Arki on alkanut ja voi mahdoton, miten se väsyttää parin ensimmäisen työpäivän jälkeen, kun unirytmi on mitä on. Onneksi oppilaiden kanssa on kuitenkin ollut huippukivaa!
Blogin hiljaiselo ei kuitenkaan johdu alkaneesta arjesta, vaan siitä, että olen käyttänyt ruutuaikani lasten valokuvakirjojen tekemiseen. Olen ottanut tavaksi tehdä jokaiselle kirjan aina vuoden päätteeksi ja koska minulla tulee kuvattua niin paljon, on kuvien valikoinnissa melkoinen homma. Nyt on kuitenkin kolma kuvakirjaa tilattu. Vielä jos jaksaisi yhden vääntää, että saisi meille vanhemmillekin oman version.
Meillä täällä on vieläkin joulukoristeita pitkin ja poikin. Tänään hain Halpahallista muovisia säilytyslaatikoista repsahtaneiden pahvisten tilalle. Nyt pitäisi koota itsensä ja alkaa siirtyä kevääseen muutenkin kuin noiden muutaman ikkunalla olevan tulppaanin myötä.
Eiköhän tämä vähitellen tästä.
VAalokuvakirjat ovat kivoja muistoja!Meillä on myös leikekirjatyyppiset kirjat olleet käytössä.Toinen tytöistä harrasti nykytanssia,niin lehdistä sai leikata heidän esityksistä aina juttuja.
VastaaPoistaMeilläkin tytöt tanssii, mutta ei (vielä?) sellaisella tasolla, että olisi lehdistä leikattavaa :D Onhan noita ihana katsella jälkikäteen. Lapset itsekin tykkävät.
PoistaIhania kuvia taas kerran. Tulppanien ilmestyminen ruokakauppoihin on ensimmäinen merkki keväästä. Vielä en ole meidän lähikaupasta tulppaaneja bongannut :D
VastaaPoistaMukavaa tiistaita.
Täällä niitä on jo jouluksi tarjolla 😃
PoistaVoi mää en oo kyllä saanu aikaan valokuvakirjoja, mutta on varmasti kivat muistot. Tuuhan kylään Aurinkokujallekkin.
VastaaPoistaKiitos, täytyypä tulla käymään :)
PoistaKuvakirjojen tekemisessä on tosiaan iso työ - varsinkin, jos kovin innostuu säätäämään :) Minä pyrin mahduttamaan koko perheen vuoden keskeisimmät tapahtumat ja muistot yhteen ifolorin 136 -sivuiseen kirjaan. Aina vain tosiaan tuntuu, että sivut loppuvat kesken! Voi kun tulisi markkinoille vielä n. 150 -sivuinen kirja - se helpottaisi tuskaa jo vähän! ;) Minullakin oli aikaisemmin tapana urakoida koko vuosi kerrallaan, mutta nykyisin teen kirjaa vaiheittain, pitkin vuotta aina kun siirrän kuvia kamerasta koneelle. Oikeastaan se on ihan mukavaa puuhaa ja aivan ihanat muistot niistä jää. Me kyllä tykätään katsella niitä jälkeenkinpäin ja joskus niistä tulee tarkistettua erinäisiä asioita, kuten minkä verran olikaan lunta pääsiäisenä, millaisia kesäkukkaistutuksia meillä on ollut, minä vuonna leikkimökki rakennettiin, mitä me tehtiinkään kesälomalla tai mitä oli neidillä päällä jossakin juhlissa. Minä kun en pidä blogia tai päiväkirjaa, niin nappailen paljon kuvia ja kokoan eräänlaisen päiväkirjan niistä :)Ja kehityksenkin huomaa, kun vertaa ensimmäisiä kirjoja nykyisiin. Sinä kun teet siis neljä (?!) erilaista kirjaa joka vuosi, omaat varmaan huikean tatsin ja rutiinin siihen hommaan! - MY
VastaaPoistaMinun pitäisi kyllä ehdottomasti kanssa terästäytyä ja alkaa tehdä kirjaa kuukausittain. Sehän tosiaan on ihan mukanaa puuhaan pienissä annoksissa, mutta kieltämättä kun neljättä sadan sivun kirjaa vääntää, alkaa into olla jo kaukana. Toisaalta tosiaan kolmannen kirjan kohdalla on jo ihan eri tuntuma kuin ensimmäisen - puhumattakaan tosiaan niistä ihan ensimmäisistä muutaman vuoden takaa. Ihan kamalaa katsottavaa :D Tai no siis joo, ihania muistoja nekin, mutta onneksi tässäkin kehittyy ;) Kyllä noiden katselemisesta aina tulee ihania muistoja mieleen.
Poista