkuin epäilemättä joka puolella Suomea, on ollut käsittämättömän kaunista lähes koko ajan vuodenvaihteen jälkeen. Kovat pakkaset ja kirkas taivas, pastellin sävyiset auringonlaskut ja valtavat määrät lunta. Autolla ajellessa, pyöräillessä ja kävellessä tulee usein vain katseltua ympärilleen huokaillen ihastuksesta.

Kuvat eivät tee oikeutta luonnon käsittämättömälle kauneudelle, mutta ehkä ne kuitenkin onnistuvat välittämään osan tunnelmasta.

Ensimmäiset kuvat on otettu Liminganlahden lintutornin ja Luontokeskuksen maisemista.



 

Alla olevat kuvat ovat Arboretumista.




Viimeiset kolme on napattu omalta pihalta.