sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Hiihtoloma, Ylläs

 

Paluu arkeen kolkuttelee taas ovella.

Loman parasta antia on ollut perheen yhteinen aika. Voi kun voisikin vielä vähän jatkaa näissä merkeissä.

Talvilomaviikko on vierähtänyt pääosin Ylläksellä, jo kolmatta vuotta peräkkäin. Kolme päivää rinteessä, kaksi latuja pitkin hiihdellen. Ja kaksi matkustaessa - Haaparanta on pakollinen pysähdyspaikka mennen tullen.

Joku kysyi Facebookissa, että miksi Ylläs, siellä kun oli todella monta tuttua täältä meiltäpäin. Itse olen käynyt hiihtokeskuksista Ylläksen lisäksi vain Vuokatissa ja Rukalla (ja Kasurilassa laskenut läpi lapsuuden) - jonkun yksittäisen päivän laskenut 90-luvulla Levillä, joten en ole kovin hyvä vertaamaan, mutta minusta Ylläksen parasta antia ovat Suomen pisimmät, kolmen kilometrin mittaiset, rinteet. Ylös gondolilla, alas pitkän kaavan mukaan maisemista nauttien. Jonoja hisseihin ei ole juuri ollut, vaikka lomaviikkoja on tuolla vietetty.

Latuverkosto on niin ikään kattava, vaikka meidän retken lasten kanssa ovat kohdistuneet lähes yksinomaan Aurinkotuvalle munkeista ja kaakaosta nauttimaan sekä poroja ruokkimaan. Aurinkotuvalle hiihdettiin myös omassa lapsuudessa. Tätä perinnettä eivät lapset halua Ylläksellä jättää väliin.

Aivan varmasti mukavaa olisi myös muissa Lapin kohteissa, varsinkin auringon näin ihanasti paistaessa. Pakkasta voisi olla vähemmänkin, mutta yllättävän hyvin tälläkin kertaa tarettiin sekä lasketetta että hiihtää.
 

 
 

 
 
    









1 kommentti:

  1. Ylläs, sinun luoksesi on ikuinen ikävä. ♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡

    VastaaPoista

Pienetkin kommentit ilahduttavat minua suuresti!