keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Suosikkivaate






Jos joskus tulee tehtyä niitä virheostoksia, niin onneksi välillä voi vielä vuoden jälkeenkin olla kiitellä itseään hyvästä herätehankinnasta. Jopa niin pitkälle, että tekee ostaa uuden vastaavan ensimmäisen kaveriksi.

Viime syksynä tilasin H&M:ltä molemmille tytöille Minni Hiiri -hupparit ihan vaan siksi, että ne olivat niin söpöt. Käytössä on osoittautunut, että ne ovat myös pehmoiset, lämpimät, mukavat päällä ja säilyneet todella siisteinä. Huppari on kolmasluokkalaisen suosikki ja nelivuotias ei enää muuta hupparia päiväkotiin kelpuutakaan. Aloinkin jo epäillä, että päiväkodissa luulevat tuota tyttöraukaun ainoaksi pitkähihaiseksi.

Tämän syksyn mallistossa oli uusi versio samaisesta Minni-hupparista. Sama malli, samanlainen rusetti pään päällä ja suunnilleen sama väritys, mutta uusittu kuvio. Eräänä tiistaina kuluttaessani aikaa isomman tytön ollessa tanssitunnilla, päätin ostaa pikkuneidille uudenkin Minnin. Nyt ehtii välillä arkisinkin laittaa toisen hupparin pesukoneeseen, eikä aamulla tarvitse vääntää aiheesta, missä Minni-huppari on.

Kun kyseisellä hupparilla oli viime vuonna hintaa 17,90€ ja tänä vuonna 19,90€, ei voi kuin olla tyytyväinen tämän vaatteen hinta-laatusuhteeseen ja varsinkin käyttöasteeseen :D

tiistai 29. syyskuuta 2015

Korunaulakko ja nelivuotias - arvaatteko lopputuloksen?


Tilasin sisustuskutsuilta korunaulakon pikkuprinsessalle, kun halvalla sai (Hyvän Tuulen Puoti, 4,90€). Isommallakin on. Ajattelin, että se sopii ihanasti neidin kampauspöydän kulmalle.

Korunaulakko tuli ja tyttö oli onnellinen.  Arvaatteko miksi?


Hän oli juuri saanut Barbie-taloon uuden naulakon.


Miten äiti ei tätä tullut ajatelleeksi? :D

maanantai 28. syyskuuta 2015

Tuoksuu talvelta





 


  





Tänä aamuna, kun astuttiin talosta ulos, ekaluokkalainen totesi, että tuoksuu ihan talvelta. 
Ilma oli selvästi viileämpi kuin tähän asti, eikä hupparissa tähän asti kulkenut poikakaan halunnut enää lähteä pyöräilemään ilman hanskoja.

Pysyisi vaan sää edelleen tällaisena aurinkoisena.

Viikonloppuna nautittiin lämpimästä, mutta raikkaasta syysilmasta omalla pihalla. Niin kaunista tuolla ulkona on, että kamerakin piti hakea mukaan. Kuvaan todella harvoin pihalla eikä meidän piha oikein minkään esittelyn arvoinen olekaan. Luonnontilassa se pääosin on, minä kun olen aivan onneton multasormi enkä oikein tiedä, mistä ison pihan laittamisen aloittaisi. Linssin läpi katselemalla pihalta löytyi kuitenkin monta kaunista yksityiskohtaa ikuistettavaksi.

Kauniita syyspäiviä kaikille lukijoille!


sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Ristiäiskakku



Viikonloppuna sain jälleen kerran kunnian leipoa kakun ystävän lapsen tärkeään päivään. Toiveissa oli tällä kertaa simppeli kakku viirinauhoilla ja kirjainnopilla. Itsekin tykkään näistä yksinkertaisen tyylikkäistä kakuista eniten. Toivottavasti tämä vadelmavalkosuklaakakku on maistunut juhlaväelle!

lauantai 26. syyskuuta 2015

Kynttilätuunausta





 


Kynttiläaika alkaa olla parhaillaan ja ainakin  meillä kynttilät ovat nyt tärkeä osa sisustusta. Viime vuonna tuunailin kynttilöitä decoupage-tekniikalla, tänä vuonna löytyi vieläkin helpompi keino.

Sain Slöjd-Detaljerilta muutaman tuotteet testiin. Slöjdin valikoima on valtava eikä valinta ollut helppoa, mutta heti oli selvää, että halusin päästä kokeilemaan kynttilöiden koristelua siirtokuvilla. Viime viikolla postissa tuli ylimmässä kuvassa näkyvä arkki. Siitä leikattiin kuva irti, liotettiin vedessä ja liu'utettiin taustapaperista irti kynttilään. Samalla tekniikalla ja kuvilla voisi tuunata yhtä hyvin jotain muuta kovaa pintaa, esimerkiksi lasipurkeissa nuo kuvat näyttäisivät ihan mielettömän hyviltä. Ehkä laitankin jonkun arkille jääneistä purkin kylkeen!

Tuotteen ja muita siirtoarkkeja löydät täältä, sivun alalaidassa myös videolle kuvattu käyttöohje.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Perjantain parhautta







Olipa ihana aloittaa viikonloppu kahvittelemalla ja rupattelemalla ystävän kanssa samalla, kun ekaluokkalaiset touhusivat hiki päässä yhdessä.

Mies on metsällä ja minä ja lapset saadaan yötä vasten viikonloppuvieraita. Sunnuntaina kutsuillaan Me&I-vaatteiden merkeissä. Ihanan sosiaalinen viikonloppu luvassa kuitenkin rennosti omassa kodissa. Me like!

Mukavaa viikonloppua teille muillekin!

P.S. Korkattiin samalla uusimmat, Pökkylän Punaselta tuvalta mukaan lähteneet Greengatet käyttöön. On ne kauniita!

torstai 24. syyskuuta 2015

Kiireen keskellä onnea on...




ne pienet hetken arjessa omien lasten kanssa. 

Se, kun saa valita vaatteita pikkuprinsessan valokuvaukseen ja letittää hiuksia.
Se, kun saa lukea englannin läksyjä kolmasluokkalaisen ja äidinkielen lukuläksyjä ekaluokkalaisen kanssa.
Se, kun viisivuotiaan kanssa tehdään tehtäväkirjoja, kun päiväkodin viskaritehtävissä ei ole tarpeeksi.
Se, kun päivän kuulumiset jutellaan läpi iltapalapöydässä.
Se, kun esikoisen kanssa venytellään kahdestaan pienempien jo mentyä nukkumaan.
Se, kun lapsilla käy kavereita ja koko porukka neljävuotiaasta yhdeksänvuotiaaseen leikkii yhdessä kotista.
Ja se, kun sisarukset yhdessä touhuavat ja nauravat. Huolehtivat toisistaan ja auttavat toisiaan.

Toisaalta myös se, kun saa väsyneenä lösähtää kullan kainaloon lasten nukahdettua.

Tällä viikolla on työpäivät venyneet iltaan asti koulutuksissa ja kokouksissa, 
mutta onneksi niin töissä kuin kotonakin on näitä valonpilkahduksia, joiden avulla jaksaa viikonloppuun. 

Huomennahan se jo alkaakin! 

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Meidän yhdeksänvuotias


Tasan yhdeksän vuotta sitten minusta tuli äiti, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Vaikka en ikinä tuntenut vauvakuumetta, rakastuin omaan palleroon ensisilmäyksellä. Ensimmäinen äitiysloma oli ehkä parasta aikaa koko elämässä. Ei ollut kiirettä mihinkään eikä hätää mistään. Pienen käärön kanssa kuljimme perhekerhoissa tutustumassa muihin äiteihin ja vauvoihin, kun olimme vasta uudelle paikkakunnalle muuttaneet. Välillä kahvittelimme vanhojen tuttujen kanssa, kävimme vauvakinossa ja shoppailemassa ja teimmepä me muutaman pidemmänkin reissun ihan kahdestaan ainakin isomummilaan Tampereelle, MLL:n puheenjohtajapäiville Helsinkiin ja aurinkolomalle Bulgariaan.

Tämän neidin kanssa on ollut helppo harjoitella äitinä olemista. Hän on luonnostaan niin vastuuntuntoinen ja empaattinen, että hän omaksui isosiskon roolin hienosti jo kahden vuoden iässä. Neljävuotiaana hänellä oli kaksi nuorempaa sisarusta. 

Myöhemmin sitä on miettinyt, kuinka esikoista piti jo tuolloin neljävuotiaana niin isona. Kaksi pienempää varasivat äidin sylin ja huomion niin, että esikoinen oppi huolehtimaan vaatteet itse päälleen, kävelemään tai polkemaan reippaasti mukana, kun pienempiä kyydittiin tai kannettiin, ja odottamaan vuoroaan aina pisimpään, kun pienempien vaatimukset olivat äänekkäämpiä ja voimakkaampia. Hän oppi nukahtamaan yksin omaan huoneeseensa ja huolehtimaan yölläkin vessakäynnit ja muut itsenäisesti. Edelleen liikuttaa muisto siitä, miten kerran löysin aamulla tytön huoneesta märän yöpaidan ja tyttö nukkui pikkuhoususillaan. Ihmettelin, mitä paidalle oli tapahtunut ja tyttö kertoi, että oli yöllä vessaan lähtiessään vahingossa kaatanut lattialla olleen vesilasin maahan, kuivannut lattian yöpaidallaan ja jatkanut unia. Eikä tyttö ollut silloin vielä edes koulussa.

Kun muutimme tähän uuteen taloon kaksi vuotta sitten, hän nukkui ensimmäisen vuoden yksin yläkerrassa - ekaluokkalaisena.

Kun koulu alkoi, hän otti heti vastuun itsestään ja osasi katsoa kellosta, milloin pitää lähteä. Läksyistä ei ole ikinä tarvinnut huolehtia ja vaatteetkin hän osaa itsenäisesti valita sään mukaan. Liikuntapäivänä hän muistaa pakata liikuntaan sopivaa vaatetta mukaan.

Koulussa hän käyttäytyy kuin unelma, samoin harrastuksissa. Kuuntelee ohjaajaa, noudattaa ohjeita, osaa pitää suunsa kiinni ja toisaalta olla kaikkien kaveri. Hän tykkää englannista, matematiikka sujuu helposti, lukemisesta hän nauttii ja toisaalta liikunta on mieleen.

Päättäväisyyttä ja sitkeyttä neidistä löytyy. Eskarin alkaessa hän sanoi, että haluaa oppia lukemaan, koska muutkin osaavat ja oppi taidon viikossa. Jo tätäkin pienempänä hän päätti haluavansa osata seisoa päällään ja harjoitteli niin pitkään, että se alkoi sujua.

Vaikka hänelle on hankala hyväksyä sitä, ettei osaa kaikkea ja ole kaikessa paras, niin toisaalta hän pystyy kuitenkin käsittelemään pettymykset hyvin. Alkukesästä oli kova paikka, kun pikkuveli sai urheilukisoissa kultamitalin, mutta hän oli oman sarjansa häntäpäässä. Koulun alettua oman koulun kisoihin hän kuitenkin lähti hyvin realistisella asenteella: "Minä hyppään tavallisia kolmasluokkalaisen hyppyjä, en ole paras enkä huonoin." Hän kilpaili hymyissä suin eikä edes kysellyt tulosten perään.

Jos esikoisena joutuu kantamaan vastuuta, niin on asemassa omat hyvätkin puolensa. Hänen kanssaan olen tehnyt eniten reissuja kahdestaan. Hän saa valvoa vähän muita pidempään, koska pärjää jo lyhyemmillä unilla, ja hän on saanut talon hienoimman huoneen itselleen. Vauva-aikana hän sai varmasti eniten täyspainoista huomioita. Juttelin hänelle milloin mitäkin ja nautin hänen tuhisevasta seurastaan.

Kiltin kuoren alta tytöstä löytyy temperamenttiakin. Kavereita hänellä on aina riittänyt, eikä riitoja oli liiemmin tarvinnut selvitellä. Sosiaaliset tilanteet väsyttävät häntä kuitenkin niin, että äiti saa kotona kuulla tiuskimista enemmän kuin tarpeeksi, ja oman huoneen siivoaminen ja siistinä pitäminen on se pahin mörkö.

Vaikka kotona räiskyy, niin olen onnellinen siitä, että asiat ovat juuri näin. Jossainhan se paha olo pitää purkaa ja koti on sille juuri oikea paikka.

Suurin haaste minulle äitinä on, etten kaada liikaa vastuuta tunnollisen tytön harteille. Hän huolehtii ja huolestuu muista pyytämättäkin, joten välillä häntä pitää yrittää suojella turhalta murheelta. Hänelle pitää muistutella, että äiti ja isä huolehtivat asioista, eikä hänen tarvitse. Ja välillä hänet pitää ottaa syliin ja sanoa, että on ihan OK olla äidin pieni tyttö ja jättää vastuu äidin harteille.

Onnea syntymäpäivänä äidin iso, pieni rakas <3

tiistai 22. syyskuuta 2015

Pellavaverhoista seinät, aulasta huone pikkuprinsessalle








Joku aika sitten esittelin meidän pikkuprinsessan uudistuneen huoneen. Viime viikolla sain tilaamani harmaan pellavaverhon valkoisen pellavaverhon kaveriksi. Verhojen tehtävänä on toimia huoneen seininä, huone kun on yläkerran aulasta erotettu tila. Tämä ratkaisu toimii hyvin ainakin näin pienen tytön kohdalla. Neljävuotias ei vielä omaa yksityisyyttä ja äänen vaimennusta kaipaa, mutta on kuitenkin mukava saada välillä leikkiä rauhassa omassa tilassa - ja nukkua omassa pesässä verhon takana. Verhot on helppo vetää sivuun, joilloin aula on isompi ja avarampi tila. Osa neidin leikeistä on verhon toisella puolella, aulan yhteisessä osassa. 

Sisustustarra-arvonta päättyi sunnuntai-iltana. Tällä kertaa onnetar suosi Teija Hämäläistä kommentilla 
Tuolta löytyy kivoja tekstejä.

Mukana arvonnassa.
hamalainentm@gmail.com

maanantai 21. syyskuuta 2015

Kaakeleiden maalaus ja vessan valoisampi ilme







Kaipasin meidän vessaan vaaleampaa, valoisampaa ilmettä ja koska en saanut miestä lämpenemään kaakeleiden vaihtoon ja isompaan remppaan, tyydyin maalailuun. Alaosan kaakelit maalasin valkoisella kaakelimaalilla, yläosan maalasin Jean d'Arcin Vintagemaalilla ja patinoin ruskealla ja valkoisella vahalla. Lisäksi maalasin Ikeasta pari vuotta sitten ostetun hyllykön valkoisella maalilla ja hioin sopivasti kuluneen näköiseksi. Nyt pitäisi vielä löytää tyyliin sopiva vessapaperirullateline ja kiinnittää pyyhenaulakko seinään. Ehkä jotain taulua tai muuta seinäkoristusta saattaisi tuo patinoitu seinän yläosa kaivata  ja verhoakin harkitsen pikkuikkunaan. Ehkä pellavasta, johon olen niin ihastunut.

Minä olen aivan ihastunut tuohon yläosan rustiikkiseen ilmeeseen. Alaosan kaakelit eivät edelleenkään sovi täydellisesti tyyliin, mutta valkoisena ne ovat paremmat kuin ensiset sinertävät kultaisilla kukkasilla höystettynä.

Kaakeleiden maalauksesta olin kuullut monenlaista ja aloittaminen jännitti. Ensin pesin seinät maalipesulla, tämä on kuulemma olennaista onnistumisen kannalta. Saumoja olisi pitänyt hinkata vieläkin paremmin, sillä joissain kohtaa niistä alkoi murentua pieniä palasia maalauksen yhteydessä. 

Maalipurkin ohjeessa neuvottiin aloittamaan saumoista ja nurkista ja näin tein, mutta kun tämän jälkeen maalasin kaakelit, jäivät saumojen vierukset erottumaan selkeästi valkoisempana. Tästä syystä en maalannut saumoja enää uudelleen ja kolmen maalikerroksen jälkeen väri alkoi näyttää tasaiselta. Valuminen ei ollut ongelma ja maalin käsittely oli mielestäni pienellä telalla aika helppoa. Lopputuloksen tasaisuuteen olen kyllä tyytyväinen! Ainoa harmi on, että sävy jäi edelleen vähän turhan kylmäksi, näissä kun ei ollut eri valkoisen sävyjä valittavana. 

P.S. Pienen tilan kuvaaminen osoittautui melko hankalaksi...