Kun lapsi kokee olevansa pulska

"Mulla on ihan liian iso maha!" on lause, joka on tullut meillä viimeisen puolen vuoden sisällä vähän liiankin tutuksi. Ensimmäinen jonkinlainen ulkonakökriisi omalla lapsella, hämmennys äidillä. Olisin kuvitellut, että jossain vaiheessa joudumme tällaisia asioita keskustelemaan tyttöjen kanssa, mutta aivan yllättäen ensimmäisenä tyytymättömyys omaan vartaloon ilmenikin aina niin reippaalla pojalla, joka on aiemmin ollut ylpeä mm. siitä, että on painavampi kuin isosisko. Kahdeksanvuotiaalla.

Totta on, että poika on meidän lapsista tukevin ja keskivertoa luokka/ikätoveria rotevampi. Hän on kuitenkin lihaksikas ja jäntevä, urheilullinen. Hän liikkuu ketterästi ja vähintään kaikkien suositusten verran. Lasten painoindeksiinkin tutustuin (toki pojalta salaa) ja totesin, että paino huitelee normaalipainon ja ylipainon rajoilla. Sitä luokkaa se varmaan on aina ollut, mutta ikinä asiaan ei ole puututtu neuvolassa eikä kouluterveydenhoitajalla. En ole nähnyt syytä huoleen, enkä näe vieläkään. Poika on terve ja jaksaa liikkua, se on tärkeintä.

Miten kuitenkin tukea hänen itsetuntoaan ja huolehtia, että suhteellinen paino pysyy nykyisellä tasolla eikä kiepsahda ylipainon puolelle?  En kuitenkaan äitinä halua, että välinpitämättömyyteni ja tarjoamani epäterveellisen ruokavalion takia lapsi joutuisi myöhemmin taistelemaan asian kanssa.

Lapsen kanssa asiasta ei ole puhuttu muuten kuin vakuuttamalla, että hänen mahansa ei ole iso ja että hän näyttää oikein hyvältä. (Myös uimahousuissa - raukkaa kun huolehti mm. koulun uimakouluviikko.) Missään vaiheessa ei ole annettu ymmärtää, että asia huolestuttaisi meitä - päinvastoin.

Asiaa on pohdittu miehen kanssa kahdestaan. Koska asia on alkanut vaivata lasta, on tehty pieniä muutoksia koko perheen ruokailutottumuksiin. On kiinnitetty entistä enemmän huomiota siihen, ettei syödä keksejä ja leivota herkkuja pitkin viikkoa. Lapsia ei kuitenkaan ole kielletty syömästä herkkuja erikoistapauksissa, esimerkiksi kavereiden luona/synttäreillä/jos meille tulee vieraita. Yhä useammin kiireisinä päivinä eineksiin sorruttaessa on valittu salaatti hampurilaisen tai pitsan sijaan. (Lapset ovat itse asiassa aivan ihastuneet valmissalaatteihin!) Murot ja myslit ovat niin ikään viikonloppuherkkuja, viikolla syödään aamupalaksi kaurapuuroa ja marjoja. 

Erityisesti on petrattu siinä, että hedelmiä on aina tarjolla. Runsaasti ja erilaisia. Eikä ainoastaan tarjolla sivupöydällä, vaan valmiiksi pilkottuna väli- ja iltapalalla. Näin lapset on ohjattu täyttämään mahaansa entistä enemmän herkullisilla hedelmillä leivän ja juuston sijaan - ei toki kokonaan niitä korvaten.

Viimeisin ja yksi parhaista puolivahingossa syntyneistä keksinnöistä oli korvata saunalimppari pakastemansikoilla. Nykyään meillä nautiskellaan saunamansikoita. On muuten hyvää, suosittelen kokeilemaan!

Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta?

Miten olette asiaa käsitelleet?