sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Hei hei tammikuu



Tammikuu on hurahtanut vauhdilla ohitse.

Vuosi alkoi rakkaiden kanssa yhdessä, siskokin saatiin Australiasta puolen vuoden jälkeen takaisin Suomeen. Joulua jatkettiin loppiaisen ohi ja saatiin toimittaja ja kuvaaja tekemään juttua meidän kodista.

Vähitellen punaista on karsittu ja sisustuksen vallinnut valkoinen, musta ja harmaa. Muutamia kukkakimppuja on ostettu keväästä muistuttamaan, ja auringon valo on lisäänstynyt ihanasti. Kovien pakkasten jälkeen saatiin kauniit ulkoilusäät, joista on nautittu mm. luistelun ja mäenlaskun merkeissä.

Tytöt ovat sairastaneet sinnikästä flunssaa, jota on paranneltu lepopäivillä kotona ja jäätelöannoksilla. Yhdessä on aloitettu jokaperjantainen Voice of Finlandin katselu jo ties kuinka monetta vuotta putkeen.

Harrastukset ja kiireinen arki ovat rauhallisen joululoman jälkeen palanneet.

Yksi viikonloppu vietettiin miehen kanssa kahdestaan, kun lapset kävivät tädin kanssa mummolassa.

Ja pari kakkuakin ehdin tilauksesta leipoa.

Tervetuloa helmikuu herkkuineen! Runeberginpäivää, laskiaista ja ystävänpäivää odotellessa ;)

P.S. Pieni Lintu -blogista löydät linkkejä muiden blogien tammikuun kollaaseihin ja kuulumisiin, käyhän kurkkaamassa täällä.

lauantai 30. tammikuuta 2016

Neilikoita itselle






Tämä viikko on ollut ihan ihmeellistä tunteiden vuoristorataa. Mitään tavallisesta poikkeavaa ei ole tapahtunut, mutta kaikki on tuntunut tavallista isommalta - niin hyvässä kuin huonossakin. Kai ne on ne hormonit, jotka ystävällisesti pistävät vähän fiilistä elämään aina välillä. 

Hyvä, etten alkanut itkeä viisivuotiaan kanssa yhdessä, kun eräänä aamuna päiväkodissa kaveri ensimmäisenä tervetulotoivotuksena räväytti, että "I ei voi tulla enää tähän mukaan" (yleensä vastaanotto on erittäin positiivinen, lauma tyttöjä halaamassa meidän neitiä, joten tiedän, ettei oikeasti yhtä kommenttia tarvitse ottaa niin kovin vakavasti) ja toisena iltana en meinannut saada unta ollenkaan, kun tytön kaveri ilmoitti, ettei jatkakaan yhteistä harrastusta.

Toisaalta on tuntunut, että ihan pakahtuu onnesta, kun töissä on ollut pari erittäin onnistunutta päivää ja omat lapset ovat olleet reippaina. Mahtavat omat pienet olla ihmeissään, kun äiti välillä itkee ja välillä huutaa, välillä myös nauraa tai halata rutistaa niin lujasti, ettei irti pääse. Toisaalta - taitavat kuitenkin olla tottuneita siihen, että näytän tunteita ja tietävät, ettei siinä ole mitään hätää. Mies myös. Välillä hän hermostuu, mutta onneksi toisinaan muistaa myös vaan myötäillä ja halata, kun sitä tarvitsee.

Alkuviikosta menoja oli aamusta iltaan ja loppuviikosta sain olla kotona, mutta leivoin kakkuja koko sen ajan, mikä kotitöiltä jäi. Olen nukkunut koko viikon tosi huonosti ja tämäkin on sellainen kierre. Kun tunteet ovat pinnassa, ei saa nukuttua ja toisaalta, kun nukkuu huonosti, ovat tunteet pinnassa herkemmin. Raskas viikko siis kaiken kaikkiaan ja oli ihana saada viime yönä nukkua pitkät yöunet. Tänään hemmottelin itseä sisustuslehdellä ja neilikoilla, ja nautittiin auringosta koko perheen kanssa luistelleen. Huomenna ei tarvitse mennä mihinkään. Eiköhän tämä siis tästä taas ala tasoittua. 

Rentouttavaa viikonloppua itse kullekin!


perjantai 29. tammikuuta 2016

Sytykeruusut



Nämä sytykeruusut ovat niin kauniita, että pitäisi opetella itse tekemään. Ehkä lapset voisivat opettaa, he toivat nämä nyt esillä olevat mummolasta tuliaisina. Olivat yhdessä niitä mummon ja vaarin kanssa niitä tehneet. Aikaisemminkin minulla on näitä ollut, aina olen saanut ne lahjana joltain. Nyt on taas muutama kynttilänjämä jemmassa, että josko tällä kertaa saisin niistä askarreltua. Saapa nähdä.

torstai 28. tammikuuta 2016

Synttärikakkuja karatesalille + ohje valkosuklaa-marjatäytteeseen



Ehkä parasta näissä kakkupyynnöissä tuttavilta on se, että pääsee tekemään sellaisia luomuksia, mitä itselle ei ikinä juolahtaisi mieleen. Tällä kertaa toiveena oli kaksi 50-vuotisjuhlakakkua karatesalille. Sen verran kerrottiin, että synttärisankarilla on musta vyö. Etsin tavoilleni uskollisena youtubesta opasvideota karate-taistelijan tekemiseen, mutta kun sellaista ei löytynyt, jouduin/pääsin käyttämään omaa luovuuttani. En tunne sankaria, mutta toivon mukaan häneltä löytyy huumorintajua hieman pulskahkoon ja yksinkertaistettuun hahmoon ensimmäisen kakun päällä. Olen tullut siihen tulokseen, että liian tarkkoja yksityiskohtia minun ei kannata alkaa tehdä. Epäonnistunut  yksityiskohta on paljon rumempi kuin onnistunut pelkistetympi versio. Toiseksi kakuksi tein helpomman karate-asun mustalla vyöllä. 

Täytetoiveina olivat mansikka ja vadelma. Mansikka varsinkin on kuitenkin sen verran vetistä, että siitä on hieman haastava tehdä pysyvä mousse, joka ei tulisi massojen läpi - varsinkin kun kakut piti tehdä näin edellisenä iltana. Päätin siis lisätä liivatteen lisäksi mansikan kaveriksi valkosuklaata, joka myös osaltaan kiinteyttää mousseen koostumusta ja antaa hyvää makua.

Pyöreä kakkupohja on seitsemästä munasta tehty, iso kymmenestä. Molempiin laitoin kuitenkin saman verran täytettä seuraavalla ohjeella:

6dl kermaa 
300g tuorejuustoa
400g marjoja
150 g valkosuklaata
4 -6rkl sokeria
5-6 tl liivatejauhetta

1. Sekoita liivatejauhe 5-6 ruokalusikalliseen kylmää vettä ja jätä odottamaan.
2. Vatkaa kerma.
3. Lisää kermaan tuorejuusto, soseutetut marjat, sulatettu valkosuklaa ja sokeri.
4. Lämmitä jähmettynyttä liivateseosta mikrossa 30 sekuntia, anna jäähtyä hieman ja lisää koko ajan sekoittaen moussen joukkoon.

Tämän lisäksi tein kakun päälle, sokerimassan alle sokerikreemin, joka auttaa pitämään kosteuden kakun sisällä ja koristelun siistinä vuorokauden ympäri. Sokerikreemiin löytyy hyvä ohje Kinuskikissalta.


P.S. Tulipa hyvää harjoitusta salaman käyttöön, kun oli pakko ottaa kuvat illan pimeinä tunteina kakkujen valmistuttua. Aamulla toimitan nämä eteenpäin ennen kuin valon määrä lisääntyy. 

Puhdas tuoksu ja onnistuneen työpäivän kuulumisia




Olipa kuulkaa huippu työpäivä! Oltiin oppilaiden kanssa Yrityskylässä. Sellaisessa käyvät nykyään lähes kaikki Suomen kutoset. Päivää oli valmisteltu luokassa pitämällä yrittäjyyskasvatustunteja, joihin materiaalipaketti tuli valmiina. Kokonaisuus huipentui päivään, jossa jokainen oppilas toimi ammatissa ja yrityksessä, johon hän oli hakenut ja hänet oli palkattu. Jokaisella oli omat tehtävänsä ja selkeät aikataulut niiden tekemiseen. Ja tietenkin työstä maksettiin palkkaa. Enpä ole oppilaiden toimivat yhtä itseohjautuvasti ja vastuullisesti kuin tänään! Ihan mahtavaa yhteistyötä, palveluhenkeä ja omista tehtävistä huolehtimista. Harvoin pystyy tämän päivän tavoin itse istumaan teekuppi kädessä katselemassa, miten kaikki toimii ihan itsestään. Kertaakaan ei kenenkään käytökseen tarvinnut puuttua. Ihan mahtavaa!

Kotonakin kaikki hyvin viikon mittaan kertyneestä väsymyksestä huolimatta. Kaikilla lapsilla kavereita kylässä tai tulossa kylään ja hyvä mieli. Minulla kakunleivontaprojektia illalle edessä, mutta sitä ennen musiikki soimaan ja kynttilät palamaan.

Vuosia sitten tilasin Perfect homelta puhtaan puuvillan tuoksuisia kynttilöitä. Niillä sai ihanasti raikasta tuoksua kotiin silloinkin, kun ei ollut siivouspäivä. Nykyään olen tosi arka ostamaan mitään tuoksukynttilöitä, koska tuoksut laukaisevat minulla herkästi  migreenin. Tähän H&M:n kevätuutuutta oli pakko kuitenkin päästä testaamaan. Ainakaan vielä se ei ole pääkipua aiheuttanut, iloa sen sijaan. Olisin tilannut tästä pienemmän purkin, mutta nämä olivat olleet niin suosittuja, että ne olivat samantien loppuneet. Tämä isokin löysi onneksi paikkansa vanhan kirjan päältä olohuoneen sivupöydältä.

Tsemppiä kaikille viikonloppurutistukseen ja rentouttavaa viikonloppua!

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Juhlavaatteet ja hamahelmikortti, kymppisynttäreille lähdössä


Onnea on, että lapsilla on ystäviä ja synttärijuhliakin riittää pitkin vuotta. Viime sunnuntaina esikoisen ensimmäinen luokkakaveri täytti kymmenen. Niin minusta kuin tytöstäkin tuo tuntui aika isolta jutulta. Täysi kymppi! Onneksi meillä on aina aikaa kavereiden juhlien myötä totuttautua ajatuksen ja järjestää omat juhlat vasta syksyllä.

Tyttö valitsi juhlavaatteet tarkasti, tilasi kiharat hiukiin ja askarteli korttia urakalla. Hän teki hamahelmistä kirjaimet ja liimasi ne kuumaliimalla korttiin, jonka sisällä varsinainen lahja - H&M:n lahjakortti - oli. 



tiistai 26. tammikuuta 2016

Mustaa, mustaa, lisää mustaa


  


H&M:ltä tarttuivan ihan heräteostona tilaukselle kolme mustaa, pientä maljakkoa. Minun silmä alkaa niin kaivata näitä pieniä, mustia pilkahduksia valkoisen keskelle. Nämä löysivät heti paikkansa takan kulmalta ja nyt vaan pitäisi saada niihin jotkut ihanat raikkaat tulppaanit tai neilikat asustamaan. Ehkä viikonlopuksi.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Pellavaverhot






Minä olen niin ihastunut pellavaan, enkä taida olla ainoa. Pellavalakanoita on vilahdellut blogissa jos toisessakin, ja sellaisesta tuplakokoisesta itsekin haaveilen päiväpeittotarkoituksiin. Harmillisen hintaavaa vaan tuo pellava, eikä kaikkea raaski tilata kerralla, joten nyt aloitin vierashuoneen verhoista. Mallasin sekä valkoisia että harmaita, mutta nämä harmaat sopivat minusta ehdottomasti paremmin. Jos olohuoneessa on mustavalkoista, niin vierashuone jatkaa tällä vähän pehmeämmällä valko-harmaalla linjalla. Eivätkä ne onneksi kovin sodi keskenään, vaan hyvin sopivat vierekkäisiin huoneisiin.



sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Onnistunut viikonloppu kotona, siisti olohuone pienellä ripauksella uutta


Sunnuntai ilman minkäänlaisia menoja. Luksusta! Ehkä ne pari ylimääräistä vapaapäivää tällä viikolla kipeän tytön kanssa ovat vaikuttaneet siihen, että on harvinaisen kiireetön olo. Kaappejakin olen käynyt läpi ja koko koti on nyt ihanan siistissä kunnossa. Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, minä en oikein osaa rentoutua, jos jokin paikka on rempallaan.  Siivoan ja siivoan, vaikka urakka lapsiperheessä on käytännössä loputon. Nyt kun kaikki on järjestyksessä (lukuun ottamassa yläkerrassa kesken olevia leikkejä), voin nauttia.

Viikonloppu on siinäkin mielessä ollut harvinaisen ihana, että lapset ovat touhunneet vaikka mitä yhdessä hyvässä sovussa. Äidille on järjestetty useampia hip hop- ja muita tanssiesityksiä, on läträtty leikkiastioilla, yhdistetty lego friendsit, prinsessalegot, tekniikkalegot ja lego-Porchet samaan leikkiin jne. Tuntuu nykyään olevan enemmän kuin tavallista se, että varsinkaan nuo pienemmät kaksi eivät tahtoisi muuta tekemistä keksiä kuin padin peluun ja telkkarin katsomisen, mutta nyt ei ole tarvinnut patistella ja kieltää ollenkaan, leikit ovat syntyneet innolla ja luonnostaan.

Olohuone meillä näyttää tänä talvena valkoiselta, ripauksella mustaa ja luonnon sävyjä. Ison pinon vaaleanpunaisia tyynynpäällisiä laitoin juuri laatikkoon ja mietin, tuleeko niitä enää ikinä käytettyä. En kuitenkaan ennen kesäkuuta uskalla kirpparillekaan laittaa, koska itseni tuntien pastellien kaipuu voi ihan yllättäen iskeä myöhemmin keväällä.

Jotain pientä uuttakin meidän olohuoneessa on, huomaatteko mitä?




  

Tämän yhden H&M:n tyynynpäällisen tilasin lastenvaatetilauksen mukana. Todella hyvä saavutus, että tyydyin vain yhteen, joka täydensi olohuoneen ilmettä.

Rentoa sunnuntai-iltaa!

H&M:llä kaikki -10%


Minä se vaan en osaa mennä viikonloppuisin ajoissa nukkumaan. Kello hurahti taas yli puolen yön ja minä vielä kukun kuvankäsittelyn ja leffan kanssa.

Vinkataanpa tässä yön pimeinä tunteina teillekin, että jos ette vielä ole hyödyntäneet H&M:n -10% -kaikesta -tarjousta, niin vielä tämän päivän, su 24.1., ajan ehtii. Tuo kymmenen prosentin ale koskee myös jo alennettuja vaatteita.

Meillä lapset tyypilliseen tapaansa selasivat jo aikaa sitten H&M:n kevätkuvaston läpi ja merkkailivat toiveensa sinne. Nyt alen varjolla aloin tilausta tekemään ja mukaan tarttuikin lopulta paljon kivoja juttuja lasten listojen ulkopuolelta. Nimenomaan tuolta aleosastolta. Yllä olevalle pyjamasetille silmälappuineen jäi hintaa 9€ ja neiti on ihan mielissään. Tarvettakin oli, kun ennestää kaapissa oli vain yksi käytössä ollut pyjama

Alla oleva hihaton collegehuppari lähti kuudella eurolla. Se nyt ei varsinaisesti ollut tarvehankintalistalla, mutta osoittautui tosi mieleiseksi. Sen kaveriksi tilasin parit collegehousut pojalle ihan normaalihintaisesta valikoimasta. Housujen kulutus ekaluokkalaisella pojalla on ihan käsittämättömän suurta ja nämä H&M:n peruscolleget ovat pojalle mieleisiä, edukkaita vaihtoehtoja täyttämään tuota tarvetta. Hyvännäköisiäkin sekä äidin että pojan mielestä.

Sisustuspuoleltakin tilasin vähän jotain. Niistä kuvia erikseen.



Loppukevennyksenä kuva pikkuapurista - meidän puolitoista vuotiaasta labbiksesta, joka on kaikessa mukana.


perjantai 22. tammikuuta 2016

Suosikkipeli



Kuopuksella oli päiväkodissa lautapeliviikko, eikä hänen tarvinnut kahta kertaa miettiä, minkä pelin ottaa mukaan. Joulupukin tuomasta Monopoli Juniorista tuli kerta heitolla suosikki. 

Kaksi isompaa osaisi varmasti pelata keskenään jo oikeaakin monopolia, mutta tämä lasten versio on ollut mukavan selkeä ja nopea koko porukan yhdessä pelattavaksi. Rahoina on pelkköjä ykkösiä ja summat helppoja, viisivuotiaskin osaa ne helposti itse maksaa. Jokainen vapaa tontti pitää ostaa, joten taktitoinniin osuuttakaan ei tarvitse juuri miettiä.

Päiväkodissakin tämä oli ollut suosittu. Pikkuneiti sanoi, että useammatkin olisivat halunneet pelata, mutta vain neljä mahtui kerrallaan mukaan.

Ehkäpä sitten ensi jouluksi toivotaan sitä oikeaa versiota.

torstai 21. tammikuuta 2016

Kotipäivä


Oikean loppuhuipennuksen tuntuu tehneen tuo pakkanen ennen huomiseksi luvattua lauhtumista. Aamulla reilut kolmekymmentä mittarissa. 

Minä ja tytöt ei tuon pakkasen purevuudesta paljoa tiedetä, melkein koko päivä on vietetty sisällä esikoisen tautia parantelemassa. Peitot ja tyynyt kävin viemässä tuulettumaan ja koiraa ulkoilutin, mutta eipä sekään pitkään pihalla viihdy näillä keleillä.

Ekaluokkalaisen oli sen sijaan lähdettävä kouluun säästä huolimatta. Ensimmäistä kertaa oli tällainen tilanne, että hän joutui lähtemään, vaikka muut jäivät kotiin ja kyllähän se aamulla herättyä vähän koville otti. Onneksi kuitenkin aamulla järjestyi kyytin iskän mennessä töihin, kotiin piti tallustaa pakkasessa.




Potilaskin alkoi olla jo paljon paremmassa kunnossa ja tekemistä vailla, joten tytöt keksivät järjestää muotikuvaukset. Pienempi vaihtoi vaatetta, isompi otti kuvia. Kolmasluokkalaista on alkanut valokuvaus kiinnostaa ja kun minä sain uuden järkkärin joululahjaksi, on hän saanut alkaa harjoitella tuon vanhemman halpisjärkkärin käyttöä. Hyvännäköisiä kuvia tulee ainakin näin ihanalla auringonpaisteella! Äidille on kuulemma kokonainen muotinäytös tietokoneelta valokuvina luvassa vielä illan päälle.



Kuvauksen lomassa leivottiin pitkästä aikaa tuoreita sämpylöitä välipalalle.



Pakkasessa taapertanutta ekaluokkalaista odotti kotona karkkikeppikaakao ja lämmin sämpylä, vaikka matkalla oli kuulemma tullutkin hiki. 



Lyhyeksi jäi tämä(kin) työviikko. Se tahtoo olla kolmen lapsen perheessä niin, että kun sairastelu alkaa, tulee monta poissaoloa lyhyen ajan sisään. Toisaalta koko syksy oltiinkin terveinä, ei päivääkään tarvinnut olla poissa töistä.

Huomenna suuntaan kuitenkin katsastamaan oppilaideni tekemiä esitelmiä. Tyttökin päässee kouluun, ellei kuume enää ala illan päälle nousta.

Ja huomenna viikonlopun viettoon!

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Kurkkukivun karkoitusta



Taisin sunnuntaina mainita, että esikoisella on ääni paineessa ja kurkku kipeänä. Näillä oireilla, ilman sen kovempaa tautia mentiin alkuviikko ja neiti kävi tanssitunneillakin (tämä toki saattoi olla virhe...), mutta tänään sai tauti yliotteen ja tytöllä alkoi lämpö nousta. Onneksi tuossa juuri työkaverin kanssa alkuviikosta puhuttiin, miten jäätelö ja kylmä ovat oikeastaan kuumaakin parempia kipeälle kurkulle - niillähän kitarisaleikkauspotilaitakin "hoidetaan", joten eikun kauppaan jätskiostoksille. Sitä kun saa viettää aikaa neljän seinän sisällä autuaan tietämättömänä ulkona vallitsevasta reilun parinkymmenen asteen pakkasesta, maistuu jäätelö oikein hyvin. Ja kummasti alkoi neidin olokin mennä heti parempaan. Yskä ei kuulostanut enää ollenkaan niin pahalta kuin aamulla.

Raikasta loppuviikkoa!


sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Viikonlopun kuulumisia, viimeisiä joululahjoja ja The Voicea lasten kanssa


Meillä on miehen suvussa tapana, että aikuisten kesken arvotaan joululahjojen saajat ja antajat siten, että jokainen aikuinen ostaa ja saa yhden lahjan. Minä sain tänä jouluna mieheni siskonmieheltä lahjakortin Stockalle, joten joulu jatkui näin tammikuulle asti. Eilen käytiin miehen kanssa kaupungilla, kun kerrankin oltiin kahden kotosalla ja valitsin lahjakortin jäljellä olevalla osalla itselleni Brukan mustan snacks-kulhon ja Eightmoodin kynttilän. Molemmat olivat sellaisia ei-välttämättömiä ihanuuksia, joita ei olisi muuten tullut hommattua, mutta ajattelin panostaa tuon lahjakortin verran ihan vaan omaan mielihyvään.





Äkkiä se viikonloppu hurahti rauhallisissakin merkeissä ilman lapsia. Jospa sitä olisi nyt tavallistakin rentoutuneempi. Aamu aloiteltiin hitaasti teetä nauttien ja päivä jatkui samansuuntaisissa merkeissä. Ulos en ole uskaltatunut ollenkaan, kun eilisen mukavan noin kymmenen asteen pakkasen jälkeen mittari oli taas laskenut kolmeenkymmeneen pakkasasteeseen. 

Sisähommat tuottivat sen sijaan tulosta. Sain viimeisenkin viime vuoden kuvakirjan valmiiksi ja tilattua, se tulee meille aikuisille. Ja viimeisetkin Alvit yritystoiminnasta on nyt tilitetty. Enää ei tarvitse moisesta huolehtia, kun myyjän ura on historiaa. Ihana helpotus! Vaikka homma on melko helppo, on siitä aina ollut kuitenkin stressi.


Ilta lasten kanssa meni mukavasti, vaikka monesti kotiinpaluu reissun jälkeen aiheuttaa tavallista suurempia kiukunpuuskia. Jo etukäteen oli sovittu, että katsotaan perjantaina väliin jäänyt Voice yhdessä lasten kotiuduttua ja tuota hetkeä jääkaapissa oli odottamassa Hakkaraisen limpparit jokaiselle. Yö nukutaan vierashuoneessa siskonpetissä.

Saa nähdä, päästäänkö sitä aamulla töihin ja kouluun. Esikoisen ääni oli painoksissa ja kurkku kipeänä. Pienempiä joululomalla vaivannut sitkeä tauti on tainnut saada isoimmastakin otteen - eikä eilinen kolmen tunnin laskettelu 25 asteen pakkasessa varmaan ainakaan auttanut ennaltaehkäisevästi. Taisi kuitenkin olla sen arvoista. Tyttö on kovasti odottanut rinteeseen pääsyä ja mummolassa on siihen onneksi hyvät mahdollisuudet.


P.S. Ikkunapaikka ainakin näin pakkasella oli tulppaaneille mieleen. Puolitoista viikkoa sitten ostetut kukat ovat vieläkin hyvässä kunnossa.

Mukavaa alkavaa viikkoa!