Synttärijuhlat syyskuun sankarille

Syyskuu oli ja meni. Taisi olla ensimmäinen kuukausi blogin historiassa, että en julkaissut yhtään postausta. Paljon kuitenkin ehti tapahtua. Ehkä liikaakin. Elämässä on kovasti kiirettä juuri nyt, ja siksi täällä vähän hiljaisempaa eloa, mutta blogi päivittyy omalla painollaan, niillä voimilla ja sillä ajalla, mitä tälle hommalle riittää.

Tärkeintä ja kauneinta meidän syyskuussa on joka vuosi esikoisen juhlapäivä. Syyskuussa 2006 minusta tuli äiti, miehestä isä ja meistä perhe. Tänä vuonna meidän rakas täytti jo kolmetoista. 

Tästä yläkoululaisesta on helppo olla onnellinen ja ylpeä. Hän on omatoiminen ja vastuuntuntoinen, lahjakas ja taitava monessa asiassa, empaattinen ja järkevä, luotettava ja avulias. Jos jotain huolta äidillä on, niin se, että muistaahan hän, ettei aina tarvitse onnistua, jaksaa, osata ja pystyä. Että saa tarvita myös toisia ja pyytää apua.

Onneksi hän kyllä uskaltaa kertoa murheistaan ja puhua tunteistaan, mutta välillä silti hirvittää, että eihän hän unohda olla armollinen itseään kohtaan. 

Synttärikortiksi valitsin 2xilon ihanan kortin, jonka sanoman voin täysin allekirjoittaa:

"Teet maailmastani kauniimman elää"

Synttäritarjoilut järjestettiin hyvin pitkälti kaupan tarjonnan avulla. Ostettiin karkkia ja sipsiä, macarons-leivoksia ja donitseja, keksejä, limpparia ja hedelmiä. Kavereille lämmitettiin palju, sukulaisille järjestettiin brunssi ja sankarille tarjoiltiin aamiainen sänkyyn.

Ainoa, mitä leivoin, oli oikein suklainen kakku marjakoristelulla.