maanantai 21. joulukuuta 2020

Joululoma, viimeisiä väkerryksiä, tunnelmointia ja tahdin hidastamista



Joululoma alkoi tänä vuonna ihanan aikaisin. Meille jäi monta päivää aikaa hoitaa viimeisiä asioita ennen joulua ja rauhoittua joulun tunnelmaan.

Lauantaina lyhyen työpäivän jälkeen mies vei lapset kuusenhakureissulle ja mummulaan koko pitkäksi illaksi ja minä sain aloitella lomaa rauhassa pienellä kaveriporukalla, kun isolla ei voi nyt kokoontua. Oli ihana kattaa pöytä kauniisti ja käydä paljussa rauhassa. Kotiakin tuli siivottua ajoissa, kun saatiin vieraita.

Sunnuntai meni muuten löhötessä, mutta kuusi sentään kannettiin sisään ja koristeltiin.

Tänään käytiin kaupungilla katsastamassa Oulun torin ihanaa joulutunnelmaa. Tungosta ei ollut, turvavälit pysyivät helposti.

Rauhallisen olon lomassa on ehditty paketoida viimeiset paketit, viimeistellä ne omatekoisilla pakettikorteilla. "Pakettikortit" syntyivät helposti valmiista askartelumassasta. Osan tuunasin pahvisista tusseilla piirtämällä.

Joulukalenterisukat sain eilen illalla neulottua takaisin aikatauluun. Ne taitavat valmistua aattoillaksi jalkaan. Ihanaa!

Tänään illalla tehtiin kaakaopommeja tyttöjen kanssa. Huomenna aamupalalla herkutellaan niillä! Instan puolelle lupaan päivitellä, miltä ne näyttävät ja maistuvat.

Seurailkaahan meidän joulun tunnelmia muutenkin sieltä. Blogi taitaa jäädä nyt joululomalle.

Tunnelmallista ja rauhallista joulua jokaiselle!

Nauttikaa, rentoutukaa, rauhoittukaa, rakastakaa!











perjantai 18. joulukuuta 2020

Joulukortteja ja -paketointia, helppoja askarteluvinkkejä

 


Joulupuuhat jatkuvat täällä jatkuvan pikkuvärkkäilyn merkeissä. Tänään sain perinteiset sinapitkin keiteltyä. Eilen kuivatin appelsiineja.

Paketit ja kortit ovat saaneet monenlaista ilmettä tänä vuonna. Pakettikortteja taiteilin tussilla ja tähtitarroilla. Tarvikkeet löytyivät ihan kotoa. Tämän tason piirtämiseen riitti minunkin taitoni, kannattaa kokeilla!

Joulukortit opettajien lahjoihin syntyivät dymonauhan teksteistä. Opettajien lahjoiksi sujahti tällä kertaa kangaskassit tekstillä "I'm a teacher. What's your Superpower?"

Joihin oikein spesiaalipaketteihin painettiin oma lahjapaperi puolikkaasta perunasta kaiverretulla joulukuusimuotilla. Mukavaa puuhaa yhdessä lasten kanssa, vaikka ihan pieniä meillä ei enää olekaan.

Huomenna meillä alkaa jo joululoma. Ihanaa, kun tänä vuonna on monta päivää aikaa fiilistellä rauhassa ennen aattoa.




maanantai 14. joulukuuta 2020

Jouluinen kakku omenatäytteellä

 

Minulla on tehnyt mieli kokeilla kreemillä koristeltua kakkua jo pitkään. Sen yksinkertaisen karussa pinnassa on jotain viehättävän tyylikästä. Näin tämän tyyppisen kakun Kaikkien aikojen jouluherkut -lehdessä enkä edes lukenut ohjetta tarkemmin, kun päätin vain kuvan perusteella tehdä kakun juhliin. Ehkä pieni virhe. Isompi tyttö vähän naureskeli, kun alkoi synttäreitä edeltävänä iltana silmäillä ohjetta, jossa luki, että tekoaika  1h + 3h + jäähdytys. Meinasi, että miten aiot äiti vielä ehtiä... Olisi ehkä tosiaan ollut fiksua katsastaa ohje. Varsinkin, kun päätin vielä kokeilla ohjetta gluteenittomista jauhoista. Kakun tekemisessä menikin lähes kaikki pieleen, mikä voi mennä, ja lopulta päädyin sen koko vaivalloisen pohjan väännettyäni tekemään tavallisen sokerikakkupohjan (koska se pohja oli niin littana ainakin niistä gluteenittomista jauhoista minun vähän liian isossa vuoassa paistettuna), mutta täytin sen kuitenkin ohjeen mukaisella omenatäytteellä. 

Omenatäyte toi raikasta vaihtelua täytekakkuun. Kakun kuorrutin marenkikreemillä. Koristeena käytin itse leipomiani marenkeja ja pipareita.


Omenatäyte

3 omenaa

3 rkl vettä

3 rkl sitruunan mehua

1 tl vaniljasokeria

3/4 dl fariinisokeria

1/4 tl suolaa

 1 kanelitanko


Kuori ja pilko omenat kuutioiksi. Lisää kaikki ainekset kattilaan ja keitä noin kymmenen minuuttia. Jäähdytä.


Marenkikreemiin ja sokerikakkupohjaan löytyy ohjeet Kinuskikissan sivuilta 

https://www.kinuskikissa.fi/marenkikreemi

https://www.kinuskikissa.fi/vinkkeja


sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Paperipussitähdistä ja havuista koristeet talvisiin synttärijuhliin

 


Meillä on tällä viikolla juhlittu kymmenenvuotiasta synttärisankaria. Oulun seudulla juuri pahimmoilleen korona alkoi jyllätä ja rajoitukset hallita, mutta uskalsimme kaikesta huolimatta järjestää juhlat pienimuotoisesti luokkakaveriporukalle, joita tyttö joka tapauksessa näkee koulussa (Koulussa, jossa myös minä olen joka tapauksessa töissä). Tyttö oli tämän syksyn jälkeen juhlansa enemmän kuin ansainnut. Eikä pelkästään toki hän. Kyllä kaikille lapsille merkkipäivänsä ja juhlansa soisi.

Sukulaisia niin ikään olemme nähneet vain pienissä erissä. On tämä erikoista aikaa. Toisaalta toki pienempien juhlien järjestäminen antaa entistä paremmat mahdollisuudet keskittyä juuri niihin paikalla oleviin vieraisiin.

Joulukuun lapselle on ihana kattaa pöytään jotain talvista tai jopa jouluista. Havuista saa näyttävää ja tyylikästä lisää kattaukseen monella eri tavalla. 

Tällä kertaa täydensin pöydän ilmettä pöydän päällä roikkuvilla paperitähdillä, jotka askarreltiin paperipusseista. Ohjeita on netti pullollaan, kun googlettaa. Myös video-ohjeita löytyy. Omani tein lopulta VillaTuta-blogin selkeillä ohjeilla (klik) ja ihmettelen vain, miksi en ole aiemmin näitä kokeillut. Niin helposti ja nopeasti saa näyttäviä koristeita! Myöhemmin kuulin vinkin, että viimeiset sakarat voisi kiinnittää langalla/teipillä tms., jotta tähti olisi helpompi kasata tiiviiseen pakettiin odottamaan seuraavaa vuotta.

Joko olette näitä tähtiä kokeilleet? Vai muistuttavatko nämä enempi lumihiutaleita? 



torstai 10. joulukuuta 2020

Hamahelmistä ja ristipistoista kauniita yksityiskohtia paketointiin

 

Lahjojen ostaminen alkaa olla hyvällä mallilla, nyt on paketoinnin vuoro. Paketeista on ihana tehdä kauniita niin, että ne ilahduttava jo itsessään saajaa.

Pinterestistä löydettiin minun innokkaan askartelija-apurin (nelosluokkalaisen) kanssa vinkki käyttää ristipistoilla koristeltuja hamahelmikuusia paketoinnissa. Näistä tuli tosi söpöjä ja tekeminen onnistui meiltä molemmilta melko helposti ja nopeasti. Äiti teki vain tylsiä mustavalkoisia, pienempi käytti enemmän luovuutta värien kanssa.

Samaa ideaa voisi toki jalostaa myös joulukortteihin tai kuusenkoristeiksi.



tiistai 8. joulukuuta 2020

Joulukuun kahdeksas: kransseista innostunut

 

Ihanat ystävät tarjosivat minulle nelikymppislahjaksi iltapäivän kukkien ja sisustuksen parissa. Saimme tietoa kimppujen sitomisesta ja teimme kransseja. En olisi ikinä uskonut, miten hienon kranssin saan omin käsin aikaan. Tuon iltapäivän tuotos vilahteli postauksessa marraskuun lopussa:

Uusilla valaisimilla lämpöä ja valoa sisustukseen

Kranssikurssista innostuneena uskalsin ostaa vihreitä kotiin ja alkaa askarrella itse toista kaakeliuunin kylkeen. Kukkateippiä metallirenkaan pintaan parempaa kiinnityspinta takaamaan ja sen jälkeen rantalangalla kieputtamaan ylhäältä alaspäin. Mitään tarkempaa suunnitelmaa ei tarvita, antaa mennä vaan. Vihreän sävyt sopivat ihanasti yhteen ja rentous on tässä valttia, ainakin minun makuuni. Tästä tosi tuli vähän toispuoleinen, mutta ei haittaa sekään.

Kranssin tarpeet löytyivät pääosin ihan Prisman kukkahyllyltä ja vähän täydennystä ostin kukkakaupasta.

Kranssiaskartelu on ihanaa puuhaa myös yhdessä ystävien kanssa!









maanantai 7. joulukuuta 2020

Kuudes joulukuuta: Itsenäisyyspäivä

 

Itsenäisyyspäivän pienistä perinteistä pidettiin tänäkin vuonna kiinni. Kynttilät sytytettiin, sinivalkoisia suklaita syötiin ja Linnan juhlia katsottiin. Juhlat eivät olleet kuin ennen, mutta kiinnostavaa seurattavaa niissä riitti koko illaksi. 

Uusi perinnekin taidettiin aloittaa: itsenäisyyspäivän sauna. Koko perheen rauhallinen hetki hemmotteluhoitoineen ja saunajuomineen.

Illalliseksi ehkä ei niin perinteistä suomalaista ruokaa: burgereita, mutta kotitekoisia ja hirvenlihasta. Herkullista! Parhautta on, kun pöytään on katettu valkoinen liina, juhla-astiat ja kynttilät, ja oma perhe on koolla.

Itsenäisyyspäivänä oli tänä vuonna erityisesti mummi mielessä. Mummi syntyi keväällä 1918, noin puoli vuotta Suomen itsenäistymisen jälkeen, ja joutui parikymppisenä jättämään kotinsa Karjalassa sodan takia. Hän menetti sodassa ensimmäisen miehensä ja veljensä. Niin isoja asioita, että niitä on vaikea edes käsittää. Mummi on elänyt suunnilleen yhtä matkaa Suomen kanssa tähän vuoteen asti, mutta keväällä hän nukkui pois vähän alle 102-vuotiaana. Tänä vuonna itsenäisyyspäivän sinivalkoinen kynttilä paloi mummilta saadussa kynttilänjalassa.



lauantai 5. joulukuuta 2020

Viides joulukuuta: Lahja kahdeksanvuotiaalle tytölle (Joulupuu-keräys)

 


Joulupuu-keräys on ihana, konkreettinen tapa ilahduttaa eriarvoisessa asemassa olevaa lasta tai nuorta jouluna. Konkreettisen lahjatoiveen toteuttavat mielellään myös lapset. Hekin mielellään ostavat jotain toiselle samanikäiselle tai toiselle, joka toivoo jotain samankaltaista, mistä itsekin tykkää. Antamisen ilo on ihana ilo. 

Meidän paikallisesta kirjastosta löytyy tänä vuonna Joulupuu ja siitä heti silmiini osui kahdeksanvuotiaan toive isosta eläinpehmosta. Oma kohta kymmenenvuotias on aina ollu kova pehmolelujen perään ja vuosi tai kaksi takaparin joulupukin kirjeessä oli täsmälleen sama toive. Arvasin, että hän samaistuisi tähän ja olisi ihana käydä yhdessä valitsemassa lahja.

Tänään aamulla paketoitiin yhdessä valittu nalle isoon pakettiin ja ensi viikolla viedään se odottamaan toimitusta eteenpäin. 

Tänä vuonna Limingan Joulupuu-keräyksen paketit kerätään jo 12.12. mennessä, koska pelkona on, että  koronatilanteeen takia kirjaston aukioloajan kapenevat entisestään. Ainakin tällä viikolla puussa oli vielä paljon toiveita jäljellä. Käyhän nappaamassa omasi!

Joulupuu-keräykseen voi osallistua myös sähköisesti lahjoittamalla rahaa, jolla ostetaan lahjoja. Tietoja nettisivuilta, linkki alla.

Valtakunnalliset Joulupuu-keräyksen sivut:

Limingan seudun Joulupuu-keräyksestä tietoa 



perjantai 4. joulukuuta 2020

Neljäs joulukuuta: Joulukortteja postiin

 

Vieläkö teillä kirjoitetaan joulukortteja?

Minä olen jouluasioissa niin perinteinen, että rakastan edelleen lähettää ja saada ihan oikeita joulukortteja. Viime vuosi taisi olla monelle katastrofi Postin lakkoilun takia ja vei viimeisenkin innon korttien lähettämiseen, mutta silloinkaan en luovuttanut. Meille on jo perinteeksi muodostunut, että kuvat joulukortteihin otetaan isänpäiväviikonloppuna. Nyt kortit olisivat enää vailla osoitteiden kirjoittamista ja postitusta.

Kiirettä ei vielä ole! Edullisemmat joulupostit ehtii lähettää 14.12. mennessä.

Kun ihmisiä ei pääse näkemään, niin ehkäpä se jouluposti piristää ainakin hieman.

Tunnelmallista viikonloppua!

torstai 3. joulukuuta 2020

Kolmas joulukuuta: kierrekynttilöiden testailua

 


Joko teillä on kotona kokeiltu näitä muodikkaita kierrekynttilöitä?

Meillä tämän(kin) idean taloon toivat tytöt. Ehkä tämä ensimmäinen kerta meni harjoituksen piikkiin, mutta ehdottomasti kokeillaan toistekin. Helppoa ja hauskaa puuhaa, ja voisihan näitäkin sujauttaa vaikka lahjapaketteihin.

Näihin tarvitaan vain parafiinikynttilöitä (meidän kynttilät Tigeristä) ja noin 50 asteista vettä.
Selkeä ohje tekemiseen löytyy esimerkiksi täältä:





keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Koristeet askartelumassasta

 




Näihin ihaniin ja todella helppoihin joulukoristeisiin vinkki löytyi @sari_rantanen_photography n instagramista. Kannattaa käydä seuraamassa, siellä on ollut ihanien kuvien lisäksi joulun alla paljon muitakin askartelujuttuja!

Me tehtiin hepat kaupasta löytyneesta askartelumassasta piparimuoteilla nelosluokkalaisen kanssa. Koristeiden kovetuttua koristeltiin ne mustalla tussilla. Tosi helppoa, kätevää ja nopeaa! Ajateltiin, että oman kuusen lisäksi näitä voisi hyödyntää esimerkiksi joululahjojen paketoinnissa tai miksi ihan antaa lahjaksikin vaikka niille opettajille tai mummoille ja kummeille.


tiistai 1. joulukuuta 2020

Piparkakkutalon helpompi versio: Tonttuovi piparista

 


Ihanaa joulukuun ensimmäistä päivää!

Ensimmäiset luukut kalentereista saa tänään aukaista, joulun odotus ihan toden teolla alkaa. 

Tänä vuonna bongasin jostain ihanasta joululehdestä idean tehdä piparkakusta tonttuovi. En alkanut värkkäämään sen suurempaa tarinaa oven ympärille, mutta ajattelin, että voisikohan tuo ovi toimia helppona versiona piparkakkutalosta (joka muuten jää ainakin meillä aina syömättä). Saattaahan se olla, että lapsilla tulee tarve rakentaa se oikea talokin vielä joulun lähestyessä, mutta tämä oli ainakin helppo tehdä ja aika kivalta se näyttää tuossa uunin kulmalla, vai mitä? Kranssia on koristeltu kurpitsan siemenillä, valkoiset pursotukset tehty pikeerillä. Pikeeriin löytyy mainio ohje Kinuskikissalta. Sitä  käytetään meillä nykyään aina piparien koristeluun. On helppo tehdä ja käyttää ja maistuukin hyvältä!


maanantai 30. marraskuuta 2020

Uusilla valaisimilla lämpöä ja valoa olohuoneeseen



Maailman pahin jahkailija täällä hei!

Meidän olohuone on vuosikausia kaivannut valaisimia, mutta minä onneton en ole osannut päättää, mitä haluan. Talvisin on kieltämättä ollut hieman "tunnelmallista" (lue: hämärää) pelkkien ikkunavalojen ja jalkalampun valossa, mutta niillä on menty. Tänä vuonna luonnon sävyt ovat alkaneet kiinnostaa entistä enemmän ja olen silmäillyt rottinkisia valaisimia. Bongasin yhdessä ystävällä B. Livingin valaisimen ja inspiroiduin siitä. Lopulta aikani jahkattua sain valittua B. Livingiltä meille malliltaan ja kooltaan sopivat valaisimet. Ne tuovat mukavasti kodikkuutta ja lämpöä olohuoneen ilmeeseen. Toisaalta niiden muoto on kuitenkin selkeä. 

Meidän valaisinten malli on Bondi ja koko M. Jännitin sitä, miten meidän katon korkeus riittäisi, mutta onneksi ne sai roikkumaan katosta niin, että mies mahtuu vielä kävelemään niiden alta.

B. Living on raisiolainen perheyritys, joka maahantuo valaisimia omilta työpajoiltaan Indonesiasta ilman välikäsiä. Tuotteet ovat uniikkeja, käsin valmistettuja. Heillä on halua olla reilu kumppani valmistajiensa suuntaan. Vastuullisuus ja ympäristöystävällisyys ovat tärkeitä arvoja yrityksen toiminnassa.

Lisätietoa ja koko valikoima, myös joulutarjouksia: https://b-living.fi/
Löydät B.Livingin myös Instagramista nimellä @b.living_fi





sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Minun joulu tulee tekemällä, joulukalenteri nro 1 valmis


Täällä ollaan jo ihan joulunvalmistelufiiliksissä! Lapset laskevat öitä joulukuuhun. Koristeita löytyy varastosta enemmän kuin omiksi tarpeiksi, mutta silti tekee mieli aina askarrella jotain uutta. Minulle joulu tuntuu tulevan väkertelemällä.

Marraskuun aloitetaan ainakin joulukalenterien tekemisestä. Tämän kalenterin pienet pahvilaatikot tilasin joku joulu sitten, mutta silloin ne eivät ehtineet ajoissa. Onneksi ne tänä vuonna osuivat silmiin jo isänpäiväviikonloppuna ideakin löytyi pian.

Liimasin laatikot toisiinsa kiinni Erikeeperillä ja hyvin näyttää kuusi pysyvän myös pystyssä. Numerot oli helppo painaa kotoa löytyneillä leimasimilla. Jos leimoja ei ole, on marketeissakin nykyään hyvät valikoimat numerotarroja meille kalenteriaskartelijoille. Sisällä on mitäpä muutakaan kuin karkkia mukavilla teksteillä höystettynä.

Ystävältä kuulin, että vastaavia laatikoita olisi saatavana ainakin Tigerissa.


Askartelun iloa!

perjantai 13. marraskuuta 2020

Diabetes tuli perheeseen

 


Lähes kolme kuukautta sitten aloin ihmetellä, miksi joku ramppaa öisin vessassa. Ensin ärsytti, kun heräsin öisin siihen. Sitten ihmetytti. Selvisi, että vessassa juoksee nuorimmainen ja mietin, mahtaako hänellä olla virtsatietulehdus, mutta toisaalta mitään muita siihen viittaavia oireita ei ilmennyt. 

Elokuun viimeisenä viikonloppuna lähdimme Tampereelle ylioppilasjuhliin. Reissussa huomasin, että tällä pikkuneidillä, joka ei yleensä juo juuri mitään, oli koko ajan jano. Hän varmisteli vähän väliä, että mukana on vesipullo ja kysyi niin joka paikassa, mistä saisi juotavaa. Vähitellen omat hälytyskellot alkoivat soida ja aloin laskea näitä oireita yhteen. Huolestuin.

Olin hotellissa yksin lasten kanssa enkä halunnut huolestuttaa heitä, joten laitoin vaivihkaa viestiä miehelle. Lisäksi otin yhteyttä omiin vanhempiini, jotka ovat lääkäreitä. Kerroin oireista ja sanoin, että voisikohan kyseessä olla diabetes tai että onko näille oireille muuta mahdollista selitystä. Ja toisaalta, pitäisikö meidän lähteä suoraan päivystykseen reissun päällä vai odotammeko, että pääsemme kotiin. 

Mies vastasi, että ei kai nyt sentään diabetes, kun eihän sitä ole suvussa, eikä kohonnutta riskiä ole vauvana tehdyissä tutkimuksissa kenelläkään meidän lapsista havaittu.

Vanhemmat vastasivat niin ikään rauhoittelevasti, että jos kunto on muuten hyvä, niin ei tarvitse lähteä päivystykseen, mutta käykää kuitenkin heti maanantaina mittauttamassa sokeriarvot kotikunnassa.

Oireet eivät helpottaneet seuraavina kahtena yönä ja oma olo oli jo aika hermostunut, vaikka kuinka yritin etsiä muita loogisia selityksiä oireille. Maanantaiaamuna soitin terveyskeskukseen, mutta sain koronajonojen takia ajan vasta tiistaille.

Lopulta tiistaiaamuna omassa terveyskeskuksessa mitattiin sormenpäästä selvästi koholla ollut paastoarvo ja meidät passitettiin suoraan OYSiin lasten päivystykseen ja sieltä osastolle harjoittelemaan diabeteksen hoitoa.

Diabetes oli asia, jota emme osanneet odottaa ja näin jälkikäteen ajateltuna olen tyytyväinen siihen, etten ollut sitä osannut etukäteen pelätä. En olisi ikinä voinut kuvitella, kuinka hienosti yhdeksänvuotias voi sopeutua uuteen asiaan, joka kulkee mukana elämässä joka hetki ja joka vaatii mm. lähes kymmenen pistosta päivässä. Hän on positiivinen ja reipas, mutta toisaalta sanoo, jos jännittää tai harmittaa. Ja moni asia onkin jännittänyt: ensimmäinen koulupäivä diabeteksen kanssa, ensimmäinen ruokailu ilman omia vanhempia, ensimmäiset kaverisynttärit, ensimmäinen tanssitunti, ensimmäinen yö ilman äitiä, itse itsensä pistäminen, verikoe, sensorin laittaminen jne. Jännityksestä huolimatta hän ei kuitenkaan kiukuttele tai pistä jarruja pohjaan, vaan toteaa harminsa, suree sitä tarvittaessa, mutta pystyy yhdessä meidän kanssa käsittelemään sen ja pärjää sen kanssa. Ymmärtää, että tämä on nyt osa hänen elämäänsä ja huolehtii siitä hienosti. Hän pistää itseään, osaa sitoutua syömään sen, mitä arvioi syövänsä ja muistaa myös tanssitunneilla huolehtia siitä, että sokeritasapaino säilyy. Hän on imenyt tietoa lääkäreiltä ja hoitajilta alusta asti ja häntä on varmasti helpottanut paljon se, että hänellä oli ennestään yksi kaveri, jolla on diabetes, joten hän tiesi vähän siitä, millainen sairaus on kyseessä.

Kun totesin matkalla omasta terveyskeskuksesta OYSiin, että mitä jos sinulla on se diabetes, hän totesi rauhallisesti vain, että sitten on. Samalla asenteella on päästy nämä ensimmäiset kaksi ja puoli kuukautta eteenpäin.

Onneksemme älysimme hakeutua hoitoon suhteellisen varhaisessa vaiheessa eikä lapsen elimistöön ehtinyt kehittyä korkeista sokereista johtuvaa myrkytystilaa, ketoasidoosia. Osastojakson aikana harjoittelimme verensokerin mittaamista, insuliinin pistämistä ja hiilihydraattien laskemista sekä tapasimme mm. ravitsemus- ja fysioterapeuttia, jotka opastivat meille ravinnon ja liikunnan vaikutuksia verensokeriin. Nopeasti opimme perusasiat ja parissa kuukaudessa tuntuu, että meistä on tullut oman lapsemme parhaita hoitajia. En olisi ikinä uskonut, että minulle piikkikammoisena ihmisenä pistäminen on yhtäkkiä normaalia arkea. Tiheillä polikäynneillä saamme jatkossa arvokasta tukea ja vahvistusta kotona tehtävään hoitotyöhön.

Vähän aikaa sitten hehkutin omassa Facebookissa siitä, miten diabetes on tuonut arkeen aivan uusia ilon aiheita kuten tavoitteissa pysyneet verensokeriarvot. Onnea on myös se, että lapsi voi kaikesta huolimatta osallistua juhliin ja syödä sitä, mitä muutkin - kunhan vain huomioi sen insuliinimäärissä. Nämä ovat asioita, joita ei ole ennen tullut edes ajateltua. Lapsen krooninen sairaus pistää asioita kummasti tärkeysjärjestykseen ja ainakin hetken muistaa omat prioriteetit vähän paremmin.

Toisaalta diabetes on tuonut mukanaan myös uusia huolia. Ei ole sellaista hetkeä vuorokaudessa ettei meidän tarvitsisi olla vastuussa siitä, että lapsen verensokeriarvot pysyvät järkevällä tasolla. Kun haima ei enää hoida sitä, se on tehtävä keinotekoisesti. Hoidoksi ei riitä mikään kerran päivässä syötävä lääke, vaan diabetesta on hoidettava joka aterialla, joka aamu ja ilta, jokaisen liikuntasuorituksen yhteydessä ja kaikkien näiden välissä. Ikinä emme voi ottaa päivää emmekä edes iltaa tai yötä vapaaksi diabeteksen hoidosta tai verensokerin tarkkailusta. Jos verensokeri laskee, siihen on reagoitava välittömästi. Jos se nousee, on vähän enemmän armonaikaa.

Tästä kaikesta on tullut tosi nopeasti meidän perheen "uusi normaali". Jatkuva glukoosiseuranta kulkee mukana kännyköissä ja yhdeksänvuotias itse muistaa pääasiassa todella hyvin tarkkailla omaa tilannettaan ja reagoida siihen niin koulussa kuin tanssitunneillakin. Äiti toimii takapäivystäjänä. Tytöllä on aina matkassa pussi, joka sisältää hiilihydraattipitoisia välipaloja ja hunajaa hätätapausta varten, insuliinia ruokailuja varten.

Sisarukset ovat olleet iso tuki ja turva, perehtyneet sairauteen ja sen hoitoon hyvin ja osaavat auttaa tarvittaessa. Myös heiltä on välillä mitattu verensokeria ja hekin ovat jättäneet turhat välinapostelut pois. Ainakin sen hyvän asian diabetes on meille tuonut, että ruokailut ovat entistä säännöllisempiä.

Diabetes on niin yleistä, että omasta tuttavapiiristä löytyy useampia perheitä, joissa joku sairastaa diabetesta. Vertaistuki, kehittyneet hoitokeinot, lapsen positiivinen, rauhallinen ja yhteistyökykyinen asenne ovat auttaneet meitä sopeutumaan tähän uudenlaiseen elämään. Ei tämän kanssa kannata pysähtyä murehtimaan, että tämä kulkee mukana loppuelämän, joka hetki. Otetaan päivä ja tilanne kerrallaan. Yhdessä hetkessä pistetään, toisessa tanssitaan, nauretaan, iloitaan. Onneksi tämä meidän pieni diabeetikko on mestari siinä.

Huomenna 14.11. vietetään Maailman diabetespäivää. Suomessa ykköstyypin diabetekseen sairastuu joka vuosi noin 500 lasta. 

Meidän taival diabeteksen kanssa on vielä ihan alussa. Tämä on ehdottomasti suurin haaste, joka meidän perheelle on annettu, mutta onneksi on vahva usko, että tämän kanssa pärjätään.






sunnuntai 9. elokuuta 2020

Aurinkoisen viikonlopun kunniaksi kuvia ja tunnelmia Yyteristä

 Tämän kesän reissua suunnitellessa Yyteri oli yksi ensimmäisistä toiveista. Olin käynyt siellä vain kerran tosi pikaisesti lapsena ja mieli teki päästä näkemään ja kokemaan paljon puhutut hiekkarannat. Ajattelin myös, että Yyteri on sellainen kohde, että siellä viihtyy koko perhe. Onneksi meille sattui ihana aurinkoinen päivä ja saatiin nauttia merestä. Leirintäalueelta vuokratuilla sup-laudoilla päästiin mereen suppailemaankin. 

Majoituksen suhteen oli huonompaa tuuria ja se varjosti vähän Yyterin lomapätkää, vaikka paljon ehdittiin mukavia juttuja tehdä ja touhuta.

Yyterin dyynit olivat kieltämättä vielä valtavammat ja ranta isompi kuin pohjoisemman upeimmilla hiekoilla (ainakin se siltä tuntui), mutta toisaalta väkeä myös kauniina päivänä enemmän ja omaa tilaa löytääkseen sai todella kävellä pitkän matkan. Vaikeapa näitä on mihinkään paremmuusjärjestykseen laittaa. Ihania paikkoja kaikki omalla laillaan: Yyteri, Kalajoki, Hailuodon rannat, Nallikari, Raahen ja Oulun välissä olevat rauhallisemmat rantakohteet.