Näin jälkikäteen ajateltuna en tiedä, miten olisi tästä viikonlopusta selvitty ilman mummon ja vaarin apua. Onneksi esikoinen soitti mummolle pari viikkoa sitten ihan oma-aloitteisesti ja pyysi kylään.
On ollut pojan jalkkisturnauksia kotikentällä eli talkoiden merkeissä molempina päivinä, käsilläseisontakurssia esikoisen kanssa (jonka huipuksi jäimme porraskäytävään lukkojen taakse jumiin, ilman ulospääsyä, puoleksi tunniksi. Onneksi on kännykät...), omaa tanssituntia, vieraille leipomista ja pikkusiivousta.
Kyllä olin kiitollinen, kun eilen oma talkoovuoroni jälkeen ehdin käydä vajaan tunnin kotona ennen käsilläseisonta lähtemistä ja täällä odotti mummon tekemiä täytettyjä paprikoita ja omppupiirakka. Mitähän lie olisi syöty, jos vielä kokkaaminen olisi jäänyt minun varaan?
Ihana oli ylipäätään, että saatiin näitä syksyn makua kotiin, mummolan omenapuusta. Meidän oman puun muutamasta omenasta ei vielä kovin pitkää iloa ollut.
Huomenna arkeen levähtämään ;)
Onni on kun on mummi ja vaari <3 Omppuriirakka ja syksy <3 Ihana blogi liitympä lukijaksi :) http://valkoinenhaave.blogspot.fi/
VastaaPoistaIhana, että löysit tiesi blogiin. Pitääpä käydä vastavierailulla. On kyllä onni, että on apujoukkoja ♥
PoistaOnneksi me mummot olemme olemassa;) Itsekin suuntaan huomenna täältä itärajalta pääkaupunkiin pikku Prinsessan luo.
VastaaPoistaOnneksi ♥
PoistaIhanaa kun sait apuja hässäkkä viikonloppuun.
VastaaPoistaParasta onkin päästä valmiiseen pöytään.
On kyllä ♥
PoistaNo on kyllä ollut haipakkaa!
VastaaPoistaIhanan näköinen piirakka <3
Ja toivottavasti tuleva viikko on vähän iisimpi :)
Joka toinen viikonloppu tällaista jaksaa. Onneksi tämän viikon lopussa odottaa oikea levähdys 😉
Poista