perjantai 25. lokakuuta 2013

Tykätkää ja seuratkaa!

Sain lisättyä blogitekstien alle tykkäys-napit ja sivuun sivuston seuraajat. Alkaahan siis tykkäilemään ja ihan virallisesti seuraamaan blogia :)

Mukavaa viikonloppua!

Virkattu matto etsii paikkaansa

Lomareissussa sain aloitettua sen projektin, josta koko virkkausinto oikeastaan alkoi: virkatun maton. Ohjeen käytin Novitan sivuilta löytynyttä virkatun maton ohjetta. Mattoon minulla kului 2kg ontelokudetta, vaikka ohjeen mukaan pitäisi mennä vain 1,3kg. Mihinhän minä sen langan käytin?
 Matosta tuli myös isompi kuin olin mielessäni kuvitellut.

 
(Tämä kuva Novitan sivuilta)

Yhtä siisti se ei ole kuin Novitan malli, mutta ihan OK ensikertalaisen tekeleeksi ja kelpaa käyttöön.


Auttakaahan minua valitsemaan, mihin maton asetan.

1. Lasikuistille?



 

2. Olohuoneeseen takan eteen?


3. Makuuhuoneen käytävän oven viereen?


4. Makuuhuoneeseen sängyn viereen?


5. Yläkerran aulaan vessan ja varaston edustalle?

 

6. Yläkerran aulan ikkunalle?



Mitäs sanotte?

Dagen efter loma

Lomalta on ihana palata kotiin. Vai onko? Minä rakastan tätä taloa ja ensimmäiset fiilikset keskiviikkoiltana kotioven avattuani olivat erittäin positiviiset. Ihanaa olla täällä! On täällä kaunista! Nyt otetaan loppuloma rennosti!

Mutta onko se mahdollista? Ottaa rennosti, kun on juuri saapunut lomalta kotiin? Tai ylipäätään ottaa rennosti kotona? Hommaa nimittäin riittää.

1. Ensimmäiseksi on selätettävä pyykkivuori. Eilen pesin neljä koneellista. Toisaalta - vaatevalikoima ei ole rajoitu matkalaukulliseen ja onhan niitä helpompi kaapista etsiäkin.


2. Ruokaa ei enää saa valmiina pöytään ja tiskitkin on hoidettava itse. Toisaalta saa sitä mitä haluaa ja tietää, mitä syö. Tänään tein yhtä lempisalaateistani ja nam, että se maistui hyvältä muutaman päivän hampurilaiskuurin jälkeen. Omenaisen broilericaesarsalaatin takuuvarma ohje löytyy tästä linkistä Pirkan sivuilta.


3. Lisäksi on hoidettava rästihommia ja keskeneräisiä projekteja eteenpäin. Netissä myydyt vaatteet on postitettava ja lisää vaatteita laitettava myyntiin jne.

Näitä suurempi keskeneräinen projekti on saunaremppa.Meillä ei ole tässä talossa ollut saunaa käytössä ollenkaan. Kesäkuun alussa muuton yhteydessä huomasimme puukiukaan olevan rikki ja hormin halenneet. Päätimme samalla uusia myös seinät ja lauteet. Muurari pääsi hormia fiksaamaan vasta kesäloman lopulla ja sen jälkeen alkoikin aktiivinen metsästyskausi (miehellä, ei minulla), joten projekti on edennyt hitaasti. Tänään minäkin pääsin osalliseksi projektista: saumasimme seinälaatat. Lopputuloksena siisti kiukaanpuoleinen seinä, mutta vähemmän siistit jalat. Kehtaakohan näillä edes tanssiin lähteä maanantaina? Pääasia kuitenkin, että saunaprojekti etenee ja pääsemme jouluun mennessä löylyjä heittämään.



4. Lenkkiohjelma kärsi lomalla, joten kotona ollessa oli aloitettava tehopaikkaus. Eilen meni mukavasti lähes kahdeksan kilometria 50 minuutissa, tänään edessä samanlainen rutistus. Raskasta, mutta lopputuloksena todella hyvä olo!

5. Kiistattomana plussana kotona olossa on hyvät yöunet. Mikään ei voita omaa sänkyä.

Siispä ei, kotona ei voi vaan löhötä ja ottaa rennosti loman jälkeen eikä ehkä ikinä, 
mutta kyllä, kotona on silti ihana olla.

torstai 24. lokakuuta 2013

Ekaluokkalaisen ostokset ja lahjatoiveet

Syyslomalla kierreltiin kauppoja, mutta ostokset jäivät (kerrankin) pieniksi. Laivalta en ostanut edes karkkia ja Jumbossa/Flamingon kierroksella vältin houkutukset, vaikka kävelimme useita kertoja Sockdrawer-nimisen sukka/sukkahousukaupan ohi, jossa oli mm. Me&I:n viime kevään sienitunikan kanssa samaa kuviota olevia hauskannäköisiä sukkahousuja. (Ehkä teen nettitilauksen nyt jälkikäteen ;)). 

Kävin vilkaisemassa tarjonnan myös Hemtexillä, Accessorizessa ja monessa muussa kivassa kaupassa, mutta keskityin kuitenkin lasten perässä juoksemiseen, kun välttämättömiä tarpeita ei ollut. Ainoastaan nämä alla olevat "roskat" (kuten mies näitä nimittää) ostin eli hämähäkkejä ja valotikkuja ensi viikon Halloweenia varten sekä pikkuprinsessalle noin euron hintaisia alehiuskoristeita.


Lapsille ostettiin kaikille yksi omavalintainen tuliainen ja pikkuneiti valitsi tietenkin pienen prinsessan. Keskimmäinen halusi Diabolot.


Esikoisella oli lisäksi omaa rahaa matkassa, koska hän oli saanut sitä synttärilahjaksi ja kerännyt vähän lisää myymällä lelujaan kirpparilla. Prinsessaikä häneltä alkaa olla jo ohi, eivätkä kaiken maailman lelutkaan enää houkuta niinkuin vuosi pari sitten. 

Diabolot hänkin halusi, ja niiden lisäksi mukaan tarttui minikangaspuut, viivotin ja limpparihuulirasvoja, kaksi paria alekorviksia sekä Top Model -taikatussit ja -kirjanmerkki. Näiden lisäksi mietinnässä olivat ainakin olkalaukku, Robin-koru, paremmat puuvärit ja tennarikoru.



Toinen korvispari oli sen verran hurjannäköinen, että taitaa päästä lähinnä Halloween-käyttöön.


Kaikkeen raha ei riittänyt, ja vähän harkintaakin oli jo ilmassa ("ostan tämän myöhemmin, jos se vaikka tulee alennumyyntiin.", "En osta näitä, koska ostin jo korviksia" ja "En ota tätä, koska silloin ei jäisi yhtään rahaa".) Sen verran ihanuuksia matkasta jäi mieltä kaivamaan, että tänään ekaluokkalainen kaivoi paperin esiin ja kirjoitti joulupukille kirjeen: iPad mini ja sen suojus, MP3-soitin, puhelinsuoja ja puhelintarroja, olkalaukku sekä lisää korviksia on listan kärjessä. 

Yllätysbonuksena listalla on Baby born -nukke ja sen tarvikkeita. Neiti ei ikinä ole nukeilla leikkinyt ja hänellä on niitä jo kolme, mutta nyt kuulemma olisi saatava uusi, koska pikkusisko on juuri siltä lempinukelta irroittanut jalan. Saapa nähdä, mihin näistä joulupukki päätyy... ;)





keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin

Lomaa edeltäneet viikot olivat melkoista  haipakkaa ja niin oli lomalle lähtökin suoraan töistä perjantaina. Kiire oli lauantaina Paraisilla juhlittaviin kummitytön ristiäisiin. Irtiotto ja yhdessäolo teki kuitenkin ehdottomasti hyvää koko perheelle.

Kun suuntana oli joka tapauksessa Etelä-Suomi ja ajomatkaa reilusti toista tuhatta kilometria, niin lomareissuun päätettiin yhdistää risteily ja kylpyläloma.

Lauantaina ristiäisten jälkeen suuntasimme uudelle upealle Viking Gracelle. Matkan päivämäärä määräytyi kummitytön ristiäisten mukaan, mutta meillä kävi erinomainen tuuri esiintyjien suhteen. Lauantai-illan bileitä vauhditti JVG (tällä kertaa äiti pääsi bailaamaan, iskä jäi hyttiin lapsenvahdiksi) ja erityisesti biisin sanat "Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin" saivat rennon lomafiiliksen kattoon.

Sunnuntai oli lasten päivä laivalla. Takuuvarmaan laivatekemiseen kuuluu aina pallomeret ja leikkihuoneen muut ihanuudet, mutta sen lisäksi myös pikkukisat: limbo, bingo jne. Toki tarjolla on myös kasvomaalausta, lasten diskoa, pleikkaripelejä. Näiden lisäksi tällä kertaa iloa lapsille oli  loistoseurasta: omista serkuista.




Risteilyohjelma on niin tiivis, ettei päivään meinaa mahtua aikaa ruokailuun. Seisova pöytä oli varattu koko seurueelle, mutta ruokailu täytyi suorittaa puolessa tunnissa, koska piti ehtiä seuraamaan päivän kohokohtaa:


Voide kids -semifinalistien keikkaa. Kaikki serkusporukan lapset seuraavat kyseistä ohjelmaa ja tällä kertaa kävi hyvä tuuri, kun sunnuntain esiintyjät olivat Robinin ja Tuulin ohella parasta, mitä heille olisi voinut tarjota. (Äidit sen sijaan olivat hieman pettyneitä, kun Ela ei ollut paikalla.)


Kaksi isointi tuskin huomasivat ympärillämme oleva merta, mutta meidän kuopus jaksoi ihmetellä ja ihastella sitä ikkunasta.


Risteilyn jälkeen matka jatkui Flamingoon Vantaalle. Ensimmäinen visiitti tähän viihdekeskukseen osoitti, että jos rahaa vaan riittää, niin kyseisessä kompleksissa saisi vietettyä hyvinkin pari viikkoa käyttämättä pihalla ollenkaan. Ravintolat ja kauppakeskun Jumbon hypermarketit takaavat, ettei nälkä pääse yllättämään ja leffateatteri, keilahalli, hohtogolf-rata, sisäleikkipuisto ja kylpylä sekä laajat ostosmahdollisuudet sen, ettei tekeminen lopu kesken.

Heti tullessa Onni Orava piti pikkulahjuksillaan huolta lasten viihtyvyydestä: Ensimmäisenä hotellihuoneessa alettiin värittää värityskuvia.


Päivän ohjelmaan luksusaamiaisen (lapset nauttivat erityisesti suklaaputoukseen kastetuista vaahtokarkeista) ja pikaisen ostoskierroksen jälkeen saatiin seuraa lasten enosta ja mentiin testaamaan hohtogolfia - sitä ei olekaan Oulun seudulla tarjolla. Minigolf on mukavaa yhteistä tekemistä monenikäisille, vain kaksivuotias tyytyi seuraamaan peliä sivusta.


Minigolf-kierroksen jälkeen lapset olivat jo melkoisilla kierroksilla, joten lounaan jälkeen palattiin hotellihuoneeseen hetkeksi rauhoittumaan. Tekemisestä ei ollut pulaa, koska aamulla oli ostettu Diabolot kahdelle isommalle ja pienin lainasi hotellin respasta palapelin.


Diabolo-kärpänen iski ristiäisissä, koska siellä vähän isommalla pojalla oli mukanaan tällaiset. Etukäteen oli luvattu ostaa yhdet tuliaislelut reissusta ja Diabolot olivat sekä lasten että vanhempien mielestä hyvä valinta. Niillä alettiin harjoitella temppuja hotellihuoneessa.

Ilta vierähti mukavasti alakerran kylpylässä, joka osoittautui todella monipuoliseksi: laaja lastenallas, useita liukumäkiä, porealtaita, hyppytelineitä, vesijumppaa, pelialueita ym. Aikuisten erillisellä spa-alueella ei käyty. Hauska yksityiskohta oli allasbaarin virkaa toimittava Hesburger. Hyvin jaksoi uida, kun tankkasi välillä hampurilaisilla.

Meillä on paljon sukulaisia ja kavereita eteläisessä Suomessa ja yleensä lomat menevätkin yökylästä toiseen siirryttäessä. Tälläkin kertaa ehdimme nähdä serkkuja ja isomummeja, mutta toisaalta oli ihan mukava valita yöpymiseen laiva ja hotelli ja ottaa aikaa myös yhdessäoloon ihan omalla perheellä.

Viimeinen haaste oli 600 kilometrin kotimatka. Lapset jaksoivat kuitenkin istua senkin matkan hienosti eväiden, iPadin, tehtäväkirjojen, pikkuautojen ja ponien ansiosta. Toisaalta suuri merkitys on myös siellä, että lapsille on niin paljon seuraa toisistaan ja he keksivät yhteisä leikkejä ja välillä ekaluokkalainen voi myös lukea satuja pienemmille. Näillä matkoilla sitä iloitsee suuresti lasten pienistä kahden vuoden ikäeroista, he muodostavat hyvän tiimin.

Loppukevennyksenä pari lasten kommenttia/tilannetta, jotka saivat äidin nauramaan.

1. Kysyin lapsilta, muistavatko he, miten Vuokatista ajellessa kuunneltiin pelkkää Boom kah -biisiä koko matka. Keskimmäinen vastasi, että "Joo! Robinille tuli varmaan hiki!"

2. Paluumatkalla pysähdyttiin huoltoasemalle syömään. Leikkipaikan houkutellessa lapsia sanoin, että mennään ensin tilaamaan. Ekaluokkalainen vastasi, että "Eikun mennään chillaamaan."



torstai 17. lokakuuta 2013

Naistenvaateilta

Mies lupautui lähtemään lasten kanssa harrastelemaan ja sain talon pariksi tunniksi itselleni. Kutsuin naiset tällä kertaa katsastamaan ja sovittelemaan Me&I:n naistenvaatemalliston vaatteita.


Leipomiseen ei tällä viikolla riittänyt aikaa, mutta toisaalta naisten illan tarjoiluksi sopi hyvin juustot ja keksit, jotka maistuivatkin vieraille ja emännälle.


 Viinipullo ja -lasitkin oli kaivettu esiin.


Kahvi- ja teekuppeja varasin reilusti kymmenelle, kun oli monta "ehkä"-tulijaa.


Kerrankin rauhallisessa talossa teki mieli luoda tunnelmaa, joten sytyttelin kynttilät palamaan ja nostin lyhdyt esiin.


Rahin päälle asettelin naposteltavaa tarjottimella.


Ilta oli kyllä täysin erilainen kuin lasten kanssa pidetyt kutsut. Kerrankin ehti rupatella rauhassa, ja vaatteiden sovittelukin oli helppoa. Paikalla oli pelkkiä opettajia, joten puheenaiheitakaan ei ollut vaikea löytää.

Ainoa harmi oli, ettei vieraita päässyt paikalle enempää. Onneksi edes kolme ihanaa jaksoi tulla, kun pöytä oli koreana! Kiitos teille mukavasta seurasta!


P.S. Yksi illan puheenaiheista oli arvatenkin tänään satanut ensilumi. Eihän sitä niin älyttömän paljoa tullut, mutta kyllä siinä riitti ihmettelemistä oppilailla ikään katsomatta. Ihmeesti sai rauhallinenkin luokka vauhtia, kun ensimmäiset pisarat bongattiin eikä tehtävien tekemisestä tahtonut tulla enää mitään. Eräs halusi ottaa heti kuvan kännykkäkameralla. Välitunnilla tehtiin enkeleitä jarakenneltiin lumiukkoja. 

Lumipallojen heittelyltäkään ei tietenkään kokonaan vältytty, ja pitihän siitä myös jokavuotinen keskusradiotiedote (=kielto). Mikä siinä lie NIIIN ihanaa, mutta kyllä vaan meidänkin Viskaripoika heti päiväkodin porteista päästyään keräsi lunta ja heitti, varmisti vain, että "Eihän tämä ole enää päiväkodin pihaa?"