keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Hei hei herkkukuu


Helmikuun viimeinen päivä. Kyllä se aika rientää. Ja loma lähestyy.

Helmikuu on tänäkin vuonna mennyt juhlasta toiseen siirtymällä (lue: herkuttelemalla). On kunnioitettu Runebergiä leipomalla runebergintorttuja, palkittu itsemme laskiaismäen jälkeen pullalla, muistettu ystäviä ja perheenjäseniä ystävänpäiväleivonnaisilla. 

Helmikuu on ollut harvinaisen kylmä, tai siltä se ainakin tuntuu. Tänäkin aamuna mittari oli laskenut lähes kolmeenkymmeneen pakkasasteeseen. Sen verran olen vilukissa, että ei millään tekisi mieli lähteä ulossa noilla lukemilla. Toisaalta, kauniitahan nämä aurinkoiset pakkaspäivät ovat, kun ikkunasta tai autosta ihailee.

Arki on ollut yhtä kiireistä kuin koko tämän talven, vaikka viikonloput on saatu pääosin viettää kotona. Ensi talveksi on pakko alkaa karsia omista harrastuksista, että jaksaa kuskata lapsia. Eikä haittaa, vaikka heilläkin menot vähän vähenisivät. 

Mutta ensi viikolla otetaan iisisti ja yritetään nauttia näistä pakkasista...
Meilläkin täällä pohjoisessa lomaviikko vihdoin lähestyy!

Aurinkoisia pakkaspäiviä jokaiselle!

 



 

maanantai 26. helmikuuta 2018

Viikonlopun kampauksia


Viikonloppu meni pääasiassa kotona löhötessä. Flunssa meinaa väkisin päälle ja vie voimia. Toisaalta, tuleepa otettua harvinaisen rennosti ja ehdin tytöille värkkäillä kampauksiakin rauhassa. 

Kuopukselle tein lauantaina korsettiletin ystävän syntymäpäiväjuhliin. Näitä olen askarrellut joskus aiemminkin ja kuvia löytyy tuolla hakusanalla netistä. Idea on todella helppo, mutta lopputulos näyttävä. Ensin tehdään ihan tavallisesti kaksi hollantilaista letttiä ja nauha pujotetaan pinnin avulla niiden väliin.


Esikoisen toiveesta pyöräytin hänelle hollantilaisen letin päätä kiertämään.


Sunnuntaina letitettiin kuopukselle pienet ranskalaiset päälaelle ja vedettiin ne sykeröille takaraivolle.


sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Nallikarin Talvikylässä lumiveistoksia ihailemassa


Kaksi asiaa saa minut aina talvella liikkeelle. Toinen on valofestarit ja toinen nämä lumiveistosjutut. Molemmat jotenkin kiehtovat aivan älyttömästi. Tänään ei enää aurinko paistanut edellisten päivien tavoin, mutta toisaalta pakkanen oli jo hieman hellittänyt kovimmista lukemista.

Meidän piti lähteä Ouluun suksia metsästämään (ja se osoittautuikin melko haastavaksi, niin vähissä olivat jo luistelusukset tyttären koossa). Samalle reissulle päätettiin yhdistää kierros Nallikarin Talvikylässä lumiveistoskisan saldoa ihastelemassa. 

Tavattiin me siinä samassa tämä suloinen porokin.

Näissä tunnelmissa on hyvä odotella hiihtolomaa. Jospa jatkettais lumiveistosten ihastelua SnowVillagessa Ylläksen tuntumassa ja porojakin päästäis syöttämään ainakin Aurinkotuvalla munkinsyönnin lomassa.



  






torstai 22. helmikuuta 2018

Luksusta Radisson Blu Plazassa Helsingissä


Kiirettä tuntuu pitävän niin töissä kuin kotonakin ja blogipostaukset ovat harventuneet yhteen-kahteen viikossa. Yritän kuitenkin olla ottamatta asiasta stressiä. Juttua ja kuvia tulee, kun tulee.

Viime marraskuussa vietin luksusloman itseni kanssa Helsingissä Radisson Blu Plazassa aivan ydinkeskustan tuntumassa. Tuolla reissulla ainoa epäonni oli matkalla hajonnut (jo muutenkin viimeisiään vedellyt) läppäri, jonka takia postauksen tekeminen reissusta jäi odottamaan uutta ja siinä joulukuu ja joulukalenteri puskikin jo päälle niin, että asia jäi. Instaan laitoin kuvia reissun aikana, mutta nyt vihdoin näitä ihanuuksia myös tänne blogiin.

Radisson Blu Plaza on valittu Suomen johtavaksi business hotelliksi (Finland's leading business hotel, World Travel Awards) enkä ihmettele. Yövyin itse business -luokan huoneessa enkä ikinä ole kokenut oloani yhtä ylelliseksi kuin siellä. Sänkykatos, avara huone, sauna, tyylikäs sohva, säädettävä tunnelmavalaistus, aikakauslehtiä, telkkari jopa kylpyhuoneen puolella, aamiainen sänkyyn ilman lisäveloitusta, Business Loungen käyttö tarjoiluineen... Tuota vuorokautta tulen muistelemaan lämmöllä pitkään. 

Lisäksi hotellin sijainti on loistava aivan rautatieaseman ja toisaalta keskustan tarjonnan äärellä, tilat kaikin puolin siistit ja aamupala erittäin houkutteleva.

Jos haluat saada luksusta, kannattaa antaa Radisson Blu Plazalle mahdollisuus.
Tulisin heti uudestaan.

Kiitos tästä loistavasta mahdollisuudesta ja ihanasta yhteistyömahdollisuudesta Radisson Blu Plaza!



  









sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Ystävänpäivän jälkimainingeissa


Helmikuussa on todellakin tullut herkuteltua. Ensin tehtiin runebergintorttuja, sitten laskiaispullia. Ystävänpäiväksi leivoin töihin kakut ja lapsille lupasin donitseja. Niiden teko jäi ystävänpäivän sijaan torstaille, kun vietettiin kuopuksen kanssa sairaslomapäivää kotona.

Tämä ohje oli uusimmasta Talo&koti -lehdestä, Kinuskikissan yhdistelmä donitseista ja muffinsseista. Tuli aivan älyttömän hyviä!

Sairaslomailu jäi meillä onneksi lyhyeksi. Perjantai taas jo huideltiin menemään aamusta iltaan töissä/koulussa, tanssitunneilla ja jääkiekkopelissä. Viikonloppu on sen sijaan ollut ihanan rauhallinen. Lapset kävivät mummon kanssa Superparkissa ja itse pääsin illalla leffaan, mutta suurin osa ajasta on vietetty kotosalla. Kotikin näyttää pitkästä aikaa taas melkein siistiltä ja rästihommien lista on lyhentynyt mukavasti.

Talvilomaa odotellaan jo kovasti! Kaksi viikkoa enää!
Toivottavasti silloin ei ole näin kovat pakkaset...





lauantai 17. helmikuuta 2018

Tavarat järjestykseen


Onko muillakin keväällä samanlainen kuin puhdistautumisen tarve kuin meillä täällä? Heti joulun jälkeen käytiin kaapit läpi ja nyt pyöritän kirpparipöytää, että pääsisin ylimääräisestä eroon. Samalla olen järjestellyt kaappeja ja hyllyjä, käynyt jopa lasten muistolaatikot läpi ja karsinut vähän kuvistöitä yms.. Jättänyt silti paljon, mutta en ihan kaikkea. Mikään tila ei siihen riittäisi.

Jäljelle jättämiäni tavaroita olen yrittänyt organisoida helpommin hallittavaan järjestykseen. Sattuikin siis aivan mainiosti niin, että tammikuun puolella sain sähköpostia Orthexilta. Kyselivät, olisiko minulla tarvetta säilytyslaatikoille. Ai olisiko? Aina! :D

Posti toikin sittemmin ison lähetyksen erikokoisia SmartStore Colour -laatikoita kaikissa kolmessa uudessa sävyssä: harmaana, roosana ja akvamariinin sävyisenä. Nämä olivat niin kivannäköisiä, että ensimmäistä kertaa jätin muovilaatikoita näkyvillekin. Vaatehuoneessa näitä on ollut jo iät ja ajat, niin näppäriä ne suljettavina kansineen eri koissa ovat. 

Uudet laatikot löysivät paikkoja mm. kuistin sairaalasängyn alta ja vierashuoneen vitriinistä. Toki osa pääsi myös vaatehuoneeseen lasten tarvikkeiden säilytykseen, isoin koko oli mm. hyvä pehmoleluille.

Ihana tunne, kun asiat ovat edes hetken edes vähän paremmin järjestyksessä!





Suuri kiitos Orthexille kauniista ja näppäristä säilytyslaatikoista!

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ystävänpäivän yllätyksiä


Iloista ystävänpäivää!

Eilen sain inspiraation ja viime hetkellä lähetin vielä sisaruksilleni pienet ystävänpäiväyllätykset (suklaat terveisiin käärittynä), leivoin kakkua työpaikalle ja askartelin kortteja, jotka lopulta päätyivät lasten kavereille. On tällaisia helppoja pikkujuttuja vaan mukava värkätä!

Kortteihin suklaasydämet löytyivät S-marketista, suklaapatukat käärin punaisesta väripaperista leikattuun suikaleeseen ja leimasin/piirtelin liitutaulutussilla koristeet, jotka viimeistelin mustalla ohutkärkisellä tussilla.

Kakkuun tuli Marianne-vaniljatäyte ja päällä olevat ranskanpastillit sopivat makuun täydellisesti. Kakkua inspiroi parin eri reseptin yhdistelmä Kinuskikissan "Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon" -kirjasta.



 
  


maanantai 12. helmikuuta 2018

Hääkakkuja blingblingillä (stressin kera)


Huh heijakkaan, nyt voi huokaista! Tilauslistalla ei ole yhtään kakkua. Viime viikolla (taas kerran) vannoin, että nyt saa nämä hommat jäädä. Meinasi nimittäin aika kova stressi iskeä, kun olin lupautunut tekemään hääkakut eräälle työkaverille ja ottanut itse haasteeksi tehdä elämäni ensimmäisen kolmikerroksisen kakun. Kakkupohjia piti paistaa osittin useampaan kertaan, pohjista meinasi tulla liian kosteita kokoamista ajatellen ja muutenkin tuntui, että nyt vastustaa. Eikä kiire auttanut asiaa. Kolme iltaa käytin käytännössä kaiken vapaa-ajan näiden parissa.

Toisaalta tätä kakun tekoa voi melkein verrata synnytykseen. Melkoista kipuilua on matkalla, tuskastumista ja turhautumista. Joka kerta vannon, että ei enää ikinä. Ajan voisi käyttää muuhunkin. Mutta sitten, kun saa kauniin lopputuloksen aikaan, unohtuu koko tuskainen prosessi ja alkaa jo melkein odottaa seuraavaa kertaa.

Oikeasti oli suuri kunnia tehdä kakut hääjuhliin ja ilo haastaa itsensä kokeilemaan jotain uutta. Ehkä sitten, kun elämässäni joskus on enempi aikaa (tai jos elämässä on joskus vielä enempi aikaa :D), alan tehdä näitä enempikin. Oma 11-vuotias ainakin jo varasi tällaisen monikerroksisen omiin häihinsä. Siihen on toivottavasti vielä paljon aikaa valmistautua :D