Helmikuu vierähti ja lukuinnostukselle ei näy loppua. Telkkaria en ole juuri ehtinyt avata, kun iltojen vapaat hetket ovat vierähtäneet kirjojen parissa. Kuukauden sisällä olen päässyt sukeltamaan kahdeksaan erilaiseen maailmaan.
Viimeisimpänä luin Jojo Moyesin The Girl You Left Behind (suomennettu nimellä Ne, jotka ymmärtävät kauneutta). Tämä teos hurmasi minut. Sopiva sekoitus historiaa ja nykypäivää, romantiikkaa ja ensimmäisen maailmansodan karua arkea. Jojo Moyesin tyyli kirjoittaa vie mukanaan.
Luin helmikuussa Moyesilta myös The Ship of Brides ja tykkäsin siitäkin kovasti. Nimi viittaa laivaan, joka kuljettaa sodan aikana britannialaisten sotilaiden kanssa naimisiin menneitä australialaisnaisia puolisoidensa luo. Dramatiikkaa ja erilaisia kohtaloita ei puutu tältä pitkältä laivamatkalta. Silmiä avaava kurkkaus historiaan.
Sally Salmisen Katrinaa oli minulle kehunut kaksi eri ystävää, joten tätä olin odottanut. Kerronta eteni kirjassa nopeasti vuosia ja edelleen vuosia eteenpäin ja alussa koin sen jopa melko luettelomaisena. Lopulta kuitenkin ihastuin kirjan tarinaan ja jäin mielessäni elämään Katrinan elämänvaiheita 1900-luvun alun Ahvenanmaalle.
Väliin mahtui myös astetta kevyempää "hömppää": See Me Nicholas Sparksilta. Tämän en voi varsinaisesti sanoa koskettaneen minua sen kummemmin, mutta aivan viihdyttävää luettavaa. Ei kuitenkaan suosikkini Nicholas Sparksilta.
Luin helmikuussa myös Nicholas Sparksin ehkä tunnetuimman teoksen the Notebook. Odotukset taisivat olla liian korkealla, joten sekään ei sykähdyttänyt niin paljoa kuin esimerkiksi tuo Moyesin The Girl You Left Behind. Nicholas Sparksin teoksista edelleen Two by Two on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen.
Joululahjaksi sain Jan-Philipp Sendkerin Sydämenlyönneissä ikuisuus. Tuo erittäin erikoinen ja erilainen teos jäi kaivelemaan sen verran, että tämä jatko-osa Sydämen ääntä ei voi unohtaa oli saatava myös käsiin. Nautin tästä seikkailusta Burmassa ehkä vielä enemmän kuin siitä ensimmäisestä. Kaikessa erilaisuudessaan kaunista ja ajatuksia herättelevää luettavaa.
En palaa takaisin koskaan luulen tuli maantieteellisesti ja aikakaudeltaan jo aika lähelle. Erilaisia elämäntarinoita kahdesta eri suvusta kiinnostavasti toisiinsa kietoutuneina. Vaikka lähtökohdat kirjan henkilöiden elämissä ovat hyvin erilaiset, samoja tuntemuksia ja teemoja toistuu heidän kohtaloissaan. Pois lähtemisen pakko ja toisaalta kaipuu takaisin.
Tätäkin suosittelen lämpimästi!
Luke Allnuttin We Own the Sky oli koskettava ja surullinen tarina rakkaudesta niin lapseen kuin puolisoonkin. Ilman kyyneleitä ei tästä selvinnyt, eikä tätä voinut jättää kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienetkin kommentit ilahduttavat minua suuresti!