Kesäyö talvimyrskyn keskellä, staycation Original Sokos Hotel Arinassa

Majoitus saatu näkyvyyttä vastaan

Kiitos Original Sokos Hotel Arina

Viime talvena vähän kuopuksen diabetes-diagnoosin jälkeen minun äiti otti asiakseen tarjota meille kahdenkeskistä aikaa ja irtiottoja arjesta säännöllisesti. Hän opetteli insuliinihoidon, että pystyisi viettämään öitä ja viikonloppuja lasten kanssa. Arki on kuitenkin vienyt mukanaan ja edellisestä minilomasta on vierähtänyt taas aikaa. Oikeaa ajankohtaa ei ikinä tunnu tulevan vastaan, joten vaikka tämäkin viikonloppu oli melko täyteen ohjelmoitu (pojan peli ja puolitoista kuukautta myöhässä järjestetyt kaverisynttärit sekä tyttöjen tanssitreenit ja kaverimenot), päätimme ex tempore tarttua mahdollisuuteen ja suunnata lumimyräkkää pakoon Original Sokos hotel Arinan kesäyöhuoneeseen.

Sää takasi sen, että paineita ulkoilun suhteen ei ollut ja koska paikkojen aukiolotkin ovat edelleen vähän kysymysmerkkejä, staycation oli todellinen staycation. Illallinen alakerrassa Amarillossa, shoppailua Valkeassa ja ihan vaan rentoa oloa kirjan ja telkkarin sekä parhaan seuran parissa hotellihuoneessa. Kahdenkeskinen aika ainakin meidän parisuhteessa on äärimmäisen tärkeää. Kärsivällisyys ja kiinnostus toista kohtaan sekä toisen huomiointi ja kuunteleminen on ihan eri luokkaa kun arjen kiireitä yhteen sumpliessa.

Juustot ja viinit oli tilattu huoneeseen. Jo ne riittivät tekemään lomasta juhlan!

Lähes vuosi sitten olimme viimeksi Sokos hotel Arinassa, silloin Lohi-teeman huoneessa. Blogipostaus vuoden takaisesta vierailusta täällä. Tämänkertainen huone kuului kesäyö-teemaan. Terva-teema on vielä näkemättä ja kokematta. Edelleen yhdyn vuoden takaiseen ajatukseeni siitä, että Arinan huoneuudistus on ollut todella onnistunut upliftaus. Hotellin tunnelma ja yleisilme on muuttunut valtavasti edukseen. Vaikka remonttia vielä joissain hotellin osissa tehdään, kaikki vuokrattavat huoneet ovat uudistettuja, joten nyt kannattaa lähteä nauttimaan aivan Oulun ytimeen. Tunnelman aistii jo käytävillä, jotka on sisustettu kunkin teeman mukaisesti ja aulassa soi miellyttävä taustamusiikki.

Vähän jäi harmittamaan, että kiireessä ei tullut otettua salivaatteita mukaan. Uudistunut kuntosali näytti upealta ja siellä olisi ollut ainakin sisään kurkatessani hyvin väljyyttä treenata turvavälien kanssa. Mielettömän vaikutuksen minuun teki myös lasten leikkihuone. Vaikka meillä on jo 11-15 - vuotiaat lapset, on pakko tulla seuraavan kerran heidän kanssaan lomailemaan. Uskon, että hekin haluavat nauttia noin viihtyisät leikkihuoneen tarjonnasta. Alla kuva, mutta Instagram-tilillä @hannamari.s löytyy Reelseistä tarkempi video leikkihuoneen tunnelmasta.

P.S. Vaikka mummo oli täällä tänä viikonloppuna kotona päivystämässä, otettiin viikonlopun aikana iso askel diabeetikon kanssa. Hän oli ensimmäistä kertaa diagnoosin jälkeen yökylässä kaverin luona. Iso huokauksen helpotus äidille, isälle ja tytölle, että kaikki meni hyvin. Puhelinpäivystyys oli sovittu kaverin äidin kanssa, mutta siihenkään ei tällä kertaa tarvinnut tukeutua. Tyttö osasi reagoida tilanteisiin illalla ja yöllä itsenäisesti. Maailma avautuu taas tästäkin uudella lailla. Iso matka on kuljettu tämän diabetestaipaleen aikana.

Helsingissä omassa seurassa

Hei ihan luvattoman pitkästä aikaa! Arki vie mukanaan ja päivät lipuvat ohi. Onneksi ne ovat täynnä niin paljon kaikkea elämänmakuista, uuvuttavan raskaasta kiireestä ihaniin tähtihetkiin ja rentouttaviin lomafiiliksiin (tästä hyvä esimerkki alla). Blogi elää omaa elämäänsä rauhalliseen tahtiinsa ilman paineita. Ehkä myös hakee muotoaan. Vinkkaa siis tosi mielellään, mistä sitä haluaisit kuulla! Matkoista, retkistä, arjesta, juhlasta, sisustuksesta, diabeteksesta, askarteluista, remonteista, kirjoista...? Itseä kiinnostavat niin monet jutut laidasta laitaan, että välillä on vaikea päättää, milloin tarttua kameraan ja näppäimistöön, milloin pitää asiat vain itsellään. Viimeistä paria vuotta on meidän ja teidän ja kaikkien elämässä enemmän tai vähemmän ohjaillut the iso koo. Vähän vajaa kaksi vuotta sitten maaliskuussa olin ystävän kanssa Helsingissä tuona merkillisenä torstaina, kun Suomeen asetettiin ensimmäiset tiukat kokoontumisrajoitukset. Olimme tulleet kaupunkiin seminaaria varten ja ehtineet aloittaa iltapäivän luentosalissa, kun yhtäkkiä alkoi kuhina järjestäjätahon kesken ja meille ilmoitettiin, että vasta saapuneen tiedon, uusien määräysten mukaan emme voi jatkaa seminaaria. Tuo tunne silloin oli niin absurdi. Yhtäkkiä tuli sellainen olo, että tauti voisi vaikka yhtäkkiä hypätä tuohon tilaan, jossa olimme jo porukalla jonkun tunnin istuneet. Tuntui uskomattomalta, että maailma pysähtyisi näin. Reissu jatkui hyvin erilaisissa merkeissä perjantai-illan paluulippuihin asti. Helsingissä oltiin, mutta ei oikein tiennyt, mitä saisi tehdä. Kaupunki tyhjeni äkkiä. Viime viikonloppuna minun oli tarkoitus lähteä Helsinkiin samaisen ystävän kanssa Educa-messuille. Lentoliput ostettiin ja hotelli varattiin hyvissä ajoittain, mutta messut arvatenkin peruttiin. Lopulta myös kaverin perhe sairastui ja päädyin viikonlopun viettoon yksin. Se, mikä tässä parissa vuodessa on tapahtunut, on, että tämä ei enää ole edes mikään yllätys. Suunnitelmia tekee nykyään viime tipassa ja varauksella. Kaikista suunnitelmista puhuu ja niistä ajattelee, että sitten jos. Viimeiset kaksi vuotta on ainakin opettanut sietämään epävarmuutta ja muuttamaan suunnitelmia. Pakko myöntää, että enää ei yhtä helposti stressaanu peruuntuneista tai epävarmoista matkasuunnitelmista kuin ennen, ja toisaalta päätöksen teko onnistuu tarvittaessa nopeammin, kun tilaisuus jollekin mukavalle avautuu. Seuran jääminen pois viime viikonlopun matkasta harmitti, mutta nopeasti onnistuin suuntaamaan ajatukset uuteen ja miettimään, miten käytän viikonlopun ilokseni näissä olosuhteissa. Hotellihuone oli varattu Radisson Plazasta aivan rautatieaseman läheltä. Sijainti mahdollisti helpon kulkemisen ympäri kaupunkia. Illat istuin hotellilla lukemassa ja katsomassa Netflixiä, kävin kylvyssä ja söin herkkuja sängyssä. Kotona on aina jokin homma mielessä tai sotku silmien alla, hotellissa pystyy helpommin irrottautumaan velvollisuuksista.

Päivät kuluivat liiankin äkkiä. Ihanan aamupalan jälkeen kävin lauantaina Suomenlinnassa kävelemässä ennen kuin Valtteri-myrsky yltyi kaupungissa. Aurinkokin pilkisteli lauantaiaamuna. Suomenlinnassa olen käynyt monet kerrat kesäisin, mutta kaunista siellä oli myös talvella, ja paljon kesää rauhallisempaa. Useampi tunti vierähti kaupungilla vaatteita shoppaillen, vaikka yritin kiertää vain liikkeissä, joita Oulun seudulla ei ole: COS, SamsoeSamsoe, Zara, Sostrene Grene, Uhana, Muji. Kerrankin maltoin katsella ja sovitella itselleni paitojen lisäksi myös farkkuja.

Sain monta hyvää museovinkkiä, mutta päivät täyttyivät tosiaan ajateltua nopeammin ja museovierailut jäivät seuraavaan kertaan. Valokuvataiteen museo, HAM, Rex, Ateneum, Mannerheim-museo, Designmuset, Fame-museo... Helsingissä riittäisi tekemistä ja näkemistä. Onneksi on helppo tulla uudestaan. Vaikka oli ihana olla yksin ja ihan vain löhötä hotellilla, viikonlopun kruunasi se, että sain sovittua treffit parin ystävän kanssa, joita en ole pitkään aikaan nähnyt. Oli ihana vaihtaa kuulumisia vuosien ajalta. Joidenkin kanssa on helppo aina jatkaa siitä, mihin on viimeksi jääty. Useimmiten asiat järjestyvät, vaikka vastoinkäymisiä tulee. Tälläkin kertaa niin. Minulla oli rentouttava viikonloppuloma Helsingissä. Ei suunnitelmien mukainen, mutta onko mikään enää ikinä?