Tiedättekö sen tunteen, kun olet ajatellut, että nyt vaan tästä laitan lapset nukkumaan ja istahdan itse alas teekupin ja lehden ääreen nauttimaan hetken hiljaisuudesta? Ja sen tunteen, kun kaikki ei ihan menekään niin?
Harrastusrumba on pyörähtänyt tällä viikolla kunnolla käyntiin ja eilisen ja toissapäivän olen kuskannut lapsia pitkin iltaa ja loppuhuipennukseksi ollut itse tanssimassa klo 21.15. asti. Tänään jo päivällä nautin ajatuksesta, ettei ketään (edes itseään) tarvitse viedä mihinkään. Ehkä olisin kuitenkin mielelläni vaihtanut iltakiukut autossa istumiseen ja tanssituntiin... Välillä tuntuu, etten yhtään osaa olla äiti tuolle meidän esikoiselle, joka nykyään räjähtelee tuon tuostakin. Näen hänessä tosi paljon itseäni, mutta eipä näemmä olekaan ihan helppo kasvattaa omaa peilikuvaansa. Tyttö on tunnollinen, kiltti, ahkera, iloinen, reipas ja joustava. Kunnes olemme kotona keskenämme ja minä sanon jotain. Jollekinhan se paha olo pitää purkaa ja ihan oikein menee, kun ne ikävät tunteet näytetään äidille, mutta huh, kun välillä tuntuu, ettei äitikään meinaa kaikkea kestää. Tänään saatiin melkoinen show aikaan siitä, kun sanoin, että viikonloppuna laitetaan tytön huone järjestykseen remppakaaoksen jäljiltä. Ja sitten kiukuteltuaan tytölle kuitenkin tulee paha mieli siitä, että on kiukutellut. Onneksi huonotkin illat, kuten tämä, on saatu rauhoitettua ennen nukkumaanmenoa yhteisellä satutuokiolla. Pienempien nukahdettua olen alkanut lukea kolmasluokkalaiselle tarinoita ja tuntuu, että monissa asioissa niin itsenäinen tyttö kaipaa juuri sen suuntaista huomiota ja yhdessäoloa.
No mutta, kaaos meillä siis edelleen vallitsee eikä sisustusremppaprojekteista meinaa saada kuvia, kun kaikki on ihan vähän kesken ja loppusilausta vailla. Tänään sain olohuoneen suurin piirtein järjestettyä. Päädyin lisäilemään mustaa sinne tänne ja tykkään siitä tosi paljon! Vielä muutama tyynyprojekti odottelee valmistumista ja uusi matto on tilattu. Vanha sohvapöytä lähtee myyntiin ja tilalle roudasin olohuoneen nurkassa olleen puuarkun. Pitsiliinataulun ilmettä piristin korteilla ja mekolla. Ainakin toistaiseksi miellyttää omaa silmää!
Pahoittelen, että Putingin sunnuntaina päättyneen korttiarvonnan voittajien julistaminen viivästyi harrastuskiireiden takia parilla päivällä. Tänään random.org valikoi onnekkaiksi kortti/kalenteripaketin saajiksi seuraavat henkilöt:
Marika S kommentilla
Kahdella arvalla mukana koittamassa onneani. Kyllä kalenterin pitää vielä olla ihan paperikalenteri, joten ensivuoden kalenterin olisi käyttöä.
Anonyymi kommentilla
Rakastan kortteja ja laitankin niitä ahkerasti lapsenlapsilleni! Ystävillenikin! Odotan innolla jospa!?Birgitta birgitta.makkonen53@gmail.com
Anonyymi kommentilla
Ihana arvonta, mukana yhdellä arvalla :) ansku_66@hotmail.com
Laitan sähköpostia/laittakaa sitä minulle osoitteeseen hannamasi@gmail.com
Onnea arvonnan voittajilla ja oikein mukavaa loppuviikkoa sinulle <3
VastaaPoistaKiitos samoin Outi!
PoistaTälläiset elämänmakuiset postaukset on parhaita!! Lasten kanssa riittää haasteita ja on niin lohdullista kuulla, että niiden kanssa ei tarvitse yksin kamppailla. Meillä alkoi aamu melko kaoottisesti kun nuorin huusi koko aamun ja roikkui mun jaloissa, kirjaimellisesti.. Yritä siinä pysyä itse rauhallisena, kun kaikkien aamutoimet (omatkin) piti saada hoidettua yksin. Onneks pääsi töihin lepäämään :D
VastaaPoista:D Mukava kuulla, että joku jaksaa lukea mun vuodatuksia! Ja todellakin, vertaistuki on paras tuki. Mulla onkin tää loppuviikko luksusaamuja täynnä. Itse menen töihin kahdeksaan, mies yhdeksään, joten hän hoitaa aamutoimet. Ja on hoitanut iltatoimetkin maanantaina ja tiistaina. Tänään oli mun vuoro ja heti saatiin huuto aikaan ;)
PoistaHArmi ettei voitto sattunut kohdalleni sillä kortit olivat niin ihania mutta Onnea silti onnekkaille :)
VastaaPoistaEhkä ensi kerralla, uutta arvontaa on luvassa ihan pian 😊
PoistaVoi kuinka ihanaa, voitin arvonnassa :) jee!
VastaaPoistaKuulostaa niin tutulta. Vertaistukea saat täältä roppakaupalla :D
Juuri kun aamulla vein pojan tarhaan, saman tädin kanssa juttelin, joka on ollut nyt meidän kolmasluokkalaisen kanssa silloin ennen.. Sanoikin samoilla sanoilla ja olimme samaa mieltä. Lapsilla on hyvä olla silloin kun koulussa ja hoidossa ollaan kiltisti ja kotona saa sitten äksyily, itku potku raivarit lentää, lapset kuten aikuisetkin tarvii hetkiä jolloin voi purkaa omia olotiloja. Paras tähän on luotettava koti ja äiti, joka ei aina osaa ja jaksa kaikkea kantaa, mut ei se 9 vuotiaskaan. Lapsen kuuluu ja saa kiukutella äidille, ikävää ja halia tarpeeseen. Varsinkin juuri kun säkee omassa tytössä samoja piirteitä kun itsessä on, ottaa välillä hiukan koville. Haleja!
Kiitos vertaistuesta! ♥ Ei se tosiaan ole aina helppoa tämä äitinä oleminen, mutta ihanaa siltikin.
Poista