Silverjungle -arvontaa ja samistelua frillapaidoissa

Silverjunglen väki oli iloksemme bongannut Instagramista kuvan, jossa meidän kutosluokkalaisella oli Silverjunglen heijastinpipo päässä, otti meihin yhteyttä sen tiimoilta ja tarjosi minulle ja tytöille mallailtavaksi samanlaiset frillacolleget sekä teille lukijoille arvottavaksi 20 euron lahjakortin arvottavaksi. Suuri kiitos sinne!

Samanlainen collegepaita frilloilla löytyy sekä aikuisten (klik) että lasten mallistosta (musta ja koralli). Minä ja tytöt katselimme Silverjunglen valikoiman läpi saamamme yhteydenoton jälkeen ja frillapaita oli meidän kaikkien ykkösvalinta, vaikka minä ja tokaluokkalainen löysimme kaikenlaista muutakin mukavaa. Frillat olivat sopivan hillityt kuudesluokkalaisen makuun, mutta toisaalta piristävä lisä tokaluokkalaisen makuun. Kutosluokkalainen halusi aina yhtä varman mustan, tokaluokkalainen valitsi pirteän ja piristävän korallin.

Silverjungle on suomalainen yritys ja sen kantavia periaatteita ovat ekologisuus, eettisyys, laatu, kauneus ja ilo. Meillä on aiemminkin kokemusta vaatteista ja olemme olleet niihin tosi tyytyväisiä. Arvojen lisäksi Silverjungle ansaitsee plussaa erittäin kohtuullisesti hintatasosta. Kovimmalla käytöllä aikaisemmista hankinnoista ovat juurikin se Insta-kuvassa ollut heijastin pipo sekä minun farkkuni. Yllä olevassa kuvassa minulla on jalassa Silverjunglen aikaisemmasta mallistosta vaaleat farkut. Tämän syksyn mallistossa oli niin ikään yhdet farkut aikuisille ja jäinkin haaveilemaan noiden tilaamisesta itselle.

Jos sinä voittaisit lahjakortin, minkä vaatteet sinä ensimmäisenä valitsisit?

Osallistu arvontaan kommentoimalla, mikä on sinun suosikkivaatteesi Silverjunglen valikoimasta. Koko valikoiman löydät täältä.

Arvonta alkaa heti ja päättyy launtai-iltana 24.11. klo 24.00.

Rovaniemellä rentoutumassa

 

Syksyt ovat aina aika raskasta aikaa vuodesta: pimeyttä ja arjen kiirettä. Tänä syksynä olen ollut poikkeuksellisen väsynyt ja vaivainen, vaikka mitään varsinaista syytä asiaan ei migreenin lisäksi onneksi ole löytynyt. Oma asenne ehkä. Tänään kuultu positiivisuusluento antoi paljon ajattelemisen aihetta. 

Arjen kiireen keskellä kaipaan valtavasti sitä, että minulla on vastapainoksi omaa, rauhallista aikaa. Välillä ihan hävettää, että sitä kaipaa aikaa itselle, vaikka oma perhe on niin tärkeä ja toisaalta myös aika perheen kesken kullan kallista.

Viime sunnuntaina vietettiin isänpäivää koko porukalla, mutta juhlinnan päätteeksi sain mahdollisuuden rentoutua aivan yksin (vaikka jäin kyllä miettimään, että meniköhän se nyt ihan oikein päin...) Maanantaina ja tiistaina osallistuin Rovaniemellä työhön liittyvään seminaariin ja oli ihana pystyä yhdistämään tähän työreissuun myös vähän luksusta itselle.

Original Sokos hotel Vaakuna Rovaniemi tarjosi minulle majoituksen upeassa Napapiirihuoneessaan. Huoneessa oli ihana tunnelma. Tunnelman luojana toimivat erityisesti ainakin minua revontulista muistuttava vaihtuva värivalaistus yhdessä seinällä. Oli uskomatonta, miten värin vaihtuminen vaikutti koko huoneen ilmeeseen ja toi esille vastakkaisella seinällä olevasta valokuvatapetista eri asioita. Värien vaihtelu oli sopivan seesteistä ja rauhallista, että tällainen migreeniherkkäkin pystyi nauttimaan sen luomasta vaikutelmasta. Muutenkin huone oli sisustettu viimeisen päälle hyvällä maulla. Vähän jäi kutkuttamaan myös viereisen jouluhuoneen ilme <3

Joulun tunnelma oli saavuttanut Rovaniemen kävelykadun, vaikka lunta ei "Lapin pääkaupungissakaan" vielä ollut. Seminaaripäivät oli järjestetty Arktikumissa, joka sijaitsi kävelymatkan päässä hotellilta keskustasta. Muun toiminnan lomassa oli aikaa tutustua Arktikumin näyttelyihin. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jo rakennus itsessään on vaikuttava! Korundin näyttelyt jäivät kutkuttamaan, ne olisi myös mielenkiintoista nähdä. Muun ajan vietin hotellilla löhöten ja kauppoja kiertäen. Teekupposen nautin viehättävässä kahvila Linnassa Koskikadun varrella aivan hotellin lähellä.

En ole montaa kertaa Rovaniemellä käynyt, vaikka junamatka Oulusta kestää vain reilun pari tuntia. Lasten kanssa pitäisi tehdä vähintäänkin minireissu tuohon suuntaan. Itsellä jäi ainakin se Korundi näkemättä kunnolla ja lapset haaveilevat Santa Parkissa käymisestä, vaikka ovat jo kouluikäisiä. Siltä ensimmäiseltä ja ainoalta visiitiltä kuuden tai seitsemän vuoden takaa jäi niin ihana joulun tunnelma muistoihin elämään <3 

 

   

  

  

Yhteistyössä Original Sokos hotel Vaakuna Rovaniemi

Uusi sisustajan unelma Oulussa: Veken kaluste

Sain ilokseni kutsun uuden huonekalukaupan Veken kalusteen kutsuvierastilaisuuteen Ouluun. Liike avaa ovensa yleisölle Oulussa niin sanotulla sisustajan torilla Paljekujalla ensi maanantaina 12.11.

Veke oli minulle uusi tuttavuus, mutta jo etukäteen nettisivuja selatessani ihmettelin, miten en ollut törmännyt Vekeen netissä aiemmin. Veken kaluste on Ranualta lähtöisin oleva perheyritys, jolla on kivijalkaliikkeet Ranuan lisäksi Rovaniemellä ja ensi viikosta alkaen Oulussa, mutta pääosa kaikesta myynnistä kulkee verkkokaupan kautta. Verkkokaupassa pystyy luonnollisesti pitämään laajempaa valikoimaa kuin kivijalkaliikkeen tiloissa. Toisaalta kivijalkaliike tukee verkkokauppaa, koska siellä tuotteita pääsee hypistelemään, silmäilemään ja testaamaan, jolloin ostopäätös on helpompi tehdä. Tuotteen voi tilata liikkeestäkin suoraan kotiovelle niin pientä maksua vastaan ettei peräkärryä kannata sen takia lähteä vuokraamaan.

Huonekalujen lisäksi tarjolla on upeita mattoja ja ihania piensisustustuotteita ym. Tuotteet on laitettu esille houkutteleviin huonekokonaisuuksiin. Hinnat ovat hyvin kohtuulliset ja niinpä mukaani tarttui jo heti ennakkoavajaisista jotain pientä.

' 

Liikkeessä näytti olevan avajaistarjous-kylttejä siellä sun täällä, suuntaa siis ihmeessä Oulun liikkeeseen maanantaina ja/tai verkkokauppaan  www.veke.fi jo heti valikoimaan tutustumaan.

Helpot halloween-tarjoilut

Meidän kuopus on vähän hidas tutustumaan uusiin ihmisiin. Hänellä vaihtui syksyllä luokka ja hän kyllä löysi heti kavereita uudesta porukasta, mutta ei uskaltanut kutsua heitä kylään tai edes vaihtaa puhelinnumeroita. Heikkona hetkenä lupasin, että voidaan järjestää vaikka halloween-juhlat ja kutsua sitten uusia luokkakavereita yhdessä meille. Just. Silloin se halloween tuntui niin kaukaiselta. Viime viikolla, kun pikkuneiti muistutteli juhlista, ei ajatus enää tuntunutkaan ihan yhtä hyvältä. Juhlat saatiin kuitenkin aikaan. Vieraita kutsuttiin vain kolme ja heistä kaksi pääsi paikalle. Tarjoilut hoidettiin helpon kauttaa. Alla muutama iisibiisi vinkki teille muillekin, jotka olette lupautuneet lapsillenne (tai ystävillenne) jotain järkkäämään, tai mikä ettei ihan vaan oman perheenkin iloksi.

Vaahtokarkeista saa kummituksia, kun maalaa niille silmät. Elintarviketussejakin on olemassa, mutta me käytimme ihan kaupan elintarvikeväriä, jolla maalasimme silmät tikkua apuna käyttäen.

Karkkikulhoon ostettiin matoja sekä valkoisia toffeepalloja, joita maalattiin ikäänkuin silmiä pistämässä niihin samalla mustalla elintarvikevärillä pupilli keskelle.

  

Suukkokummituksista on tullut jo perinne. Nenäliina suukon ympärille, lahjanarulla kiinni ja tussilla silmät kylkeen. Valmista!

Samaan tyyliin syntyivät niin ikään jo useampaan kertaan hyväksi havaitut kummitustikkarit. Nenäliina langalla kiinni ja tussilla silmät päähän.

Muumiopillimehuja valmistettiin käärimällä vessapaperia pillimehupurkkien ympärille. Pienellä teipinpalasella pohjaan kiinni. Lapsista nämä olivat tosi hauskoja, itse en ollut ihan yhtä vakuuttunut lopputuloksesta :D

Ainoa leivonnainen, joka tehtiin, oli aina yhtä helppo ja maistuva mutakakku. Mutakakku koristeltiin vaahtokarkkikummituksilla.

Kaverin Instasta bongasin hauskat nakkisormet. Näissä oli kyllä melkoinen värkkääminen, kun yksityiskohtia hedelmäveitsellä taiteili, mutta pienelle porukalle tusina nakkeja riitti hyvin. Aika hauskasti pitivät muotonsa, tai oikeastaan muokkautuivat vaan entistä aidommiksi keitettäessä.

Ohjelma oli samaa yksinkertaista luokkaa kuin tarjoilukin. Omenojen poiminen vesiastiasta (ducking for apples) on kestosuosikki, jonka jälkeen kasvomaalaukset olivat kyllä entisiä. Lisäksi kaivettiin helmiä matojen joukosta (matoina keitettyjä spagetteja, joihin sotkin joukkoon yhden raaan kananmunan) ja aarretta etsittiin bongailemassa heijastimia taskulampuilla pimeästä.

Tokaluokkaiset neidit tuntuivat olevan tyytyväisiä ja äiti voi viivata yhden lupauksen pois to do -listalta :D Ei vaan, mukava ilta oli äidilläkin tyttöjen iloisia touhuja seuratessa. Katsokaa vaan, ensi vuonna taas tapahtuu jotain vastaavaa.