torstai 31. joulukuuta 2015

Uudenvuoden kattaus - kohta herkutellaan!


 








Minä pääsenkin tänä iltana helpolla. Veljet tulivat uuttavuotta meille juhlimaan ja tuolla hampurilaispihvejä parhaillaan paistavat. Minä sain keskittyä kattaukseen.

Adventtikynttilät muuntautuivat uudenvuoden kynttilöiksi, kun vaihdoin adventtienkelit uuden vuosiluvun mukaisiksi tähdiksi. 

Ihanaa juhlailtaa ja onnellista uutta vuotta!

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Vielä on lomaa jäljellä


 
   








Piparitalon syönti on aloitettu, viimeiset tortut tuhottu pakastimesta. Koira on saanut joululuunsa. Kuusi ja koristeet vielä pysyvät, näillä näkymin loppiaisen jälkeiseen viikonloppuun asti.

On niin ihanaa lomailla pitkän kaavan mukaan. Huomisen kattausta olen päässäni pyöritellyt ja käynyt kaupassa ja lapsia luisteluttamassa. Muuten onkin otettu edelleen rennosti kotosalla. Parasta on, että olen onnistunut jättämään to do -listan kirjoittamatta, eikä yhtään lomaremppaa ole mielessä. Nyt vain ollaan. Mitä nyt jotain juhlitaan suunnilleen joka toinen päivä.

Ehkä voisin aloittaa tämän vuoden kuvakirjojen teon kerrankin ajoissa. 
Tai siivota jonkun pursuilevan kaapin.
Jos jaksan.

Loman kampauskokeilut jatkuu: Lettinuttura ja rusettinuttura





Kuopus sai joulupukilta kampauspään ja molemmat tytöt ovat harjoitelleet letitystä sillä. Minä sen sijaan olen hyödyntänyt esikoista. Hän itsekin nauttii näistä yhteisistä hetkistä, kun äiti rauhassa laittaa hiuksia. Saahan siinä hetkeksi äidin jakamattoman huomion.

Toissapäivänä väkerrettiin lettinuttura (yllä) Amalian helmiä -blogin ohjeilla (klik) ja eilen tyttö löyty netistä rusettinutturan ohjeet Pretty sweet -blogista (klik). Vielä on viikko lomaa jäljellä. Mitä kaikkea sitä ehditäänkään yrittää?

tiistai 29. joulukuuta 2015

Lego Ninjago -kakku ja synttärihulinaa 12 ekaluokkalaisen kanssa








Tähän iltaan mahtui hulinaa koko vuoden edestä. Kaksitoista nykyistä luokka- ja entistä eskarikaveria tuli juhlimaan meidän seitsemän vuotta täyttänyttä ekaluokkalaista.

Ohjelmaa oli suunniteltu runsaasti ja täytyy sanoa, että ellei ole liikuntahallia tai pihaa käytössä, taitaa se olla ihan välttämättömyys kahdentoista pikkumiehen juhlissa. Tilanne pysyi hyvin hallinnassa, kun oli aarteen etsintää, ongintaa, pinjatan hakkaamista, tuolileikkiä, limbokilpailua jne. 

Herkkupöytään en leiponut muuta kuin kakun. Pääasiassahan ne ovat nuo karkit ja sipsit, mitkä uppoavat. Kakku kuitenkin pitää aina ihan vaan pöydän koristukseksi väkertää. Itse tykkään hommasta ja lapset osaavat ja odottaa ja tilata mieleisensä luomuksen. 

Tällä kertaa poika toivoi Lego Ningajo -kakkua. Tämä jätti kattauksen värityksen aika avoimeksi, mutta päädyimme Ninja-suosikkiin kultaiseen ninjaan ja sen inspiroimana koristelelimme pöydän kultaisen ja mustan sävyin. Joulukoristelaatikosta löytyi sopivasti rekvisiittaa ja kultaisella paketointinarulla saatiin viimeistelyä juhlapullojen ilme. Prismasta löytyi kultaisia servettejä, kakkukynttilöitä ja ilmapalloja. Niillä mentiin. 

Kakun päällä seisova sokerimassaninja oli kohtuullisen helppo tehdä, kun Youtubesta löytyi siihen video-ohje, linkki tässä. Kakussa on suklaatäyte ylijäämäjoulusuklaista. Suklaakakku on helpompi koristella kuin marjamoussekakku, se pysyy kuivempana ja paremmin kasassa. Itse teen suklaakakun 250g:sta sulatettua suklaata, 4 dl:sta kermaa ja 200g:sta tuorejuustoa. Lisään vielä 1,5tl liivatejauhetta paketin ohjeen mukaan, että kakku pysyy paremmin kasassa.

Aarteen etsintään ostin valotikkuja. Ne sopivat kivasti tämmöisiin pimeän ajan juhliin, eivätkä paljoa maksa (25kpl/4,95€). Se pieni hetki, mikä vapaalle leikille jäi tilaa, vietettiinkin pimeässä huoneessa valoesityksiä tehden.

Jotta ei tarvitse juhlaputkea katkaista vieläkään, voikin nyt alkaa suunnitella uuden vuoden kattausta.

maanantai 28. joulukuuta 2015

Korsettiletti



Lomalla on aikaa harjoitella uusia lettejä. 

Me ei saatu lettikirjoja lahjaksi, mutta onneksi netti on pullollaan kuvia ja ohjeita.

Eilen kolmasluokkalainen valitsi itselleen korsettiletin kokeiluun ja ohjeet löytyivät näppärästi Isin ja tyttöjen hiushommat -blogista (klik). Tekeminen oli yllättävän helppoa!

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Välipäivien tunnelmaa







Täällä on edelleen eletty oman perheen kesken joulukuplassa. Pöytä katettiin nätiksi ja pihalla käytiin porukalla. On jatkettu pelailua ja legojen rakentelua. Lelut ovat saaneet olla levällään olohuoneessa. Ihanaa, kun edes lapset eivät ole kaipailleet kavereita, vaan ovat touhuneet nätisti keskenään. 

Ja me on miehen kanssa yritetty opetella käyttämään uutta kameraa. Vielä on vähän hakusessa.

On täällä myös aloitettu seitsemänvuotissynttäreiden valmistelut. Ylihuomenna juhlistetaan ekaluokkalaisten poikien kanssa. Sen takia on viimeistään huomenna ulkoistettava itsensä omaa tonttia pidemmälle asioimaan ja ehkäpä myös joululahjaleffalippuja tuhlaamaan. Parin päivän rauhoittumisen jälkeen sitä alkaakin jo kaivata sosiaalista elämää.


lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulun tärkein päivä

 


Tapaninpäivällä on meidän perheessä ihan erityinen merkitys. Seitsemän vuotta sitten perheemme täydentyi reippaalla, pienellä pojalla, joka ei jää toisten varjoon. Tämä tänään seitsemän vuotta täyttänyt aarre on käynyt koulua jo puoli vuotta ja saanut ensimmäisen todistuksensakin, vaikka vasta nyt koululaisen iän saavutti. 

Pienen pojan koulusyksy on sujunut mukavasti, vaikka välillä hän vielä omien sanojensa mukaan unohtuu tunnilla mietiskelemään ja silloin tehtävien teko ei edisty. Pääasiassa hän kuitenkin huolehtii työnsä aina yhtä iloisella asenteellaan, huolehtii annetut läksyt, lähtee mielellään kouluun ja on reilu kaveri  kaikille. 

Hän osaa olla oma itsensä seurassa kuin seurassa, eikä jännitä uusia ihmisiä. Ja tosiaan, elämän asenne hänellä on ihailtavan positiivinen. Pettymykset unohtuvat minuuteissa, elleivät jopa sekunteissa. Nämä luonteenpiirteet tekevät hänestä helposti rakastettavan.

Tätä merkittävää päivää on tänä vuonna juhlittu ihan oman perheen kesken harvinaisen rennosti. Tytöt ovat pysytelleet pyjamissaan aamusta iltaan. On pelattu uusia pelejä, rakennettu legoja, tehty palapelejä ja ennen kaikkea harjoiteltu uusien lentohärveleiden (isä ja lapset) sekä kameran (äiti) käyttöä. Illaksi lämmitettiin palju, eikä ruuanlaitosta tai kattauksesta jaksettu stressata.
(Toki joukkoon on mahtunut myös kiukuttelua ja pahaa mieltä.)

Jouluaatto vietettiin Turussa isolla porukalla ja aatonaatto ja joulupäivä vietettiin lähinnä autossa matkaten, joten tämä rento levähdyspäivä kotona tuli tarpeeseen. Huomenna jatketaan tästä. Onneksi lomaa on vielä paljon jäljellä.

Siinä missä muut jo alkavat roudata kuusia ja joulukoristeita varastoon, me vasta paistettiin oma kinkku, koristeltiin kuusi ja avattiin viimeiset paketit tänään. 

Mukavia välipäiviä ja loman jatkoa!

P.S. On muuten hankala opetella uuden kameran saloja! Vaikka tavoitteena on entistä parempi kuvanlaatu, voi blogi ainakin hetkellisesti kärsiä harjoitteluvaiheen puutteista. Jos ei homma ala sujua pitänee palata entiseen :D

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

tiistai 22. joulukuuta 2015

Pienet arkkitehdit vauhdissa, lopputuloksena herkkukylä


Minulla oli hieno ajatus: rakentaisin tänä vuonna hiiriperheelle pöydän ja tuolit piparitalon sijaan. Valmista tuli, mutta tämä ei lasten näpertelyintoa tyydyttänyt, joten tänään alkaneen loman kunniaksi päästettiin pienet arkkitehdit toteuttamaan omia visioitaan. Ja pian hiiriperhe muuttikin lasten tekemään herkkukylään, pois äidin kattaman pöydän äärestä.


Kolmasluokkalainen keksi, että hän haluaa käyttää kettukarkkeja rakennustiilinä ja näin syntyi punatiilitalo, jonka savupiipusta joulupukki on parhaillaan laskeutumassa. Joulupukin hatun tyttö väkersi sokerimassasta.



Ekaluokkalainen innostui näyttämästäni suklaatalon kuvasta ja teki omansa. Koristeluun käytettiin Marianneja ja toffeepalloja. Harvoin näkee poikaa näin keskittyneenä askarteluhommiin - ja näin pitkäjänteisesti!



Viisivuotias halusi perinteisen piparkakkutalon. Eilisen piparipöytäaskartelun jälkeen en jaksanut alkaa enää paistaa uusia pipareita, joten ostin valmiit palat. Näistä on ihanan helppo saada talo kasaan ihan tuubista tulevalla sokerikuorrutteella liimaamalla. 

Viisivuotias on meidän lapsista tarkin väreistä ja siististä lopputuloksesta ja hän lähti kunnianhimoisesti koristelemaan kattoa vieriviereen asetetuilla karkeilla. Ja tietenkin symmetrisesti molemmista reunoista vuorotellen. Ihan loppuun asti eivät neidin voimat riittäneet, joten äiti toimi apukäsinä viimeisten karkkien ja nonparellien kiinnittämisessä - neidin tarkkoja ohjeita noudattaen tietenkin.


Talot pääsivät kunniapaikalle olohuoneen sohvapöydälle. Näistä tuli yhdessä aika kivannäköinen pikkukylä, jossa näkyy lasten kädenjälki. 



Kukahan nämä kaikki vaan jaksaa syödä...?