Uskoa unelmiin

Viime syksynä rohkaisin itseni ja menin showtanssiryhmän pääsykokeisiin. Usko omiin taitoihin oli matalalla, mutta into ja halu päästä tanssimaan sitäkin korkeammalla. 

Vuosi on tehty töitä, harjoiteltu ja hiottu. Samalla olen yrittänyt opetella uskomaan, että minä pystyn tähän. Eilen taisteltiin lavalla suffragetteina naisten oikeuksien puolesta ja voitettiin muodostelmasarjassa kultaa yli 31-vuotiaiden naisten ikäryhmässä Performin arts SM-kisoissa. Lähetin miehelle viestin, että näin kävi - minusta huolimatta. Mies vastasi, että nyt ei enää tarvitse epäillä, pystyykö ja osaako, ja että on minusta ylpeä ja minun puolestani onnellinen. 

Vaikka minulla on vielä valtavasti tekemistä liikkeiden viimeistelyssä, hypyissä, pirueteissa ja ties missä muussa, on ollut mahtava olla osa porukkaa. Ja kai pakko tässä vaiheessa jo alkaa uskoa, että riittävän hyvä osa. Osa kokonaisuutta. Kaikista puutteista huolimatta. 

Onneksi minulla on vihdoin aikuisena ollut rohkeutta lähteä mukaan tällaiseen. Harrastaa lajia, jossa liikunta tulee sivussa. Tunneille saattaa ajaa väsyneenä, mutta kotiin saa aina palata virtaa täynnä.

Sitäpä siis tämän epätodellisen viikonlopun jälkeen toivon kaikille muillekin.

Rohkeutta tarttua unelmiin ja kokeilla sellaista, mistä on haaveillut. Tehdä haaveista totta!