tiistai 28. maaliskuuta 2017

Lätäkköleikit


"Äiti, onko meillä kuravaatteita kotona? Pihalla on niin ihana lätäkkö!" kyseli kuusivuotias heti eskarista kotiuduttuaan. 
Miten ihanaa, että tuollainen vesi- ja sohjomäärä onkin siunaantunut juuri meidän pihalle?
 Mustaa karvakaveria ei tarvinnut kahta kertaa pyytää seuraksi.
Nämä on niitä juttuja, joita vain pienet (ja koirat?) ymmärtävät,
Itsellä ei tekisi yhtään mieli vetää kumppareita ja kurahousuja päälle ja kävellä - tai jopa istua - lätäkköön läträämään. Kuusivuotiaan mielestä siinä on kuitenkin jotain ainutlaatuisen viehättävää.
Let her enjoy.

Kun on pienet ilot, voi iloita useammin.

Tervetuloa kevät!


  

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Aamujamit


Mummolaviikonloppu lasten kanssa. Kiireetön aamu. Kohta esikoisen kanssa shoppailemaan.

Poika kävi eilen ennen lähtöä breikkaamassa Johannes "Hatsolo" Hattusen workshopissa. Pikkusen jännitti, kun mukana oli lähes kymmenen vuotta vanhempia breikkaajia ja harrastustaustaa meidän tokaluokkalaisella on vasta kahden ja puolen kuukauden ajalta. Sitä innon määrää, minkä tuolta tunnilta sai, ei kuitenkaan voi sanoin kuvailla. Kaikki olivat vuorotellen käyneet piirin sisällä tanssimassa, myös nämä pienimmät, ja kaikille hurrattiin niin isoon ääneen, että me oven takana saimme tuntea osan tunnelmasta.

Workshopin innostamana tämä aamu aloitettiin jameilla mummolan olohuoneessa.
On se vaan ihan parasta, kun lapsi löytää harrastuksen, josta nauttii, ja jossa saa onnistumisen kokemuksia.




keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Pitkästä aikaa


Pitkästä aikaa koneen äärellä. Pitkästä aikaa uusia kuvia.
Loman jälkeen on ollut kauhea kiire ja vasta vähitellen koti on kuoriutunut kaaoksestaan, vaikka eihän se tekeminen ikinä lopu. Lasten harrastukset, niin ihania kuin ne ovatkin, syövät kuskauksineen niin paljon aikaa, että välillä meinaa stressi iskeä, kun kaikkea ei ehdi kotona eikä töissä - eikä varsinkaan muista. Masennus meinasi maanantaiaamuna iskeä, kun toista kertaa peräkkäin unohdin totaalisesti lähettää pojan tukiopetukseen.

Tytön huoneeseen olen tilannut uudet tapetit. Milloinhan olisi aikaa laittaa ne seinälle? Onneksi pienenpieniä sisustusmuutoksia sentään olen saanut aikaiseksi itseä piristämään.

Olohuone sai pitkän katselun jälkeen uudet verhot. Edelliset ovat olleet ikkunassa melkein neljä vuotta edellisten asukkaiden jäljiltä. Pellavaverhoista haaveilin, mutta koska olohuoneeseen tarvitaan yhdeksän verhoa. olisi hinta ollut niin kallis, etten raaskinut. Tyydyin puuvillaisiin. Nyt pitäisi vielä hommata nipsuja lisää, että saisi verhot ripustettua kunnolla.

Jonkin aikaa sitten käänsin myös maton toisinpäin. Valkoinen vaihtui harmaaseen. Jostain syystä samalla, kun muut keventävät, vaalentavat ja vaihtavat pastelliin, minun mieleni kaipaa harmaata ja luonnon sävyjä olohuoneeseen. Pastellia on vain yhden maljakon ja kynttilän verran esillä.

Uusi sohvapöytäkin olisi haaveissa. Mahtaisiko Ikean reissulta löytyä mitään sopivaa...?











tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kevättä kohti luonnonväreissä





Arki on palannut rytinällä. Kertyneitä rästitöitä niin kodin siivouksen kuin töidenkin saralla yritän kuroa loman jäljiltä kiinni harrastuskuskausten lomassa. Vähän kerrassaan. Unirytmin palauttaminen on taas yllättävän vaikeaa, mutta kyllä se tästä.

Kevät saapuu onneksi vauhdilla ja päivät pitenevät silmissä. Minulla ei tänäkään keväänä tunnu syttyvän oikeen minkäänlaista paloa pastellien suuntaan, joten luonnonväreillä mennään. Pitkästä aikaa tilasin yhden beigen tyynyn, sinisestä puhumattakaan. Erittäin luonnollisissa fiiliksillä mennään, mustakin saa vähän vähentyä ja sisustus pehmentyä.

Kuisti näyttää omaan silmään nyt kutsuvalta. Pitäisi vaan hommata sinne vähän enemmän hengissä olevia kasveja, kun olen onnistunut palelluttamaan pari vanhaa :D

Voimia arkeen!

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Ylläs parhaimmillaan, aamusta iltaan

 
Ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen tultiin Lappiin lomailemaan. Jo oli aikakin - varsinkin kun meiltä esimerkiksi tänne Ylläkselle on vain noin viiden tunnin ajomatka. Paljon vähemmän kuin Helsinkiin tai Turkuun.

Toisaalta, odottaminen on ilmeisesti kannattanut, sillä luonto on tarjonnut tällä viikolla parastaan. Sää on ollut uskomaton. Aurinko on paistanut tähän asti lähes tauotta pilvettömältä taivaalta ja pari päivää saatiin laskea huipulta asti ilman kasvoille osuvaa viimaa. Tuulta ei ole ollut nimeksikään ennen eilistä. Edes minua ei ole rinteessä paleltanut! 

Nelos- ja kakkosluokkalaiset painelevat mäkiä alas tottuneesti samaa tahtia kuin minä, heidän kanssa voi jo itsekin oikeasti nauttia ja keskittyä laskemiseen. Eskarilainen, joka on luonteeltaan kova varmistelija uusissa asioissa ja jonka pitäisi osata kaikki heti täydellisesti, suostui tällä reissulla ensimmäistä kertaa kokeilemaan laskettelusuksia ja ihastui heti. Hänen kanssaan ei kuitenkaan vielä huipulle asti menty muuta kuin maisemia katsomaan - mummon kanssa sai vielä tulla gondolilla alas. Puolta rinnettä on sen sijaan ankkurilla jo tahkottu vauhdinhurma silmissä.

Vaikka aika on pääosin kulunut mutkamäessä, on ehditty myös verestää minun lapsuudenmuistojani hiihtämällä ihan perinteiseen tyyliin Aurinkotuvalle munkkikaakaolle ja poroja katsomaan. Samaan paikkaan suuntasivat minun lapsuuteni hiihtolomareissujen lenkit.

Isomman tytön haave oli, että jospa näkisimme täällä revontulia. Eilen illalla saunan jälkeen lähdimme pihalla niitä etsimään. Siinä seisoskellessamme taivas tarjosi meille koko väriskaalan, aivan kuin tilauksesta!

Mitään enempää on vaikea kuvitella toivovansa. 
(No, korkeintaan jalustan ja paremmin onnistuneet asetuksen revontulien kuvaukseen :D)

 








  




 






lauantai 4. maaliskuuta 2017

Kemin lumilinnassa, terveenä ja lomalla!




Matkaan päästiin, jee! Toissapäivänä minä olin kuumeessa, eilen esikoinen, mutta tänään ei kukaan. Saa nähdä, onnistuvatko hiihdot ja laskettelut, mutta ainakin reissussa ollaan. Yksi tavoite saavutettu.

Ajopäivän ohjelmaan kuului pysähdys Kemin lumilinnassa. Viimeksi koko perheellä lumilinnassa on käyty seitsemän vuotta sitten, eikä kukaan lapsista muistanut siitä mitään. Itse kävin ulkomaisten vieraiden kanssa pari kolme vuotta sitten ja minusta ja vieraista elämys silloin oli upea. Nyt odotukset olivat korkealla ja lapset kyllä tykkäsivät. Minusta linna oli viime kerralla vielä hienompi - tai sitten aika kultaa muistot. Sää oli vertaansa vailla ja Kemi näytti parhaat puolensa, kun auringon paisteessa katselimme merellä liikkuvia hiihtäjiä.

Toivottavasti aurinko jaksaa antaa parastaa koko loppulomankin ajan.