Äiti, koko tunneskaalan kera

Kun esikoinen toi perjantaina minulla kaupungista tuliaisiksi/ennakkoäitienpäivälahjaksi paketillisen rauhoittavaa teetä, alkoi vähän hymyilyttää. Tällä(kin) viikolla ovat lapset - ja varsinkin tämä esikoinen - saaneet nähdä ja kokea koko äidin tunneskaalan ilosta, onnesta, ylpeydestä ja herkistymisestä hermostumiseen, haavoittuvuuteen ja oman lapsen puolustamiseen asti. On itketty ja naurettu, halattu ja jos nyt ei ihan ovia paiskottu, niin ainakin olisi tehnyt mieli lähteä tosi pitkälle juoksulenkillä, pois näkyvistä vähäksi aikaa tuulettumaan. Mutta sitähän tämä äitiys on. Tunteiden myrskyä laidasta laittaan, mutta kuitenkin niin, että niinä heikkoinakaan hetkinä ei ole pienintäkään epäilystä siitä, eikö se, että saa olla äiti, olisi ihan parasta koko maailmassa. Joka päivä, joka hetki, olen kiitollinen näistä kolmeasta upeasta lapsesta, jotka olen saanut.

Tänä äitienpäivänä minua ovat omien lasten lisäksi ilahduttaneet puhelut omalle äidille ja molemmille mummoilleni. Miten hienoa on, että saan edelleen toivottaa hyvää äitienpäivää äidinäidille, joka täyttää tässä kuussa 99 vuotta, ja isänäidille, jonka muisti on alkanut pettää, mutta joka toisaalta sitäkin useammin jaksaa kysyä minun ja lasteni kuulumiset sekä paikallisen sään. Ja joka aivan käsittämättömän hienosti pärjää heikkenevän muistinsa kanssa kirjoittamalla itselleen asioita ylös. Nytkin hän puhelimessa totesi, kun puhuimme täällä satavasta lumesta, että hänellä lukee täällä keskiviikon kohdalla, että sielläkin (Tampereella) on silloin satanut lunta.

Onnellista äitienpäivää kaikille!