Haikeus ja ilo, lahjat annettu ja saatu - loman aika!

Kevätjuhlien aika. Ainakin tällaisessa opettajaperheessä, mutta varmasti monessa muussakin, yksi vuoden tärkeimpiä etappeja. Oppilaat on saateltu yhden vuosiluokan yli seuraavaan, hyviä muistoja on kertynyt ja vaikka elämän eteneminen on iloinen asia, valtaa haikeus aina tässä vaiheessa, kun pitää päästää irti yhdestä päästä ja suunnata katse tulevaan. Vuosi sitten toivotin hyvää jatkoa oppilaille, joiden luokanopettajana oli toiminut neljä vuotta. Siihen verrattuna tämänpäiväinen oli pieni juttu, mutta näin aineenopettajankin roolissa näköjään tulee ihanan tutuksi oppilaiden kanssa ja kiintyy heihin. Oppii arvostamaan jokaista yksilönä omine vahvuuksineen. Yhtenäiskoulun iloja on se, että vaikka oppilaat siirtyvät yläkoulun puolella uusien opettajien käsiin, heidän taivaltaan saa edelleen sivusta seurata. 

Haikeutta on ollut ilmassa opettajan roolia enemmän tänä vuonna äidin roolissa. Kuopus sai eilen käteensä eskaritodistuksen ja päätti viisi vuotta kestäneen taipaleensa tuon samaisen päiväkodin katon alla. Viisi vuotta 6,5-vuotiaan elämässä on pitkä aika. Päiväkodista on tullut kuin toinen koti, johon hän on niiden jo vuosia sitten taitettuja alkuvaikeuksien jälkeen mennyt joka aamu hyvillä mielin. Päiväkodissa on koko tämän viiden vuoden ajan työskennellyt toinen toistaan ihanampia ihmisiä, jotka ovat löytäneet niin meidän kuin varmasti kaikkien muidenkin lapsista vahvuudet ja oppineet tunnistamaan heidän luonteenpiirteensä ja persoonallisuutensa sekä osanneet toimia niitä kunnioittaen. Ujolle lapselle on annettu aikaa, on rohkaistu juuri oikealla lailla ilman pakkoa. Aina on välittynyt se, että lapsista on pidetty hyvää huolta ja heistä on välitetty. Lapset ovat saaneet päiväkodista monia ystäviä, joiden kanssa matka jatkuu koulun puolella.

Esikoisella vaihtuu ensi syksynä opettaja, joten myös hänellä oli jälleen eräänlaisten jäähyväisten aika. Opettaja on ollut niin tytön kuin vanhempienkin mieleen, joten viimeisiä kiitosviestejä lukiessa oli itku herkässä.

Pojan koulutaival jatkuu samassa luokassa saman opettajan johdolla. Kolmas luokka tuo varmasti omat haasteensa lapselle, jonka kanssa nämä kaksi ensimmäistä vuotta on kulunut lukutaidon vahvistamisessa ja töitä on edelleen paljon tehtävänä. Äitinä ei ole helppo katsoa toisen surua siitä,  kun poikaa harmittaa omat keskitason rastit ja hän vertaa itseään siskoon, jolla todistus on täynnä erinomaista. Kovasti saa näissä tilanteissa puhua siitä, mitä kaikkia vahvuuksia pojalla on, ja että jokainen on erilainen. Myös siitä, ettei sillä loppupeleissä ole väliä, mitä siinä todistuksessa lukee, kun me tiedämme, että hän osaa kaikki asiat riittävän hyvin. Ja yrittää korostaa sitä, miten hienoa on, että palaute käytöksesta on aivan erinomainen. Se kantaa elämässä pitkälle.

Jokaiselle opettajalle ja hoitajalle olemme niin kiitollisia tästäkin kuluneesta vuodesta, että halusimme muistaa heitä pienin lahjoin. Kuopus halusi ehdottomasti tehdä eskaritädeille kakut. Hän teki koristeet ja valitsi värit, äiti viimeisteli. Esikoinen kirjoitti opettajalleen diplomin, poika omaan tapaansa tyytyi kirjoittamaan äidin ostamaan korttiin lyhyesti "Opettajalle! T: Oskari"

Haikeudesta huolimatta nyt nautitaan siitä, että ollaan lomalla.

Kesää odotellessa ;)