perjantai 31. heinäkuuta 2020

Kalajoella kahden kesken, maastopyörät matkassa


Meillä oli tässä kuussa hääpäivä ja kiitos mahdollisuus lähteä yhdeksi yöksi sitä juhlistamaan. Kalajoki on tullut meille tutuksi lähinnä Jukuparkista (eilinen postaus sieltä luettavissa täällä), hiekkarantaakin on yleensä ehditty vain vilkuilla sivusta. Tällä kertaa päätettiin lähteä sinne kahden kesken ja katsoa paikkaa uusin silmin.

Tänä kesänä olemme innostuneet maastopyöräilystä, joten pyörät pakattiin autoon mukaan, ja pyörällä liikkuminen avasikin meille aivan uuden ulottuvuuden upean hiekkarannan lisäksi. Pyörälle soveltuvia polkuja on valtavasti, mutta harmittavasti varsinaisia pyöräreittejä ei ole merkitty. Siinäpä olisikin Kalajoen matkailun kehittämiselle yksi ehdoton lisävinkki, että tekisivät muutaman selkeän pyöräreitin tällaisille vähän huonommille suunnistajille! Tällä kertaa minulla oli onneksi mies mukana kartanlukijana. Pääasiassa kuljettiin Siiponjoen luontopolkua mukaillen, mutta siinä on paikoitellen sellaisia pätkiä, joita on hankala ellei mahdoton pyörällä edetä. Toki pienet talutuspätkät muuten helpolla reitillä eivät maata kaada. Jälki.fi -sivustolta löytyy Siiponjokea mukaileva, mutta huonokuntoisia pitkospuita välttävä reitti niille taitaville kartanlukijoille (pitkosten pelkääjän luontopolku). Reitin varrelta löytyy todella monipuolista maastoa: on suota (ne pitkospuut!), jäkäläkangasta, kaunista kangasmetsää, jokivartta, vähän kalliota ja jonkin verran myös korkeuseroja. Luontopolku avasi aivan uudenlaisen Kalajoen! Harmittavasti minulla ei ollut kamera mukana tuolla Luontopolulla, joten joudutte luottamaan vain kuvaukseeni siitä, että reitti on todella kaunis ja sinne kannattaa suunnata näkemään se omin silmin. Muutama kännykkäkuva löytyy Instagramista.

Toisena päivänä kävimme polkemassa lyhyen aamulenkin hiekkarannalta lähtevää ja siitä Vihas-Keihäslahden luonnonsuojelualueelle jatkuvaa lankku- ja pengerpolkua. Se oli helppo ja kaunis reitti kenelle tahansa. Suurin osa alla olevista kuvista on sen varrelta.

Pyöräilyn päälle käytiin nauttimassa aivan ihana illallinen Pihvituvalla. Pelkkää hyvää sanottavaa sekä ruuasta että palvelusta! Kun illallisen sai kaiken lisäksi nauttia ulkona katetulla terassilla kauniina kesäiltana, ei tunnelma olisi voinut olla ihanampi.

Yön vietimme Lokkilinnassa. Huone oli perussiisti, mutta erityisesti valitsimme sen sijainnin perusteella ja nautimme parvekkeen maisemista auringon laskiessa.
















torstai 30. heinäkuuta 2020

Jukupark - vihdoinkin!



Edellisestä kerrasta

Tällä kertaa meillä oli reissun ensimmäinen yöpyminen varattu Vaasaan (

Suurimpaan osaan liukumäkiä pääsee ilman huoltajaa, kun on vähintään 120cm pitkä. Kahteen pituusrajoitus on 140cm. Paikka on sen verran hallittava alue, että nelos-, kutos- ja kasiluokkalaisen kanssa oli tosi helppoa olla. 

Jukuparkissa on toki paljon muutakin mukavaa kuin vesiliukumäkiä ja niitäkin on pienempiä ja isompia. On pomppupatjaa, erilaisia pelejä, veneitä, majakkaa jne. Uutuutena vesipuiston kylkeen on auennut seikkailugolf, johon saa vesipuiston kanssa yhteislipun pieneen lisähintaan. Tekemistä riittää moneen makuun ja eri-ikäisille. Hyvin olemme viihtyneet aikoinaan myös alle kouluikäisten kanssa. 









keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Vaasan Vaakunassa perhelomalla, combi-huoneelle täydet pisteet!

Postaus tehty yhteistyössä Original Sokos Hotel Vaakuna Vaasan kanssa.


Meidän perheen ulkomaan lomasuunnitelmat vaihtuivat tänä kesänä automatkaan ympäri Suomea. Oulun seudulta lähdettiin ensimmäisenä aamuna Kalajoen kautta Vaasaan yöksi. 
Kymmenen päivän ja seitsemän majapaikan jälkeen lapset nostivat Vaasan Vaakunan ykköseksi. Suurimpana syynä viiden henkilön perheelle erinomaisesti soveltuva ratkaisu: combi-huone. Lapset nukkuivat Superior-huoneen puolella kolmestaan, me miehen kanssa parisängyssä välioven toisella puolella. Kaikilla oli tilaa ja sopivasti rauhaa. Myös kaksi vessaa ja kylppäriä käytössä. Aivan loistavaa! Pieni väljyys on tervetullutta sekä herkkäuniselle äidille että hieman omaa tilaa kaipaaville isoille lapsille.

Plussaa Vaakunalle myös tilojen siisteydestä, keskeisestä sijainnista torin laidalla, näkymistä ja kattoterassissa. Pienet minulle hotelliyöpymisessä merkittävät asiat olivat myös kohdallaan kuten se, että huoneessa oli vedenkeitin (teetä, kaakaota) ja kylppäreissä hyvä varustelu. Erityismaininnan Vaakuna ansaitsee pyöristä ja potkulaudoista, joita hotellivieraat saavat veloituksetta lainaan hotellin respasta!

Meillä oli niin hyvät oltavat hotellilla, että otimme rennosti emmekä kiirehtineet mihinkään. Söimme hotellin alakerrassa Kokokana -ravintolassa pitkän kaavan mukaan. Oli tosi tervetullut pysähdys istua pari tuntia porukalla yhden pöydän ääressä. Miehet ehtivät hotellin saunaan illallisen päälle ja koiran kanssa käytiin puistossa kävelemässä, muuten ilta vierähti hotellihuoneesta nauttien. Kokokanan jälkkäribrownie oli niin hyvä, että on ehkä pakko käydä ensi keväänä seuraavalla Vaasan reissulla syömässä sellainen uudestaan.

Aamulla huomattiin, että ikkunan alla torilla avautui peräkonttikirppis. Aamupalan jälkeen napattiin lapsille potkulaudat matkaan ja käytiin katsastamassa rompetorin tarjontaa ja jaloittelemassa kaupungilla ennen automatkaa. 

Vähän jäi polttelemaan myös Vaasan muu tarjonta. Vaasassa olisi viihtynyt pidempäänkin. Onneksi meillä on jo tiedossa uusi reissu ensi keväänä. Ainakin Merenkurkun saaristo ja Strömsö kiinnostaisi joskus nähdä jo kokea. Edellisellä kesälomareissulla Vaasassa joku vuosi sitten tutustuttiin Vanhaan Vaasaan.

Kiitos Original Sokos hotel Vaakuna Vaasa! Tulemme varmasti uudestaan! Meitä jäivät kiinnostamaan myös hotellin ihanat teemahuoneet. Jos tulemme joskus pienemmällä kokoonapanolla, ehkä kokeilemme niitäkin.















tiistai 14. heinäkuuta 2020

Rokualla patikoimassa: Pookin polku


Kesäkuussa käytiin muutaman työkaverin kanssa Rokualla päiväselvään patikoimassa. Oulun seudulta matka on lyhyt (ajoaikaa reilu tunti), mutta maisemat jotain ihan muuta kuin mihin kotinurkilla törmää: mukavasti korkeuseroja, hiekkakangasta, ihanaa tupasvillaa, välillä vähän järvimaisemaa...

Reitiksi valitsimme kuuden kilometrin mittaisen Pookinpolun (klik). Pookinpolun kiertoreitin aloituspiste on Rokuan kansallispolun korkeimmalla kohdalla Pookivaaralla. Siellä pääsee kiipeämään myös Pookivaaran torniin, jos uskallusta riittää. Tornista avautuvat näkymät kauas kansallispuiston ylle.

Reitti oli sen verran lyhyt, että se olisi hyvin soveltunut myös lasten kanssa kuljettavaksi. Toisaalta siitä ristesi myös muita polkuja eli mahdollisuus olisi ollut jatkaa matkaa ainakin vähän kauemminkin.

Kaikki Rokuan kesäreitit löytyvät tältä sivulta:

Rokualla on mahdollista myös mm. maastopyöräillä. Yleistä tietoa Rokuan kansallispuistosta tältä sivulta: