Vaikeuksien kautta Valkeaan

Kyllähän mekin sit tehtiin niinkuin about kaikki muutkin Oulun seudulla asuvat tällä viikolla: Käytiin tutustumassa uuteen kauppakeskukseen Valkeaan Oulun keskustassa.

Ohjelmaa Valkean avajaisissa oli jokaiselle päivälle torstaista lauantaihin ja tänään pääroolissa olivat lapset. Olin ajatellut, että jätetään avajaiset välistä, mutta esikoinen alkoi eilen illalla puhua, että eikö kuitenkin mentäisi. 

Mies oli puuhommissa ja auto hänellä matkassa, joten vähän emmin, mutta päätin lopulta lähteä harvinaiselle bussiretkelle lasten kanssa. Ja pian jo kaduin päätöstäni. Heti aamulla syötiin reippaasti aamupala ja puettiin, että ehdittäisiin meitä lähellä olevalta pysäkiltä bussiin. (Niitä kulkee vain kahden tunnin välein.) Ajoissa oltiin, mutta pysäkille jäätiin sateeseen. Kuski ei ottanut kyytiin, koska minulla ei ollut käteistä (korttimaksumahdollisuus oli minun tietämättänäni päättynyt 17 päivää sitten), eikä kuski osannut edes vinkata minulle hetkeä myöhemmin selvinneestä mobiilimaksumahdollisuudesta. Voin kertoa, että kirosanat ovat harvoin niin lähellä kuin tuossa koleassa ilmassa kolmen lapsen kanssa pysäkille jäädessäni. Meidän piti kävellä kilometrin päähän lähimmälle automaatille nostamaan käteistä ja odottaa tunti seuraavaa bussia. Jos lapset eivät olisi niin kovasti retkeä odottaneet, olisin jättänyt välistä.

Perille kuitenkin lopulta päästiin. Nähtiin muumit, Elsa ja Salama McQueen. Syötiin hattarat, tikkarit ja hampparit. Pyöritettiin onnenpyörää ja pelattiin Speden spelejä. Muistoksi saatiin näiden kuvien lisäksi myös partybooth-meitsie.

Mukava päivä lopulta. 

Palaute Koskilinjoille lähti kuitenkin menemään.