sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Omppupiirakkaa ja melkoista haipakkaa





Näin jälkikäteen ajateltuna en tiedä, miten olisi tästä viikonlopusta selvitty ilman mummon ja vaarin apua. Onneksi esikoinen soitti mummolle pari viikkoa sitten ihan oma-aloitteisesti ja pyysi kylään.

On ollut pojan jalkkisturnauksia kotikentällä eli talkoiden merkeissä molempina päivinä, käsilläseisontakurssia esikoisen kanssa (jonka huipuksi jäimme porraskäytävään lukkojen taakse jumiin, ilman ulospääsyä, puoleksi tunniksi. Onneksi on kännykät...), omaa tanssituntia, vieraille leipomista ja pikkusiivousta. 

Kyllä olin kiitollinen, kun eilen oma talkoovuoroni jälkeen ehdin käydä vajaan tunnin kotona ennen käsilläseisonta lähtemistä ja täällä odotti mummon tekemiä täytettyjä paprikoita ja omppupiirakka. Mitähän lie olisi syöty, jos vielä kokkaaminen olisi jäänyt minun varaan?

Ihana oli ylipäätään, että saatiin näitä syksyn makua kotiin, mummolan omenapuusta. Meidän oman puun muutamasta omenasta ei vielä kovin pitkää iloa ollut.

Huomenna arkeen levähtämään ;)

8 kommenttia:

  1. Onni on kun on mummi ja vaari <3 Omppuriirakka ja syksy <3 Ihana blogi liitympä lukijaksi :) http://valkoinenhaave.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että löysit tiesi blogiin. Pitääpä käydä vastavierailulla. On kyllä onni, että on apujoukkoja ♥

      Poista
  2. Onneksi me mummot olemme olemassa;) Itsekin suuntaan huomenna täältä itärajalta pääkaupunkiin pikku Prinsessan luo.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa kun sait apuja hässäkkä viikonloppuun.
    Parasta onkin päästä valmiiseen pöytään.

    VastaaPoista
  4. No on kyllä ollut haipakkaa!
    Ihanan näköinen piirakka <3
    Ja toivottavasti tuleva viikko on vähän iisimpi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka toinen viikonloppu tällaista jaksaa. Onneksi tämän viikon lopussa odottaa oikea levähdys 😉

      Poista

Pienetkin kommentit ilahduttavat minua suuresti!