Roadtrip Pohjois-Ruotsissa ja Norjassa: Jällivaaran kautta Björklideniin

Eilisessä postauksessa lähdettiin asuntoautoreissulle ajamalla Haaparannan, Luulajan ja Älvsbynin kautta Jokimukkaan. Tämänpäiväisessä postauksessa matka jatkuu Jällivaaran ja Kiirunan kautta Björklidenin upeisiin maisemiin.

Ajoreitin varrella avautuivat Vattenfallin valtavat voimalat ja hetkeksi pysähdyttiinkin niitä ihmettelemään kahteen eri paikkaan. 

Päivä oli ihanan aurinkoinen ja lapsilla oli haaveissa päästä reissun aikana uimarannalle. Onneksi päätettiin Jällivaarassa ajaa Sandvikeniin nauttimaa kesäilmoista, sillä Norjan puolella ei rantakelejä nähty. Sandvikenissä Jällivaarassa oli hiekkarannan vieressä mm. jalkkismaalit, kuntoilulaitteita ja grillipaikka. Loistava paikka lomapäivän viettoon!

 

Kiirunassa pysähdyttiin vain ruokakauppaan ja yöksi ajettiin Björklidenin leirintäalueelle (Björkliden Fjällby), josta avautuivat käsittämättömän upeat näkymät. Niin upeat, että jopa esiteini omaksi kauhukseen ihasteli niitä ihan ääneen :D Maiseman lisäksi lapsille jäi tästä leirintäalueesta mieleen huoltorakennuksen sisällä olevat yllättävän monipuoliset kiipeilyseinät.

Myös tällä alueella olisi ollut nähtävää ja koettavaa enemmänkin. Abiskon luonnonpuisto olisi ollut kiinnostava patikointikohde ja Kiirunassa olisi voinut esimerkiksi tutustua rautamalmikaivoksiin.

Matkaa Björklideniin tulee Oulun seudulta noin seitsemän tuntia (Kiirunaan kuusi ja Jällivaaraan alle viisi). Kilometrejä Björklideniin on suunnilleen saman verran kuin Helsinkiin. Kohde olisi varmasti upea myös talvella!

 

 

Roadtrippiä Pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa: Haaparanta, Luulaja, Hundberget, Storforsen, Jokkmokk

Tämän kesän perhelomareissu suuntautui Pohjois-Ruotsiin ja -Norjaan. Reissu tehtiin ensimmäistä kertaa ikinä asuntoautolla. Onneksi miehellä on kokemusta muilla isoilla kulkuneuvoilla ajamisesta, joten hän hallitsi homman hienosti parkkipaikkoja ja Lofoottien kapeita teitä myöten.

Etukäteen jännitin, alkaako pieni tila ahdistaa, mutta oman perheen kesken läheisyys ja tiiviys ei haitannut. Ainoastaan iltaisin lasten mentyä nukkumaan olisi kaivannut hetken omaa aikaa ja tilaa, joita oli vaikea tuossa asuntoautossa saada. Kokonaisuudessaan asuntoauto oli tällaiselle kokoonpanolle (kaksi aikuista, kolme lasta ja koira) helpoin ja kätevin vaihtoehto reissulle, jossa liikuttiin koko ajan paikasta toiseen. Koti, tavarat ja ruuat kulkivat näppärästi mukana ja suunnitelmia pystyi tekemään päivä ja hetki kerrallaan, tarvittaessa saattoi vaikka  pysähtyä keittelemään nakit hodarien väliin nälän yllättäessä.

Ensimmäisenä päivänä ajoimme kotoa Oulun seudulta Haaparannan kautta Luulajaan yöksi. Haaparannassa pysähdyimme jo tutuksi tulleilla pysäkeillä: Candy Worldissa karkkiostoksilla ja ICA Maxissa ruoka- ja limpparivarastoja täydentämässä. Vaikka Haaparanta on jo lukuisilta IKEA-reissuilta tuttu, emme ole ikinä ennen jatkaneet siitä pidemmälle Ruotsin puolelle. Pikaisen läpikulkumatkan jälkeen tuli sellainen olo, että pitäisi joskus tehdä lomareissu, joka suuntautuisi ihan vain noihin maksimissaan neljän tunnin ajomatkan päässä oleviin Ruotsin "lähikohteisiin" Kalixiin, Luulajaan, Piteåon ja Älvsbyniin. 

Tällä kertaa Luulajassa teimme vain erittäin lyhyen ostosreissun keskustaan (teetä ja kaikenlaista pientä ihanaa Lagerhausista) sekä yövyimme viihtyisällä leirintäalueella. Myös Unescon maailmanperintökohde Gammelstads kyrkstad olisi ollut kiinnostava nähdä. 

First Camp Luleåssa olisi viihtynyt useammankin päivän, sillä alue sijaitsi kauniilla paikalla Luulajanjoen rannalla ja siellä oli monenlaista tekemistä lapsille. Hintaan kuului uimarannan lisäksi isot pomppupatjat ja jalkkiskentät, mutta erillistä maksua vastaan alueella olisi ollut myös uima-allasalue ja seikkailupuisto sekä mm. rautatiemuseo aivan vieressä. Tykkäsimme alueesta muuten, mutta miinusta annamme siitä, että sekä wifi että suihkut toimivat vain lisämaksusta. Monella muulla alueella nämä kuuluivat hintaan.

Matka Luulajasta jatkui Älvsbynin kuntaan Hundbergetille kiipeilemään. Mies harrastaa kiipeilyä ja oli siksi toivonut tätä stoppia reissun varrelle. Maisemat Hundbergetiltä olivat kauniit, mutta löytämämme kiipeilyreitit haastavia. Nettisivujen mukaan helpompiakin kiipeilyreittejä siellä olisi jossain ollut, mutta jotenkin onnistuimme löytämään vain sellaisia, joissa mies pääsi kyllä loppuun asti hitaasti ja varmasti, mutta me lasten kanssa saimme tyytyä reitin alaosiin. Maisemia Hundbergetin päältä voi käydä kurkkaamassa, vaikka kiipeilyä ei harrastaisikaan. Ylös meni polku, sopivan kiipeilyreitin löytäminen oli vaikeampaa.

   

Hundbergetiltä ei ollut enää pitkään matka alueen hienoimpaan luontonähtävyyteen Storforsenille. Storforsen on Euroopan suurin valjastamaton koski, jonka ympärillä on luonnonsuojelualue. Näyttävän ja vaikuttavan kosken vartta pääsee kävelemään ja ihmettelemään virtaavan veden valtavaa voimaa. Lapsiakin tämä jaksoi kiinnostaa. Storforsenilla on hotelli ja leirintäalue ja tähän olisimmekin jääneet yöksi, mutta karavaanarialue oli täynnä. Jatkoimme siksi illan päälle vielä tunnin verran eteenpäin Jokkmokkiin leirintäalueelle (Arctic camp Jokkmokk), jossa oli lapsille todella isot leikkikentät ja allasaluekin kuului hintaan.

Jokkmokista matka jatkui Pohjois-Ruotsin läpi kohti Norjaa. Seuraavista kohteista lisää tulevissa postauksissa.

Mitä kuopuksen huoneeseen kuuluu?

Kiire on vienyt niin mennessään, että sisustelu ja sisustusaiheiset postaukset ovat jääneet tosi vähälle. Yläkertaa en varsinkaan ole kuvannut aikoihin. Mitä siis yläkerran lastenhuoneille kuuluu nykyään? Todellisuudessa ei paljoakaan uutta, vaikka lapsista jokaisella olisi haluja jonkinlaiseen muutokseen ja jonkinlaista lipastonmaalaus- ja järjestyksenvaihtoprojektia pitänee kesän aikana tehdä.

Kuopuksen huoneessa kesäloma aloitettiin siivouksella ja uudella järjestyksellä. Tuleva tokaluokkalainen halusi luopua isosta barbitalostaan. En raaskinut sitä kokonaan pois laittaa (saa odotella vaikkapa pienempien serkkujen leikkejä), mutta varastoimme sen eri paikkaan ja saimme näin paljon uutta tilaa koululaiselle. Barbitalon siirryttyä pystyimme laittamaan sekä kirjoituspöydän että sänkynä toimivan isoisomummin vanhan puusohvan oikeita seiniä vasten ja huoneessa olevien puolapuiden alle jäi enemmän lattiatilaa.

Tämä meidän pienin neiti asustelee edelleen yläkerran aulassa, joka on vain verhoilla erotettu hänelle huonetilaksi. Seitsemänvuotias ei ole vielä niin paljoa yksityisyyttä kaivannut, etteivätkö verhot olisi riittäneet, ja nekin ovat vain harvoin kiinni. Myös isoveljen huoneeseen johtava ovi on lähes aina auki, joten nämä kaksi asuttavat käytännössä yhtä isoa tilaa kahdestaan. Ainoastaan kutoselle menevä esiteini nauttii usein omasta rauhastaan suljetussa huoneessa.

Liputan edelleen vahvasti sen puolesta, että kaikki kolme asustavat yläkerrassa. Alakerta on helpommpi pitää siistinä ja yläkerta saa elää vähän omaa elämäänsä. 

Ikioma kunta tai kaupunginosa julisteeksi

Minä olen jo pitkään haaveillut näistä karttajulisteista, mutta koska olen syntynyt Tampereella, asunut Jyväskylässä, Kuopion seudulla, Oulussa ja Helsingissä, pikkupätkän myös Tukholmassa, ja matkustellut toinen toistaan ihanammissa kaupungeissa ympäri maailmaa, en oikein tiennyt, minkä kartan seinälle laittaisin. Alkukeväästä sitten törmäsin Lastun "oma kaupunkisi" -julisteisiin, jotka tehdään asiakkaan toivomuksen mukaan minkä tahansa kunnan tai kaupunginosan kartasta. Niinpä sain vihdoin seinälle kartan Limingasta, josta on meidän perheelle tullut koti. Limingassa on asuttu jo kaksitoista vuotta ja täällä ovat kaikki lapset syntyneet. 

Lastun päätuote on itseasiassa aidosta puusta ja iskunkestävästä muovista valmistetut todella tyylikkään kännykkäkuoret, mutta siinä sivussa he valmistavat myös muita tuotteita kuten näitä tyylikkäitä kaupunkijulisteita. Yritys on kotimainen ja julisteet on suunnitellaan ja painetaan täällä. Sähköpostiin tulee kuva hyväksyttäväksi ennen kuin juliste lähtee painoon.

Suosittelen lämpimästi!

Tuotteisiin pääset tutustumaan täältä.

Satavuotisjuhlissa ja hotellilomalla Jyväskylässä

Viime viikonloppuna meillä oli harvinaislaatuiset juhlat: Minun mummoni satavuotissyntymäpäivät. Juhlan kunniaksi ajettiin vuorokauden mittaiselle reissulle Jyväskylään koko perheen voimin.

Juhlat vietettiin upeissa maisemissa Jyväskylän kattojen yllä Vesilinnassa. Sää helli meitä yhtä iloisesti kuin se on hellinyt Suomea lähes koko toukokuun ja koolla olivat lähes kaikki mummin lapset, lapsenlapset, lapsenlapsenlapset ja ensimmäinen lapsenlapsenlapsenlapsikin. Oli aivan ihana nähdä monia serkkuja pitkästä aikaa ja joitain lasten pikkuserkkuja ihan ensimmäistäkin kertaa! On ihan mielettömän hienoa, että meidän mummi on saanut suhteellisen terveenä elää näin pitkän elämän eikä loppua vielä näy. Hänen äitinsä satavuotisjuhlia vietettiin kolmekymmentä vuotta sitten, joten toivoa sopii, että olisi pitkän elämän geenit itsekin perinyt tästä sukuhaarasta. Mummi nauttii edelleen suvun pienempien seurasta ja läheisten vierailut ovat hänelle tärkeitä. 

Mummi asuu Jyväskylässä, mutta kun koko suku eri puolilta Suomea (osa ulkomailtakin) oli kokoontunut yhteen, ei mummilassa tietenkään ollut tilaa meille kaikille majoittua. Me varasimme hotellihuoneen Sokos Hotel Aleksandrasta aivan Jyväskylän keskustasta ja saimme näimme yhdistettyä reissuun miniperheloman. 

Sokos Hotel Aleksanda lupasi tarjota huoneen bloginäkyvyyttä vastaan ja pääsimme majoittumaan upeaan, viime kesänä uusittuun juniorsviittiin, jossa oli reilusti tilaa koko viisihenkiselle perheelle. Me miehen kanssa nukuimme muhkeassa parisängyssä makuuhuoneessa, lapsille oli sohva ja kaksi lisävuodetta olohuoneen puolella. Harvoin on hotelleilla tarjota omia sänkyjä kaikille kolmelle lapselle, joten olimme enemmän kuin tyytyväisiä ja saimme kaikki nukuttua hyvät yöunet!

Mummin juhlissa vierähti yllättävän pitkään, joten kovin paljoa emme muusta Jyväskylän tarjonnassa ehtineet nauttia. Kävimme kuitenkin syömässä ja kävelemässä keskustassa, minkä jälkeen nautimme loppuillan hotellilla. Hotellin saunosastolla oli kolme poreammetta (yksi jokaiselle lapselle :D) ja leikkihuoneessa kiipeilyseinä ja paksu jumppapatja, joista oli isoa näille vähän isommillekin lapsille. Huoneessa katsoimme lauantai-illan ohjelmia  telkkarista ja herkuttelimme. Lapsille oli haaveissa myös järvessä uinti (ranta ei olisi ollut pitkän kävelymatkan päässä), mutta poreet sekä vaahtokylpy omassa huoneessa riittivät. Tällainen luksus arjen vastapainoksi teki hyvää meille kaikille kesäloman kynnyksellä, kiireisen kevään loppumetreillä. Esikoinen totesikin sänkyyn heittäytyessään, että tämä se vasta on elämää.