maanantai 21. tammikuuta 2019

Nopea välipalavinkki


Arkeen saa näköjään piristystä niinkin pienillä asioilla kuin ruokakaupan vaihtamisella.
Useimmiten tulee käytyä paikallisessa S-marketissa, se kun sattuu osumaan omille reitelle parhaiten. Helppoa se tietenkin on, kun tietää, mistä kaikki löytyy. Ja käytännöllistä. 

Tässä eräänä päivänä poikkesin kuitenkin Torista ostamieni monojen hakureissulla CityMarkettiin ja ai että, miten vaihtelu virkisti. Vähän eri tuotteet ja tarjoukset, aivan uutta inspiraatiota ruokien valintaan (johon ainakin itsellä alkaa olla ihan mitta täynnä - ei millään jaksaisi asioida ruokaostoksilla).

CityMarketissa silmiin osuivat bagelit. Niistä tuli helposti ihanan erilainen, herkullinen välipala! Paahtimessa lämmitys ja niinkin yksinkertaiset täytteet kuin tuorejuusto, kinkku ja kermajuusto riittivät tuottamaan makuelämyksen, jota nyt jo kaipailen. Saisikohan noita bageleita jostain lähempääkin...?

torstai 17. tammikuuta 2019

Palmikoitu villamatto, ai että!


Kerran vuosia sitten meidän perheessä oltiin ison kriisin äärellä mattoa valitessa. Minä halusin jotain pehmeää ja ihanaa, mies ajatteli käytännöllisesti ja halusi jotain helposti siivottavaa. Millään ei meinannut löytyä kompromissia. Lopulta päädyttiin paperinarumattoon, joka on jo hyvän aikaa ollut hyljättynä varastoon. 

Sittemmin on päästy mattoasioissa paremmin yhteisymmärrykseen, mutta ei ikinä ennen niin kuin tämän Sukhi-mattojen tilauksen saapuessa tammikuun alussa. Koko perhe oli aivan haltioissaan. Tytöt kääriytyivät vuorotellen pehmeälle villamatolle ja mieskin kommentoi, että nyt on kyllä hieno. Matto tulee varmasti ympärivuotiseen käyttöön, mutta erityisen ihanalta sen lämmittävä olemus tuntuu näillä talvipakkasilla tuossa takan edustalla.

Kiitos tästä uudesta ihanuudesta Sukhi-matoille, jotka tarjosivat mahdollisuutta blogiyhteistyöhön kanssaan. Olen nähnyt joitain Sukhin mattoja aikaisemmin Instagramissa ja kurkannut nettisivuillekin, mutta en osannut kuvista päätellä, miten houkuttelevalta matto näyttää ja tuntuu omassa olohuoneessa.

Aloin heti haaveilla, että mitä jos tuollaisen maton saisi isossa koossa. Se toisi ilmettä ja pehmeyttä sisustukseen ja sen päällä olisi niin mukava olla. Isolla matolla on hintaa paljon enemmän kuin nykyisellä olohuoneen matolla, mutta on se myös huomattavasti laadukkaampi, miellyttävämmän tuntuinen ja se aivan varmasti kestäisi aikaa.

Kalim-matto on palmikoitua villaa ja sen lisäksi, että se näyttää houkuttelevalta, se myös tuntuu aivan ihanalta sekä jalkojen alla että vaikka pötkötellessä. Paksu, pehmeä matto on intialaista käsityötä. Se on ympäristöystävällinen valinta, joka materiaalinsa puolesta sopii myös allergisille. Ulkonäöltään se on lisäksi niin ajaton, että uskon sen pysyvän käytössä todella pitkään. Sukhi-mattojen sivuilla sanotaan, että "kun saat Sukhin maton kotiisi, tunnistat kyllä laadun." Täytyy sanoa, että tuo lause pitää paikkaansa. Mikään muu matto ei ole tuntunut ja näyttänyt yhtä hyvältä. Tarkempaa tietoa Sukhin villamatoista löytyy osoitteesta https://www.sukhimatot.com/mika-intialainen-villamatto.

Sukhi-matoilla on laaja valikoima erinäköisiä ja -kokoisia mattoja, joita kaikkia yhdistää laatu. Palmikoitujen villamattojen lisäksi on huopapallomattoja, tilkkumattoja, sileitä punosmattoja, käsintuftattuja mattoja, käsinsolmittuja itämaisia mattoja jne. Ne kaikki on taitavien käsityöläisten tekemiä parhaista mahdollisista materiaaleista. Valmistus tapahtuu Intiassa, Marokossa, Nepalissa ja Turkissa. Matot tehdään aina mittatilaustyönä eli maton valmistus aloitetaan vasta, kun tilaus on tullut. Tämäkin pieni ihanuus on varta vasta meille luotu! Sukhi-mattojen kantava ajatus onkin tarjota asiakkaalle matto, jonka eteen on nähty vaivaa.

Koko valikoimaan pääset tutustumaan sivulta https://www.sukhimatot.com




 Matto saatu bloginäkyvyyttä vastaan.
Suuri kiitos Sukhi-matoille maailman ihanimmasta matosta!

maanantai 14. tammikuuta 2019

Elämä järjestyksessä, paperilla ainakin - meidän perheen ikioma kalenteri

  
Käsi ylös, kenelle muulle järjestys tuo käsittämätöntä tyydytystä. Lähes asiassa kuin asiassa. Kun on saanut to do -listalta hommat viivattua yli, kun kotona näyttää kutakuinkin siistiltä, kun tiskipöydällä ei loju likaisia astioita, kun töissä on kerrankin ajantasalla hommiensa kanssa eikä yhtään koepinoa odota tarkastusta. Tai kun perheen menot ovat hallinnassa, ainakin paperilla.

Kun on kolme lasta ja kaksi aikuista ja jokaisella harrastus jos toinen muistettavana, on perhekalenteri arjen pelastus. Minä olen edelleen sen verran vanhanaikainen, etten pärjää pelkällä sähköisellä kalenterilla. Minun ajanhallintaani helpottaa ihan valtavasti se, että näen koko perheen koko kuukauden menot kerralla yhdellä paperilla. Sen avulla pystyn vähän orientoitumaan kiireisimpiin päiviin ja viikkoihin jo etukäteen ja toisaalta huokaisempaan, kun huomaan kalenterissa pilkisteleviä tyhjempiä aukkoja.

Taitaa olla kolmas vuosi peräkkäin, kun tein kalenterin omista kuvista. Ainakin Smartphotolta löytyy monenlaisia kalenteripohjia kolmen, neljän ja viiden hengen perheille muokattavaksi. Smartphotolle (tai Postille) joudun tosin antamaan miinusta toimitusajoista. Tein joulukuussa korttitilauksen, joka viivästyi luvatusta niin, ettei se ehtinyt edullisempaan joulupostiin, ja tämän kalenterin tilasin 9.12., mutta se oli kadonnut johonkin matkalla ja sain omani vasta, kun SmartPhoto painatti uuden ja lähetti sen tämän vuoden puolella. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis, mutta ehdin jo olla ensimmäisen tammikuun viikon hukassa ilman seinäkalenteria. Nyt nautin siitä senkin edestä!






sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Lukuhaastetta minulle, oletko sinäkin mukana?


Loppuvuodesta kirjat tulivat puheeksi kavereiden kanssa kerran jos toisenkin ja innostuin lukemaan enemmän kuin aikoihin. Joulupukkikin oli tämän huomannut ja lahjaksi tuli pitkästä aikaa kirjoja - kolme ihanaa teosta. Tänä vuonna ajattelin jatkaa loppuvuoden takaan ja käpertyä yhä useammin sohvalle kirjan kanssa telkkarin sijaan. 

Koska minussa on myös tavoitteita ja taulukoita rakastava puoli, päätin osallistua Helmet-lukuhaasteeseen ihan mielenkiinnosta. Helmet-lukuhaaste on kirjastoammattilaisten kokoama lista, jonka tavoitteena on sekä innostaa että haastaa lukemaan. Haaste ja sen pienempi versio löytyvät täältä. Katsotaan, montako kohtaa saan vuoden aikana rastitettua listalta. Lupaan pitää teidät ajantasalla edistymisestäni.

Oletko sinäkin mukana?

Eilen luin loppuun viimeisen joululahjakirjoistani: Nicholas Sparksin The Lucky One.
Se täyttää sopivasti lukuhaasteen ensimmäisen kohdan kriteerin "Kirjan kannessa on ihmiskasvot". Nyt luvun alla on ystävän suosittelema ja lainaama Emily Giffinin First Comes Love ja jonossa myös Lontoon reissulta tuomani Marian Keyesin The Break.

Kuten näistä saatatte päätellä, minun makuuni ovat erityisesti romanttiset, nopealukuiset kirjat ja tykkään lukea englanniksi. Siten saan vähän ylläpidettyä kielitaitoani, englannin puhumiseen kun on oppilaille puhumisen lisäksi harvoin mahdollisuuksia.

Luen toki välillä myös suomeksi ja vakavammista aiheista. Loppuvuonna luin ystävien suosituksesta Minna Rytisalon Lempi-kirjan, joka oli todella koskettava. Joululahjaksi Jan-Philipp Sendkerin Sydämenlyönneissä ikuisuus. Se oli erilainen kuin mikään muu lukemani kirja ja herätti paljon ajatuksia. Jatko-osan lukeminen jäi kiinnostamaan. Loppuvuonna luin myös Tatiana de Rosnayn Sarah's Key, joka oli rankka, mutta erinomaisesti kirjoitettu ja kiinnostava teos.

Olisiko sinulla minulle suosituksia kirjoista, joihin kannattaisi tarttua tänä vuonna?






perjantai 4. tammikuuta 2019

Paluu uudenvuoden juhlapöytään: kullanhohtoinen kattaus


Uudenvuoden juhlapöytään koottiin tänäkin vuonna kultaa. Serpentiiniä ja sädetikkuja ostin, mutta suurin osa koristeista löytyi joulukoristeiden joukosta. Sen verran pääsin taas askartelun makuun, että tein jokaiselle juhlavieraalle "Have a sparkling New Year" -kortin, jossa oli kaksi sädetikkua kiinni. Lisäksi tulostin Pinterestistä löytämäni uudenvuoden pelin, jossa oli erilaisia aiheita, joita miettiä kuluneelta vuodelta ja tulevalle vuodelle. Levittelin niitä pitkin pöytää jokaiselle mielessään mietittäväksi.



  


torstai 3. tammikuuta 2019

Leffasynttärit kotona


Meillä juhlittiin tänään kymmenenvuotiasta hyväksi havaittujen leffasynttäreiden merkeissä.

Leffa on helppo ratkaisu, kun ulkona paukkuu pakkanen ja haluaa onnistua pitämään ison vierasporukan kohtuullisen rauhallisissa tunnelmissa. Videotykki olohuoneeseen, sohville irtokankaat päälle enimmiltä lioilta suojaamaan ja isoimmat matot pois alta.

Tarjoilujenkin suhteen päästiin helpolla. Hiphurraalta haettiin popparikone jo neljättä kertaa vuokralle ja sen lisäksi tarjolla oli vain limpparia, karkkeja ja donitseista kasattu "synttärikakku".

Sen verran pääsin askartelemaan, että tulostin ja liimasin valkoisiin paperipusseihin "candy" -etiketit sekä poppareille ja juomille vastaavat. Jokaiselle vieraalle oli popparikulho, karkkipussi ja pillimuki (yleensä vältän kertakäyttömukeja, mutta ajattelin, että näillä pillikansilla limpparin lattialle/sohvalle kaatumisen riski on pienin).

Leffateatterin (=olohuoneen) ovelle tuotiin liitutaulu, jossa esiteltiin päivän elokuva, ja koristeeksi kolme ilmapalloa. 

Juhlaväki viihtyi leffan parissa ja äiti nautti, kun sankari oli tyytyväinen ja iloitsi jokaisesta vieraasta, joka tuli paikalle. 

Kuvia ja tunnelmia edellisiltä leffasynttäreiltä parin vuoden takaa täällä. Silloin värkkäsin juhliin myös Photo boothin. Neljän vuoden takainen leffasynttäripostaus täällä.