sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Tyttöjen tanssiviikonloppu Tornissa Tampereella


Viimeisen kuukauden aikana on tuntunut, että meidän elämä on yhtä tanssia. Harvassa ovat sellaiset päivät, ettei kukaan ole tanssitunnilla tai esiintymässä, ja nekin vapaat illat ovat useimmiten vierähtäneet milloin mitäkin koristetta ja näytösasua ommellen, liimaillen, tuunaillen. Tanssivuosi huipentuu kevään kilpailuihin ja niistä on ihana nauttia yhdessä omien tyttöjen kanssa, ystäviä unohtamatta.

Tämä viikonloppu vierähti Tampereella. Perheen miehet jäivät kotiin erämessuilemaan, kun molempien tyttöjen kanssa hypättiin junan kyydissä etelän suuntaan. Tällä reissulla oli isomman neidin vuoro kilpailla Performing Arts IKM- ja SM-kilpailuissa junioreiden muodostelmasarjassa, pienempi oli mukana kannustusjoukoissa. Tukijoukkoihin paikan päällä liittyivät myös mummo, vaari ja eno, jopa isomummokin!

Eilen aamulla herättiin jo kuudelta hiuksia kihartamaan ja meikkaamaan. Kilpailu sujui yli ennakko-odotusten, CityTeensTrainees porukka tanssi itsensä upeasti semifinaaliin ja jaetulle seitsemännelle sijalle. Kaikki sarjan 23 esitystä olivat aivan upeita taideteoksia. Niitä oli ilo katsoa! Ei voi kuin ihailla niin tanssijoita kuin koreografejakin!

Semifinaalin jälkeen ehdittiin vielä nauttia pitkä ilta aurinkoisesta, kesäisestä Tampereesta. Pienempi neiti pääsi kummisedän ja mummon kanssa Särkänniemeen, isomman ja ystävien kanssa syötiin illallista terasilla (erityiskiitos Grill it! Pajalle kerrassaan upeasta, joustavasta palvelusta!), shoppailtiin ja keinuttiin riippukeinuissa Ratinan edustalla. Ai että!

Yöt yövyttiin Tampereen kattojen yllä Solo Sokos Hotel Tornissa ja kilpailijan illan kruunasi saunominen naapurihotelli Villan rauhallisissa tunnelmissa kahdestaan ystävän kanssa. 

Tänä aamuna ei onneksi ollut kiire mihinkään ja aamiaisestakin ehdittiin nauttia rauhassa.

Nämä irtiotot saavat viikonlopun aina tuntumaan pidemmältä. Ihan niinkuin olisi lomalla ollut!
Meillä on vielä yksi tanssireissu tälle keväälle tulossa, aivan mahtavaa! Ja ehkä muutama kesälomareissu sen jälkeen... :)


Majoituksen yhteistyöhintaan näkyvyyttä vastaan tarjosi Solo Sokos Hotel Torni Tampere.











  




maanantai 6. toukokuuta 2019

Huhtikuun kirjat


Huhtikuulle kertyi kahdeksan luettua kirjaa, vaikka tahti loppukuusta alkoi hiipua muiden kiireiden myötä. Osa kirjoista nosti niin vahvoja tunteita pintaan, että välillä oli pakko ottaa kevyempää luettavaa vastapainoksi.

Suurimman vaikutuksen huhtikuussa ja ehkä koko alkuvuonna yhteensä teki Gail Honeymanin Eleanor is Completely fine. Tätä kirjaa on moni hehkuttanut ja yhdyn samaan ylistykseen täysillä. Minua kirjassa kosketti eniten se, miten pienillä asioilla voi olla iso vaikutus toisen elämään: hymy, ystävällinen katse, kosketus, mukaan pyytäminen, puhuminen. Vaikka Eleanorin yksinäisyys ja taustat olivat omaa luokkaansa kaikessa järkyttävyydessään, oli yksinäisyyden ja toisaalta ennakkoluulottoman läsnäolon, toisen kuoren sisään näkemisen teema sellainen, joka puhutteli minua myös yleisellä tasolla.

Mikko Within Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta aiheutti niin valtavan itkutulvan lopussa, että sen jälkeen oli vaikea rauhoittua nukkumaan. Kirjan päähenkilöön, Mikon vaimoon Tiinaan, tutustuin 12 vuotta sitten MLL:n paikallisyhdistyksessä ja muistan sen hetken, kun hän kertoi syöpädiagnoosistaan yhdistyksen kokouksessa. Seurasin blogia, johon kirja perustuu, ihan alusta asti. Sekä Tiinan että Mikon kirjoitustaidot ovat erinomaiset. Teksti on mielenkiintoista luettavaa ja se pistää nauramaan ääneen kunnes alkaa itkettää. Toki tarinan tunnepitoisuutta omalla kohdalla lisäsi kertomuksen kosketuspinta omaan elämään, mutta uskallan suositella tätä kirjaa kaikille. Ihailtava asenne elämään ja arkeen syövästä huolimatta, positiivisuus ja realistisuus yhteen kiedottuina, ovat jääneet minulle Tiinan tarinasta päällimmäisenä mieleen.

Tiinan ja Mikon perheen tarinan jälkeen oli kuitenkin pakko ottaa kevyempää luettavaa tunnetiloja tasoittamaan. Tähän toimi hyvin Emily Giffinin Vauvanpitävä, joka nyt ei itsessään mikään elämää mullistava teos ollut, mutta kevyttä välipalaviihdettä. Samoin kevyt ja nopea lukuinen oli lähes uunituore Positiivinen yllätys. Jälkimmäiseen olisin kaivannut vielä syvempää pureutumista tunteisiin, mutta täydensin lukukokemusta palaamalla omiin raskaus- ja vauva-aikoihin.

Foreign Fruit oli takuuvarmaa Jojo Moyesia. Ei taida olla yhtään Moyesin kirjaa, josta ei olisi tykännyt. Lori Nelsonin Kymmenen unelmaani yllätti positiivisesti edellisen lieväksi pettymykseksi osoittautuneen Nelsonin kirjan jälkeen. Kirjasta jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Jodi Picoultin A Spark of Light poikkesi lukukokemuksena muista. Meinasin jättää kirjan kesken, kun se alkoi ampumavälikohtauksella ja uudestaan sitten, kun tarina alkoikin edetä ajassa taaksepäin tunti tunnilta. Meni oma aikansa päästä sisään kertomukseen, mutta onneksi luin loppuun. Puhutteleva kertomus aborttiklinikkaan kohdistuvista ristiriidoista, ihmisten taustoista ja kohtaloista. Mitä kaikkea me emme tiedä, niistä syistä, jotka ajavat ihmiset vaikeisiinkin päätöksiin? Miksi tuomita ihmisiä tuntematta heitä ja tutustumalla heidän tarinaansa?

Huhtikuun viimeinen kirja The Nightingale (Satakieli) oli maineensa arvoinen, mieleenpainuva lukukokemus toisesta maailmansodasta ja niistä mahdottomista valinnoista, joita ihmisten täytyi tehdä. Kirja kertoo ystävyydestä, vanhemmuudesta, sisaruudesta, monenlaisista ihmissuhteista, rohkeudesta ja kohtaloista sodan aikana. Itkua ei voinut tämänkään kirjan lopussa pidätellä.






 

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Tanssia, aurinkoa ja hotelliluksusta Jyväskylässä



Viime viikonloppu vietettiin tyttöjen kanssa Jyväskylässä luksuslomaillen. Pienemmällä oli tanssikilpailut Vaajakoskella ja kisojen ajaksi majoitettuun Solo Sokos Hotel Paviljonkiin Jyväsjärven maisemiin. Solo Sokos Hotel Paviljonki ystävällisesti tarjosi toisen hotelliyön kaupallisen yhteistyön merkeissä ja yllätykseksemme meitä oli vastassa aivan upea, tilava sviitti järvimaisemalla ja koko seinän kokoisilla ikkunoilla.

Perheen miesten lähistöllä sijainneen jääkiekkoturnauksen ja sen aikaisten aikataulujen ansiosta saavuimme perjantaina perille jo ennen viittä ja ehdimme nauttia illan lämpimästä auringonpaisteesta ja valtavasta hotellihuoneesta. Jäätelöt ja iltapalat haettiin keskustasta, telkkarista seurattiin The Voice of Finlandin finaalia. Tokaluokkalainen testasi ja tutki huoneen sängyt ja kaapit, jokaisen nurkan huolella.

Kisa-aamuna mahduttiin meidän huoneeseen laittamaan hiuksia yhdessä isommalla äiti- ja tyttöporukalla. Kisojen jälkeen kelpasi kävellä hotellin edustalle Jyväskylän satamaan kaupungin ainoalle auki olleelle jätskikioskille jäätelötötteröitä jonottamaan ja puistoon kuntoilemaan (leikkimään). Kyllähän ne jätskitötteröt maistuivat hyviltä ensimmäisissä kahdenkymmenen asteen lämmöissä T-paitasillaan. (Nyt kun tänne satoi uuden lumen maahan, on vaikea uskoa, että tuo viime viikonloppu oli edes todellinen.)

Viikonloppuna ehdittiin myös nauttia hotelliaamupalasta ja hitaasta aamusta hotellin pehmeässä sängyssä, hakea matkaevästä Pandan tehtaanmyymälästä, vierailla 100-vuotiaan isomummin luona, saunoa - viettää laatuaikaa yhdessä. Mikä parasta, meillä on vielä toinen vastaava tyttöjen viikonloppu luvassa kahden viikon päästä. Silloin suuntaamme Tampereelle isomman neidin kisoihin. On pienemmän vuoro toimia kannustajana ja apulaisena.

Jyväskylästä kotimatkalle päästiin pronssimitalin ja palkintopehmolelun kanssa.

Valtavan suuri kiitos Solo Sokos Hotel Paviljonki, että toitte muutenkin ihanaan viikonloppuun vielä ripauksen ylimääräistä luksusta!