lauantai 4. heinäkuuta 2020

Maastopyöräilyä Limingassa: fatbike-vuokraus ja kattavat reitistöt


Tämän lähemmäs ei enää lähilomakaan tule. Meidän omasta kunnasta löytyy upeat maastopyöräreitit ja fatbike-vuokraamo. Retkelle pääsee milloin vaan ja reittivaihtoehtojakin riittää useammalle kerralle tai vaikka koko pitkäksi päiväksi: lyhyin Kurran lenkki on 4,7km ja pisin Joutsenreitti jopa 83km pitkä.

Me olimme pyöräilemässä viiden naisen porukalla. Olimme sopineet pyörien vuokrasta jo etukäteen ToPyhän kanssa ja he olivat varanneet meille valmiiksi sopivat koot. Pyörät noudetaan Liminganlahden luontokeskukselta eikä niitä välttämättä tarvitse etukäteen varata. Pyöriä voi mennä kyselemään Luontokeskuksen kahviosta kahvion aukioloaikoina varaamatta niitä etukäteen, mutta varaamalla saimme varmistettua, että sopivat koot olivat varmasti saatavilla. 
ToPyhä toimittaa pyöriä sovitusti myös kahvion aukioloaikojen ulkopuolella.

Reiteille on opasteet suoraan Luontokeskuksen pihasta. Jos lähdet polkemaan omalla pyörällä, on Rantakylän virkistysalueen parkkipaikka toinen hyvä lähtöpaikka pyöräreiteille.

Kaikki Limingan maastopyöräreitit kuvauksineen löydät täältä.

Limingan maastot ovat kohtuullisen helppoja aloittelijallekin polkea. Mäkiähän täällä ei juuri ole, pehmeää hiekkapohjaa välillä ja toki juurakoita paikoitellen. Tällä ensimmäisellä retkellä ajoimme lyhyen joutsenreitin ja vähän muita pätkiä. Lyhyestä joutsenreitistä on hyvä aloittaa!

Poljimme Luontokeskukselta Joutsenreitille kolmen kilometrin pätkän punaista Fatbike-reittiä pitkin. Siinä oli huomattavasti enemmän juurakkoa ja epätasaisuutta, joka kieltämättä nosti heti alussa hien pintaan ja vaati keskittymistä. Siitäkin selvittiin ihan hyvässä hengessä, vaikka minulla on tosi vähän kokemusta maastopyöräilystä, mutta koko Fatbike-reittiä en lähtisi vielä ajamaan.

Sittemmin olen käynyt ajamassa myös Kurran lenkin ja Torikan lenkin tavallisella maastopyörällä ja polkenut pitkää Joutsenreittiä Lumijoelle asti. Kaikkia voi suositella!

Tervetuloa Liminkaan!

Kannattaa samalla katsastaa Luontokeskuksen muu tarjonta! 
Me kävimme pyöräretkipäivän jälkeen Luontokeskuksen ravintolan terassilla lohikeittolounaalla. Maistui!




  

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Hepoköngäs Puolangalla


Kesäkuun alussa mietin kovasti, että mihin kannattaisi suunnata ja pääsin kysyä asiaa Facebookissa. Sain todella paljon toinen toistaan ihanampia vinkkejä. Yksi niistä oli Hepoköngäs Puolangalla. Puolanka ei ole mahdottoman kaukana meiltä, mutta minulle ihan vieras paikka. 

Hossassa ollessa hoksasin, että ei tekisi isoa mutkaa paluureittiin, jos ajaisimme Puolangan kautta kotiin. Mikä parasta, tälle reitille sain aika hyvin osumaan myös Hiljaisen kansan niittykahvilan. Täydellistä!

Hepoköngäs on vuonna 1956 Hepokönkään vesiputouksen ympärille perustettu luonnonsuojelualue. Vesiputous on yksi Suomen korkeimmista ja upea näky niin ylä- kuin alapuoleltakin katsottuna. Vesiputousta ympäröivät Kainuun vaaramaisemat. 

Reitti parkkipaikalta vesiputoukselle on rakennettu niin, että myös liikuntaesteiset pääsevät putousta helposti ihailemaan. Vesiputouksen välittömässä ympäristössä on 1,5km luontopolku ja matkaa parkkipaikalta putoukselle on vain 600m. Putoukselta pääsee kuitenkin myös pidemmille reiteille ulkoilemaan tai jopa melomaan. Lisätietoja paikasta ja sen mahdollisuuksista täältä.

Aivan vesiputouksen äärellä on nuotiopaikka, joten eväät mukaan! Harvoin pääsee makkaraa syömään näin kauniissa ympäristössä. Kesäkuun alkupuolella hyttystenkin kanssa pärjäsi vielä hyvin. Sitä en tiedä, mikä tilanne on nyt.

Facebook-ketjussa minulle vinkattiin tuolla alueella lomaileville samalla myös Komulaköngäs sekä Paljakan ja Ukkohallan tarjonta. Nämä jäivät meidän välistopilla kokematta, mutta olen pistänyt muistiin tulevia lomia varten. Muillekin tiedoksi!



 
 




tiistai 30. kesäkuuta 2020

Hiljainen kansa, muurinpohjaletut ja nokipannutee



Kotimatka Hossasta Liminkaan tehtiin aavistuksen pidempää kiertotietä, koska loma ja koska haluttiin nauttia parista pysähdyksesta matkalla. Ensimmäinen näistä oli Hiljaisen kansan Niittykahvila ja toinen Hepoköngäs Puolangalla. Siitä oma postaus tulossa. Hiljainen kansa -taideteos ei pääse täyteen oikeuteensa tieltä katsoessa, sitä kannattaa käydä ihmettelemässä kävellen. Se on valtava!

Elämyksen kruunasi taivaallisen herkullinen muurinpohjalettu nokipannuteen kanssa. Aurinkoisella ilmalla pihalla nautittuna tämän omalaatuisen taideteoksen äärellä, ai että!



maanantai 29. kesäkuuta 2020

Hossassa pyöräilemässä ja melomassa


Kesäkuun alkupuolella tehtiin miehen kanssa lomareissu Hossaan. Sen jälkeen moni on ehtinyt kysellä majoitus-, välinevuokraus- ja reittivinkkejä. Hossaa voikin lämpimästi suositella lomakohteena! Kauniita lampia joka puolella, kirkasta vettä, koskematonta metsää... Upeaa luontoa helposti saavutettavissa niin kävellen, pyöräillen kuin melomallakin! 

Viime kesänä vietettiin yksi vuorokausi Hossassa. Silloin yövyttiin teltassa, ehdittiin patikoida Julman Ölkyn ympäri, tutustua Hossalaislampien ympäristöön ja nähdä Värikallio. Kuvia ja tunnelmia tuolta reissulta täällä

Tällä kertaa mies oli varannut minulle (vähän huonolle telttailijalle ja ehkä aavistuksen hienohelmaiselle eräpirkolle) mieliksi uusinta uutta, mitä leirintäalueella kansallispuiston kyljessä oli tarjota: viime vuonna valmistuneen mökin Hossan retkeilykeskuksesta (klik). Mökki oli uutukaisuudessaan kaikin puolin siisti ja tarjosi miellyttävän majapaikan retkipäivän päätteeksi. Samasta retkeilykeskuksesta vuokrattiin ensimmäiselle lomapäivälle kanootti ja toiselle fatbiket. (Hinnastossa näkyy lukevan hintoja kuljetukselle, mutta ei kanoottia tarvinnut Julmalle Ölkylle kuljettaa. Siellä oli retkeilykeskuksen kanootteja valmiina ja ne sisältyivät samaan hintaan.)

Ensimmäisenä päivänä melottiin Julmalla Ölkyllä ja myöhemmin vielä yhdellä lammella leirintäalueen lähellä. Molemmilla paikoilla vuokrakanootit olivat valmiina ja saatiin samalla vuokrahinnalla yhdistettyä näillä kahdella eri pisteellä melominen. 

Toisena päivänä kierreltiin 35km polkuja pyörillä. Pyöräreiteistä jäi erityisesti mieleen Kokalmuksen kierros, joka kierrettiin kokonaan. Se oli tällaiselle aloittelevalle pyöräilijäille miellyttävän helppoa kulkea. Upeita maisemia ympärillä ja niitä ehti myös ihailla, kun ei tarvinnut koko aikaa keskittyä polun tuijottamiseen. Sen sijaan muutaman siirtymät pitkää reittiä pitkin olivat todella haastavia. Paikoitellen voi olla ylä- ja alamäissä isoja kiviä ja juurakoita. Sen ainakin opin, että kannattaa katsoa tarkkaan reittikuvaukset. Pahimmillaan paljon taluttamista ja hidasta etemistä, parhaimmillaan aivan ihanaa nautintoa upeissa maisemissa!


 
 





 



lauantai 6. kesäkuuta 2020

Ihmisten ilmoilla, Ainolanpuistossa


Kesälomafiilistä on haettu Lumijoen Varjakan (edellinen postaus) lisäksi monena päivänä Rantakylästä täältä Limingasta ja toki ihan omalta pihalta. On kuitenkin ollut varsin virkistävää levittäytyä pitkästä aikaa myös Oulun puolelle. Vaikka normaalissa arjessa kuskataan tyttöjä harrastuksiin Ouluun monta kertaa viikossa, hurahti koronakaranteenin aikana pari kuukautta niin ettei ylitetty Oulun rajaa kertaakaan.

Tällä viikolla harrastukset ovat palanneet kehiin ja Oulu meidän elämään. Isosiskoa kuskatessa vietettiin pikkusiskon kanssa laatuaikaa Ainolanpuistossa kesästä nauttien. Jäätelökioskille oli yllättävän lyhyt jono!

Käsidesit vaan matkaan ja "ihmisten ilmoista" nauttimaan! Ilta-aikaan ei ollut ruuhkaksi asti tungosta, kokoontumisrajoitukset eivät ylittyneet hyvästä säästä huolimatta. 



 

keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Kesälomafiilistä hakemassa läheltä: Kahvila Hailuotolaiva Lumijoen Varjakassa

 

Kesäloma on alkanut aivan ihanassa auringonpaisteessa! 
Pientä hakemista lomafiiliksessä on kuitenkin havaittavissa, koska kalenterissa ei ole reissuja normaaliin tapaan. Tällaiselle vaihtelunhaluiselle ihmiselle maisemanvaihdos ja jonkinlaiset elämykset kuuluvat lomaan, vaikka toisaalta myös rento oleminen ja kirjan lukeminen aurinkotuolissa tai rannalla ovat tärkeitä elementtejä.

Onneksi ihan paikkoja ja mukavia elämyksiä löytyy myös läheltä. Niitä on tämä kesänä vaalittava erityisesti, vaikka varmasti jokin reissu Suomen sisällä tehdään vähän kauemmaskin. 

Tänään ajeltiin Lumijoen Varjakkaan Kahvila Hailuotolaivaan jätskeille ja merenrannasta nauttimaan. Pienimmäinen kahlasi lähes vyötäröä myöten vedessä ja olisi varmaan uinutkin, jos olisi saanut kaverin. Pari joutsenta bongattiin samalla. 
Kaikki leikkivät innoissaan pienessä rantaan tehdyssä leikkipuistossa.

Ihana tunnelma, lomafiilis tavoitettu! 

Kahvila Hailuotolaiva on nettisivujen mukaan arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 12-20.








 

tiistai 7. huhtikuuta 2020

Pääsiäisaskartelua kotoa löytyvistä materiaaleista


Kotona ollessa ja aikaa viettäessä on tullut aktivoitua monenlaisia harrastuksia. Blogi on silti jäänyt vähän vähälle. Työpäivät tietokoneen äärellä houkuttavat iltaisin ihan muunlaisiin hommiin: ulos lenkille, tyttöjen etätanssitunneille kaveriksi, askartelemaan, leipomaan, lukemaan, jopa siivoamaan. Monet ikuisuusprojektit ovat edenneet kiitettävästi. Sisustuskärpänen kutkuttaa, mutta päätösten tekeminen tuntuu vaikealta. Mattovalintaa olen pyöritellyt mielessäni jälleen kerran pari iltaa peräkkäin enkä ole tullut mihinkään lopputulokseen.

Kolmasluokkalainen on innostunut käyttämään vapautunutta aikaa askarteluun. Pinterestiä on selailtu useaan otteeseen. Siellä oli tullut vastaan muutamia ylläolevan pupupurkin tyylisiä pääsiäiskoristeita, joista yhdeksänvuotias päätti askarrella oman versionsa kotoa löytyvistä materiaaleista.

Vähän sanomalehteä täyttämään saviruukun pohjaa, pinnalle ruskeaa villalankaa ikäänkuin multaiselta maalta näyttämään. (Nämä eivät näy valokuvassa.) Pupu tehtiin perinteisellä tupsutekniikalla valkoisesta lankasta. Tupsukehikoita ei enää löytynyt varastoista, mutta sellaiset askarreltiin vahvasta pahvista. Pupu sai hännän vanusta ja jalat liimattiin kangastilkuista. Lopuksi purkin taustalle tehtiin porkkanamaata (tai nurmikkoa?) muistuttava tausta leikkaamalla suikaleita vihreästä kreppipaperista.

Löytyisikö teiltäkin jotain vastaavia materiaaleja? Tässäkin askartelussa vain luovuus on rajana. Mekin tyydyimme niihin valikoimiin, mitä kaapeista sattui löytymään. Pinterestissä tosiaan kuvia vastaavista vähän erilaisilla toteutuksilla.