tiistai 1. helmikuuta 2022

Helsingissä omassa seurassa

Hei ihan luvattoman pitkästä aikaa! Arki vie mukanaan ja päivät lipuvat ohi. Onneksi ne ovat täynnä niin paljon kaikkea elämänmakuista, uuvuttavan raskaasta kiireestä ihaniin tähtihetkiin ja rentouttaviin lomafiiliksiin (tästä hyvä esimerkki alla). Blogi elää omaa elämäänsä rauhalliseen tahtiinsa ilman paineita. Ehkä myös hakee muotoaan. Vinkkaa siis tosi mielellään, mistä sitä haluaisit kuulla! Matkoista, retkistä, arjesta, juhlasta, sisustuksesta, diabeteksesta, askarteluista, remonteista, kirjoista...? Itseä kiinnostavat niin monet jutut laidasta laitaan, että välillä on vaikea päättää, milloin tarttua kameraan ja näppäimistöön, milloin pitää asiat vain itsellään. Viimeistä paria vuotta on meidän ja teidän ja kaikkien elämässä enemmän tai vähemmän ohjaillut the iso koo. Vähän vajaa kaksi vuotta sitten maaliskuussa olin ystävän kanssa Helsingissä tuona merkillisenä torstaina, kun Suomeen asetettiin ensimmäiset tiukat kokoontumisrajoitukset. Olimme tulleet kaupunkiin seminaaria varten ja ehtineet aloittaa iltapäivän luentosalissa, kun yhtäkkiä alkoi kuhina järjestäjätahon kesken ja meille ilmoitettiin, että vasta saapuneen tiedon, uusien määräysten mukaan emme voi jatkaa seminaaria. Tuo tunne silloin oli niin absurdi. Yhtäkkiä tuli sellainen olo, että tauti voisi vaikka yhtäkkiä hypätä tuohon tilaan, jossa olimme jo porukalla jonkun tunnin istuneet. Tuntui uskomattomalta, että maailma pysähtyisi näin. Reissu jatkui hyvin erilaisissa merkeissä perjantai-illan paluulippuihin asti. Helsingissä oltiin, mutta ei oikein tiennyt, mitä saisi tehdä. Kaupunki tyhjeni äkkiä. Viime viikonloppuna minun oli tarkoitus lähteä Helsinkiin samaisen ystävän kanssa Educa-messuille. Lentoliput ostettiin ja hotelli varattiin hyvissä ajoittain, mutta messut arvatenkin peruttiin. Lopulta myös kaverin perhe sairastui ja päädyin viikonlopun viettoon yksin. Se, mikä tässä parissa vuodessa on tapahtunut, on, että tämä ei enää ole edes mikään yllätys. Suunnitelmia tekee nykyään viime tipassa ja varauksella. Kaikista suunnitelmista puhuu ja niistä ajattelee, että sitten jos. Viimeiset kaksi vuotta on ainakin opettanut sietämään epävarmuutta ja muuttamaan suunnitelmia. Pakko myöntää, että enää ei yhtä helposti stressaanu peruuntuneista tai epävarmoista matkasuunnitelmista kuin ennen, ja toisaalta päätöksen teko onnistuu tarvittaessa nopeammin, kun tilaisuus jollekin mukavalle avautuu. Seuran jääminen pois viime viikonlopun matkasta harmitti, mutta nopeasti onnistuin suuntaamaan ajatukset uuteen ja miettimään, miten käytän viikonlopun ilokseni näissä olosuhteissa. Hotellihuone oli varattu Radisson Plazasta aivan rautatieaseman läheltä. Sijainti mahdollisti helpon kulkemisen ympäri kaupunkia. Illat istuin hotellilla lukemassa ja katsomassa Netflixiä, kävin kylvyssä ja söin herkkuja sängyssä. Kotona on aina jokin homma mielessä tai sotku silmien alla, hotellissa pystyy helpommin irrottautumaan velvollisuuksista.
Päivät kuluivat liiankin äkkiä. Ihanan aamupalan jälkeen kävin lauantaina Suomenlinnassa kävelemässä ennen kuin Valtteri-myrsky yltyi kaupungissa. Aurinkokin pilkisteli lauantaiaamuna. Suomenlinnassa olen käynyt monet kerrat kesäisin, mutta kaunista siellä oli myös talvella, ja paljon kesää rauhallisempaa. Useampi tunti vierähti kaupungilla vaatteita shoppaillen, vaikka yritin kiertää vain liikkeissä, joita Oulun seudulla ei ole: COS, SamsoeSamsoe, Zara, Sostrene Grene, Uhana, Muji. Kerrankin maltoin katsella ja sovitella itselleni paitojen lisäksi myös farkkuja.
Sain monta hyvää museovinkkiä, mutta päivät täyttyivät tosiaan ajateltua nopeammin ja museovierailut jäivät seuraavaan kertaan. Valokuvataiteen museo, HAM, Rex, Ateneum, Mannerheim-museo, Designmuset, Fame-museo... Helsingissä riittäisi tekemistä ja näkemistä. Onneksi on helppo tulla uudestaan. Vaikka oli ihana olla yksin ja ihan vain löhötä hotellilla, viikonlopun kruunasi se, että sain sovittua treffit parin ystävän kanssa, joita en ole pitkään aikaan nähnyt. Oli ihana vaihtaa kuulumisia vuosien ajalta. Joidenkin kanssa on helppo aina jatkaa siitä, mihin on viimeksi jääty. Useimmiten asiat järjestyvät, vaikka vastoinkäymisiä tulee. Tälläkin kertaa niin. Minulla oli rentouttava viikonloppuloma Helsingissä. Ei suunnitelmien mukainen, mutta onko mikään enää ikinä?

2 kommenttia:

  1. Aika onnekas saa tosiaan olla, jos etukäteen tehdyt suunnitelmat pitävät.
    Ihana miniloma sinulla ollut, kaikesta huolimatta siis. Kaunista loppuviikkoa sinulle Hansu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella. Kai se on vähän sellaista ollut aina, mutta on tämä aika vielä korostanut suunnitelmien muuttumista. Ihana loma oli tosiaan kaikesta huolimatta. Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!

      Poista

Pienetkin kommentit ilahduttavat minua suuresti!