Sain elämäni toista kertaa perheen ulkopuolisen kakuntekopyynnön, tällä kertaa toiveena Helinä-keiju. Helinä on niin siro, että arvelin sen olevan haastava toteutettava sokerimassasta, mutta aina pitää yrittää ;)
Olen jo jonkun aikaa halunnut kokeilla kakkupitsin tekoa, joten päätin yhdistää nämä kaksi: Helinä-keiju pitsireunuksilla.
Ilokseni leivontatarvikkeiden verkkokauppa Vispilänkauppa oli kiinnostunut tekemään yhteistyötä tämän ajatuksen tiimoilta. Vispilänkauppa tarjosi pitsimuotin, pitsiin tekoon tarvittavan jauheen sekä suuren osan sokerimassoista bloginäkyvyyttä vastaan.
Kakkupitsin tekoon tarvitaan silikoninen muotti (itse käytin Baroc-muottia (klik)) sekä pitsijauhetta (klik).
100 grammaa pitsijauhetta sekoitetaan koko ajan vatkaten noin 80 grammaan vettä ja jatketaan vatkaamista parin minuutin ajan. Mikäli haluaa pitsin jossakin muussa värissä, voi massaan lisätä pastaväriä. Valmis, tahmea ja tiivis massa levitetään pitsi muottiin ja tasoitellaan lastalla tai kaapimella niin, että se täyttää vain pitsikolot, eikä tule reunojen yli. Tällainen raappa (klik) olisi tullut tarpeeseen, oma välineeni oli turhan kapea.
Kun massa on levitelty, laitetaan muotti uuniin 80 asteeseen ohjeen mukaan 10-15 minuutiksi. Tein ensimmäisen satsin tämän ohjeen mukaan enkä saanut sitä irroteltua muotista. Totesin, että ainakin meidän uuni vaatii pidemmän, jopa 25-30 minuutin paistoajan, että pitsi kuivuu helpommin irrotettavaksi. Toisaalta on syytä varoa liian pitkää paistoa, että pitsi pysyy joustavana. Täysin kovettunut pitsi halkeilee, eikä sitä saa pyöreän kakun pintaan taivutettua.
Pitsin lisäksi askartelin sokerimassasta muoteilla kukkia ja perhosia, sekä tietenkin itse Helinän. Tälläkin kertaa käytin suunnittelun apuna lasten varastoista löytyvää värityskirjaa ja sieltä löytynyttä Helinän kuvaa. Ilman mallia näistä ei tulisi mitään!
Jostakin syystä tuntui, että tällä kertaa kakun teossa kaikki vastusti: Pohjaa piti paistaa reilusti normaalia paistoaikaa pidemään ja silti se tuntui keskeltä olevan vain siinä ja siinä kypsää. Sokerimassa hikoili koreisteltaessa ilmeisesti kuumuudesta johtuen ja kakku meinasi muuttua kiilteleväksi ja tahmaiseksi. Jouduin jäähdyttelemään sitä vähän väliä jääkaapissa. Pitsi onnistui vasta kolmannella yrityksellä, ja keijupölyksi ripoteltu tomusokeri ja kimalle näyttivät lähinnä sotkulta kakun päällä.
Harjoitus tekee kuitenkin mestarin. Toivottavasti. Kakkupitsiyrityksiä en aio jättää tähän, niin kauniita yksityiskohtia noilla saa aikaan suhteellisen helposti kun vaan tekniikka ja paistoaika on hallussa!
Kakkupohjana käytin perinteistä sokerikakkupohjaa kaakaojauheella höystettynä. Minullekin jo lapsuudesta tutun "yhtä paljon kakun" ohje löytyy esimerkiksi Kinuskikissan sivuilta (klik).
Täytteeksi tein suklaamoussen, johon niin ikään helppo ja toimiva ohje löytyy Kinuskikissan sivuilta (klik). Toiveena oli laktoositon kakku, joten käytin Brunbergin suklaata, laktoositonta tuorejuustoa ja laktoositonta vispikermaa.
Loppuun vielä kuva pienoisen stressin aiheuttajasta ennen luovutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienetkin kommentit ilahduttavat minua suuresti!