sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Joka päivä on ystävänpäivä, vai miten se meni...? Kirjanmerkkejä ja pieniä muistamisia ystäville



Ystävänpäivästä on jo puolitoista viikkoa, mutta eihän ikinä ole myöhäistä muistaa ystävää. Siksipä jaan tämän vuoden ystävänpäivävinkit täällä nyt, kun silloin ystävänpäivän alla se rehellisesti sanottu unohtui.

Minusta on ihana muistaa ihmisiä pienillä asioilla aina, kun siihen on joku hyvä syy tai edes pieni tekosyy. Ostin parille kaverille edelliseltä Helsingin reissulta Fazerin kahvilasta pienet pussit shampanjalla ja mansikoilla maustettua teetä. Niiden lisäksi pieniksi muistamiseksi ystävälle sopivat jo värinsä puolesta hempeät ja houkuttelevat Geisha Kismetit. Lisäksi askartelin korttien sijaan kirjanmerkkejä. Nyt kun olen itse aina koukussa lukemiseen, se tuntui luontevalta ja helpolta, mutta käytännölliseltä vaihtoehdolta. Tähän kirjanmerkkiin löytyi malli Pinterestistä, mutta näissähän vain mielikuvitus on rajana. Mietin myös tekstien tekemistä Dymolla. Ehkä ensi kerralla.

Ystävänpäivän sijaan näitä voisi hyvin vielä tuliaisiksi, lähettää ystävälle syntymäpäivän aikaan - tai miksei vain muistaa tärkeää ihmistä ihan ilman sen kummempaa syytä.



lauantai 23. helmikuuta 2019

Ristiäiskakkua


Vuoden tauon jälkeen kaivoin sokerimassat esiin ja askartelin ystävän vauvalle ristiäisiin kakun. Pionista ei tullut ihan pionin näköistä, mutta näyttävä kukka joka tapauksessa. Helmireunusta aion käyttää jatkossakin, se on melko helppo ja näyttävä. Kokeilen sen tekemiseen ensimmäistä kertaa elintarvikeliimaa ja minusta sillä oli helpompi kiinnittää helmet kuin pelkällä vedellä.

Täytteenä oli vakioksi muotoinen mansikka-valkosuklaamousse. Täytteeseen tulee kermaa, tuorejuustoa, survottuja mansikoita (tai muita marjoja) ja sulatettua valkosuklaata. On juuri sopivan makeaa.

Värkkääminen oli niin rentouttavaa, että ehkäpä teen tänä vuonna vielä jonkun toisenkin kakun. Jos olisi enemmän aikaa, niin näitä olisi kyllä mukava tehdä useamminkin.


torstai 7. helmikuuta 2019

Talvinen Liminka




Kuvia tulee otettua ja jaettua aina reissusta. Talvista Helsinkiäkin täällä ihmettelin. Oma kotikunta tahtoo jäädä vähemmälle ihailulle ja ihmettelylle arjen keskellä. 

Täällä Pohjois-Pohjanmaalla, niinkuin epäilemättä joka puolella Suomea, on ollut käsittämättömän kaunista lähes koko ajan vuodenvaihteen jälkeen. Kovat pakkaset ja kirkas taivas, pastellin sävyiset auringonlaskut ja valtavat määrät lunta. Autolla ajellessa, pyöräillessä ja kävellessä tulee usein vain katseltua ympärilleen huokaillen ihastuksesta.

Kuvat eivät tee oikeutta luonnon käsittämättömälle kauneudelle, mutta ehkä ne kuitenkin onnistuvat välittämään osan tunnelmasta.

Ensimmäiset kuvat on otettu Liminganlahden lintutornin ja Luontokeskuksen maisemista.



 

Alla olevat kuvat ovat Arboretumista.




Viimeiset kolme on napattu omalta pihalta.





tiistai 5. helmikuuta 2019

Runeberginpäivää!



Herkullista runeberginpäivää!

Tortut leivottiin ja nautittiin jo sunnuntaina, koska ei arkena olisi ehtinyt. Tänäkin vuonna pipareita oli vielä joululta jäljellä näiden herkkujen valmistusta varten.



maanantai 4. helmikuuta 2019

Helmet-lukuhaaste tammikuun jälkeen: seitsemän kirjaa luettuna, vinkkejä uusista otetaan vastaan!


Ensimmäinen kuukausi lukuhaastetta on takana ja minä olen pahemmin koukussa lukemiseen kuin ikinä. Luin tammikuun aikana seitsemän kirjaa. En muista, että olisin ikinä lukenut kuukauden sisällä noin paljoa, aikuisiällä ainakaan. Olen nauttinut täysin sydämin. Kaivanut kirjan esiin joka välissä. Lukeminen on ollut pitkälti pois kännykän käytöstä ja telkkarin ääresta. Kännykän päiväkohtainen käyttöaika on tippunut automaattisesti viikko viikolta alaspäin. 

Olen sukeltanut sisään erilaisiin tarinoihin ja elänyt tunteita laidasta laitaan. Pääosin luen edelleen aika kevyttä kirjallisuutta. Minusta Giffinit, Sparksit ja Moyesit ovat vaan yksinkertaisesti niin ihanan rentouttavia, niistä saa hyvän mielen ja usein saa peilata omia tunteitaan niiden kautta. Välillä on kuitenkin mukava lukea vakavammista aiheista, jotka pistävät miettimään asioita ja avartavat maailmankatsomusta eri tavalla.

Helmet-lukuhaasteesta päätin olla ottamatta liikoja paineita ja lukea pääasiassa sitä mitä mieli tekee - lähes kaiken saa kyllä osumaan johonkin haastekohtaan. Useimmat kirjat ovat jonkun kaverin suosittelemia. Vaikka haaste antaa vain hieman suuntaan kirjavalintoihin, haasteen avulla luetut kirjat tulee kirjattua ylös ja niihin voi myöhemmin mielessään helpommin palata.

Tammikuun aikana olen lukenut seuraavat teokset haasteen seuraaviin alakohtiin:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
Nicholas Sparks: The Lucky One

2. Kirjassa etsitään kadonnut ihmistä tai esinettä
Eve Hietamies: Hammaskeiju

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
Laura Manninen: Kaikki anteeksi

29. Kirjassa nähdään unia
Marian Keyes: The Break

31. Kirjassa kuljetaan metrolla
Emily Giffin: First Comes Love

33. Olet nähnyt kirjasta kertovan elokuvan
Emily Giffin: Something borrowed

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
Eve Hietamies: Tarhapäivä

Muutama kohta tuolla haasteessa on, joihin on vaikeampia löytää nyt varaamistani/mielessä olleista kirjoista sopivaa. Onko kenelläkään vinkata esimerkiksi pohjoismaisesta mytologiasta ammentavaa kirjaa tai jossain päin maailmaan kiellettyä kirjaa?

Kaikki muutkin kirjavinkit otetaan ilolla vastaan. On suorastaan ihana kerätä listaa niistä minulle suositelluista kirjoista, jotka vielä odottavat lukemista. Kirjojen valinta on osa tätä iloa!










sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Lumisen Helsingin sydämessä


En ole ikinä nähnyt Helsingissä niin paljoa lunta kuin viime tällä viikolla. Vietin pari päivää lumen ja sohjon läpi talsien koulutuksiin eri puolille kaupunkia. Välillä yritin myös vetää lentolaukkuani perässä ja mietin, että jos minulla olisi vaikeuksia liikkumisessa, olisi tuo tallustaminen ollut melko tuskaista. Autollakaan en olisi halunnut tuohon sohjoon joutua.

Maisemat sen sijaan olivat toki ainutlaatuiset. Valkoinen maa ja puut, paikoin suorastaan valkoisuuttaan tulvivat kävelytiet. Ja meri. 

Onneksi yövyin aivan Helsingin sydämessä, eikä tarvinnut lentolaukun kanssa pitkiä matkoja asemalle tallustaa. Pystyin nauttimaan tästä poikkeuksellisesta tilanteesta.

Original Sokos Hotel Vaakuna, Helsinki, tarjosi minulle vuosi sitten ihanan kiinnekohdan muutaman päivän reissulla Helsinkiin (kuvia täällä) ja ihastuin tuolloin hotellin tunnelmaan, joka vei minut mielessäni 50-luvulle - varsinkin kun vierailuni aikana luin hotellin historiikkia ja perehdyin sen alkutaipaleeseen olympiahotellina ja majapaikkana useille julkkiksille vuosien varrella. Kuluneen vuoden sisällä hotelli on uusittu ja sen myötä sekä huoneet että aulatilat ovat entistäkin siistimpiä ja houkuttelevampia, mutta sisustuksessa on edelleen haluttu (ja onnistuttu) pitää alkuperäinen 50-luvun tunnelma.

Tällä kertaa olin varannut Vaakunasta itselleni ihan tavallisen huoneen, mutta ikäänkuin aiemman yhteistyön jatkoksi huoneluokka oli iloiseksi yllätyksekseni korotettu ja sain huoneen parhailta näköalapaikoilta. Lumiselta parvekkeeltani pystyin ihastelemaan näkymiä niin rautatieaseman kuin Mannerheimintienkin suuntaan, aina edustuntatalosta Stockmannin kulmille asti. Minun yläpuolellani oli Ravintola Loisteen terassi, josta samat näkymät avautuvat kaikille vieraille koko komeudessaan. Aamupalan nauttiminenkin on elämys tuossa sijainnissa.

Koulutusten lisäksi en tällä reissulla jaksanut kovin paljoa puuhailla, mutta toki kiersin ne suosikkiliikkeeni keskustassa, joita ei Oulussa ole ja ostin lapsille '"pakolliset tuliaiset" (Akateemisesta löytynyt 500 palan Tatu ja Patu -palapeli osoittautui aivan hitiksi!). Illalla kävin veljen kanssa salaatilla ja ennen kotimatkaa kävin jo toistamiseen nauttimassa uuden kaupunkikirjasto Oodin tunnelmasta ja maisemista. Oodiin kannattaa ehdottomasti poiketa Helsingin reissulla!

Kävin Helsingissä myös viime viikolla ystäväporukan kanssa ja tuolloin vietimme illan Kansallisteatterissa. Sinnekin olisi ollut ihanan lyhyt matka Vaakunasta. Kävimme katsomassa Gabrielin Willensaunan näyttämöllä ja saimme varmasti illan aikana ikiämme pidennettyä, jos sanonta pitää paikkaansa - sen verran hauska tuo näytös oli, kiitos kerrassaan loistavien näyttelijöiden kaikkine ilmeine ja eleineen.

Kiitos tästäkin vierailusta Original Sokos Hotel Vaakuna, Helsinki!
Tulen varmasti taas takaisin - tätä sijaintia ja tunnelmaa on vaikea voittaa.




















Alla olevat kuvat otettu kaupunkikirjasto Oodista.