Helpot halloween-tarjoilut

Meidän kuopus on vähän hidas tutustumaan uusiin ihmisiin. Hänellä vaihtui syksyllä luokka ja hän kyllä löysi heti kavereita uudesta porukasta, mutta ei uskaltanut kutsua heitä kylään tai edes vaihtaa puhelinnumeroita. Heikkona hetkenä lupasin, että voidaan järjestää vaikka halloween-juhlat ja kutsua sitten uusia luokkakavereita yhdessä meille. Just. Silloin se halloween tuntui niin kaukaiselta. Viime viikolla, kun pikkuneiti muistutteli juhlista, ei ajatus enää tuntunutkaan ihan yhtä hyvältä. Juhlat saatiin kuitenkin aikaan. Vieraita kutsuttiin vain kolme ja heistä kaksi pääsi paikalle. Tarjoilut hoidettiin helpon kauttaa. Alla muutama iisibiisi vinkki teille muillekin, jotka olette lupautuneet lapsillenne (tai ystävillenne) jotain järkkäämään, tai mikä ettei ihan vaan oman perheenkin iloksi.

Vaahtokarkeista saa kummituksia, kun maalaa niille silmät. Elintarviketussejakin on olemassa, mutta me käytimme ihan kaupan elintarvikeväriä, jolla maalasimme silmät tikkua apuna käyttäen.

Karkkikulhoon ostettiin matoja sekä valkoisia toffeepalloja, joita maalattiin ikäänkuin silmiä pistämässä niihin samalla mustalla elintarvikevärillä pupilli keskelle.

  

Suukkokummituksista on tullut jo perinne. Nenäliina suukon ympärille, lahjanarulla kiinni ja tussilla silmät kylkeen. Valmista!

Samaan tyyliin syntyivät niin ikään jo useampaan kertaan hyväksi havaitut kummitustikkarit. Nenäliina langalla kiinni ja tussilla silmät päähän.

Muumiopillimehuja valmistettiin käärimällä vessapaperia pillimehupurkkien ympärille. Pienellä teipinpalasella pohjaan kiinni. Lapsista nämä olivat tosi hauskoja, itse en ollut ihan yhtä vakuuttunut lopputuloksesta :D

Ainoa leivonnainen, joka tehtiin, oli aina yhtä helppo ja maistuva mutakakku. Mutakakku koristeltiin vaahtokarkkikummituksilla.

Kaverin Instasta bongasin hauskat nakkisormet. Näissä oli kyllä melkoinen värkkääminen, kun yksityiskohtia hedelmäveitsellä taiteili, mutta pienelle porukalle tusina nakkeja riitti hyvin. Aika hauskasti pitivät muotonsa, tai oikeastaan muokkautuivat vaan entistä aidommiksi keitettäessä.

Ohjelma oli samaa yksinkertaista luokkaa kuin tarjoilukin. Omenojen poiminen vesiastiasta (ducking for apples) on kestosuosikki, jonka jälkeen kasvomaalaukset olivat kyllä entisiä. Lisäksi kaivettiin helmiä matojen joukosta (matoina keitettyjä spagetteja, joihin sotkin joukkoon yhden raaan kananmunan) ja aarretta etsittiin bongailemassa heijastimia taskulampuilla pimeästä.

Tokaluokkaiset neidit tuntuivat olevan tyytyväisiä ja äiti voi viivata yhden lupauksen pois to do -listalta :D Ei vaan, mukava ilta oli äidilläkin tyttöjen iloisia touhuja seuratessa. Katsokaa vaan, ensi vuonna taas tapahtuu jotain vastaavaa.