keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Joulukorttikuvausta


Eipä ole montaa viikkoa siitä, kun viimeksi puhuin perinteistä ja siitä, miten niitä on vaikea katkaista, kun ne on kerran puolihuolimattomasti aloittanut. Joulukorttikuvauksenkin voisi laskea näihin. Meillä on seinällä joulukuvat useammalta vuodelta, joten pakkohan ne oli tänäkin vuonna saada niin itselle kuin sukulaisille ja ystäville lähetettäväksikin. 

Kuvaussessiot järjestettiin isänpäivänä. Kuvia otettiin kaikista kolme yhdessä ja jokaisesta erikseen. Omat yksityiskuvansa lapset jakavat omille kavereilleen ja opettajille sekä kummeille. Muut saavat yhteiskuvasta tehdyn kortin. 

Muokkaan kuvat aina itse ilmaisella Photoscape-ohjelmalla valmiiksi tekstineen päivineen ja tilaan ne ihan tavallisina kymppikuvina. Todella edullista! 

Lopputulokseen olen aivan tyytyväinen (muokkauksella paikkaa jonkin verran), vaikka kuvatessa ja kuvia selatessa turhautti omien taitojen rajallisuus kuvaamisessa erityisesti tänä pimeänä vuodenaikana. Ehkä jo ensi vuonna raivaan tilaa valokuvauskurssille!

Alla sekalainen otos räpsyjä sunnuntailta ja alimmaisena korteiksi päätyneet yksityiskuvat. Jätetään se sisaruskuvan paljastaminen sinne jouluun.



  
 




sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Isänpäivä uuden pöydän ääressä


Isänpäivää on vietetty täälläkin tänään. Parasta siinä on ollut se, että koko perhe on ollut kotona ja on ehditty rauhassa istua aamiaiselle, illalliselle ja jälkiruualle. Miehen hirviporukka onneksi pitää aina vapaapäivän isänpäivän kunniaksi, joten saadaan tämän yksi viikonloppu syksyn aikana viettää edes osittain yhdessä.

Kelpasi meidän pöydän ääressä aikaa viettää jo senkin takia, että vuosia haaveissa ja suunnitelmissa ollut, kesästä asti vähitellen työstetty ruokapöytä on vihdoin käytössä! Mies teki pöydän vintiltä löytyneistä lattialankuista - ja autoin minäkin vähän hiomaan ja vahaamaan :D
 Siinä on juuri sopivasti rosoa ja reilusti kokoa. Nyt mahtuvat pöytään oman perheen lisäksi myös ruuat ja muutamia vieraitakin. Vielä kun mieleiset tuolitkin jostain löydettäisiin. Kirppareita pitänee alkaa tutkailla.

Tämän viikonlopun fiiliksissä päällimmäisenä on kiitollisuus.
Jo eilen lasten kanssa pitsan ääressä istuessa ja naureskellessa tuli valtava onnen tunne siitä, että itsellä on ihana perhe ympärillä. Tänään sama olotila on jatkunut.
Life is good.
  






lauantai 11. marraskuuta 2017

Pannupizzaravintola olohuoneessa


Tänään perustettiin lasten kanssa oma ravintola olohuoneeseen, jossa meidän uusi ruokapöytä vielä seisoo pintakäsittyjen jäljeltä, koska se on niin painava, ettei lasten kanssa saada sitä keittiöön siirrettyä ennen kuin iskä tulee hirvijahdista kotiin. Kaikki kolme tilasivat yksimielisesti pannupitsaa, joten sitä tehtiin. Pohjaan käytettiin K-ruokasivuilta löytynyttä ohjetta (klik) ja pitsa paistettiin äitini antamalla, hänen 35 vuotta sitten isomummoltani saamalla pitsalautasella. Toinen pitsa tehtiin ihan tavallisessa piirakkavuoassa. Täytteenä käytettiin toisessa pitsassa kinkkua, toisessa kanaa ja molemmissa sekä aurajuustoa että raaskettua mozzarella. Tuli aivan älyttömän hyvää!
Kun vielä laitettiin kynttilä pöytään ja istuttiin rauhassa alas, päästiin oikeasti aivan ravintolafiiliksen. Tällaiset hetket lasten kanssa ovat ihan parhaita!



sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Cambrils


Meidän viikonloppu on vierähtänyt sukulaisten kesken pienen serkkutytön ristiäisten merkeissä. Pari kuvaa juhlatunnelmista laitoin Instagramiin, mutta sen verran vähän/huonoja kuvia tuli räpsittyä lasten vaatteista, kampauksista ja kakuista, että taitaa jäädä niistä blogipostaus tekemättä.

Sen sijaan palaillaan vielä parin postauksen verran meidän Espanjan (Katalonian) lomaan. Olimme Saloussa jalkapalloleirillä, ja asuimme oikeastaan Saloun ja Cambrilsin viehättävän kylän välimaastossa. Aiemmat postaukset jalkapalloleirista ja majoituksesta, Salousta ja Portaventura World - huvipuistosta täällä, täällä ja täällä.

Eräänä aamuna lasten ollessa treeneissä, vuokrasimme muutaman äidin kanssa pyörät ja kävimme katsastamassa Cambrilsin tunnelmaa. Aamusella suurin osa liikkeistä oli vielä kiinni ja rannat autioita, joten keskityimme maisemien katselemiseen, fiilistelemiseen ja kuvien ottamiseen. Tunnelma oli aivan erilainen kuin noin kuuden kilometrin päässä sijaitsevassa Saloussa, joka oli enemmän täynnä turismia.

Antaa kuvien puhua puolestaan.







keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Joulu mielessä, mutta ei vielä sisustuksessa


Tulikohan tuo lumi ihan oikeasti jäädäkseen vai sulaako se pois juuri ennen joulua? Jännä nähdä. Oli miten oli, lumen tulo muistutti Instagramista päätellen monia meistä joulun lähestymisestä. Ylipäätään kai marraskuuhun siirtymisellä oli vaikutusta asiaan. Itsellekin alkoi jo tulla kiire kalenteria katsoessa. Niin paljon on menoja ja niin paljon ihania valmistelujuttuja, joita haluaisi toteuttaa. Pitää yrittää ottaa taas järki käteen, hengittää syvään ja nauttia tästä ajasta.

Vaikka joulu on mielessä, se ei meillä vielä sitä yhtä mustaa paperitähteä lukuun ottamatta näy. Olohuoneen on edelleen vallannut Instassa vilahtanut ruokapöytäprojekti. Kunhan se saadaan tuosta lattialta pois pyörimästä, niin ehkä sitten on aika aloittaa joulun laitto olohuoneessakin.

Sitä odotellessa kuitenkin jo nautitaan kynttilöistä (ja niistä harvoita nurkista, jotka ovat järjestyksessä :D)

Takan kulmalla on uusi Lifestyle Nordicista pari toissaviikolla ostamani maljakko. Nyt siellä on eukalypuksen oksa, olen niihin ja niiden kestävyyteen niin ihastunut. Voipi kuitenkin olla, että pian eukalyptukset vaihtuvat havuiksi.

Nautitaan näistä ihanista talvimaisemista ja tästä odottavasta fiiliksestä, minkä se saa aikaan.