Hääpäivänä

Yksitoista vuotta tahtomista takana. Tuntuu ihan uskomattomalta, että siitä kauniista heinäkuisesta juhlapäivästä on jo niin pitkä aika. Kaksitoista vuotta ja päivä siitä, kun mies vei minut puolipakolla veneretkelle, kaivoi taskustaan sormuksen ja kuohuviinipullon ja kosi.

Viime vuonna tasakymmeniä juhlistettiin Haikon kartanossa, Helsingissä ja Kolilla kahden kesken. Tänä vuonna päivä ei saanut osakseen aivan yhtä suurta huomiota, mutta laitettiin me sentään pöytä koreaksi jo aamiaisella (tai brunssilla, kellokin taisi olla jo 12...) ja kippistettiin koko perheen voimin äidin ja iskän juhlapäivän kunniaksi.

Kultasepän liikkeessäkin käytiin. Minulla on jo neljä miehen ostamaa rengasta sormissa, miehellä sen sijaan ei yhtäkään. Kihlasormus onneton kun on käynyt vuosien saatossa pieneksi. Tämä asia käytiin tänään korjaamassa ja vietiin kuukausien, lähes vuoden, jahkailun jälkeen sormus suurennettavaksi.

Nyt odotellaan, että saadaan viimeinen lapsukainen unille ja saunotaan vielä kahden kesken. 

Aamulla kuitenkin on jaksettava olla jo kello kahdeksan matkalla pojan jalkapalloturnaukseen.