Eräänä päivänä meidän tokaluokkalainen valitteli, että miksei äiti enää ikinä keksi askarteluja. Viime vuonna kuulemma tehtiin aina jotain. (Ehkä aika kultaa muistot tässäkin...) Sen verran alkoi omatunto kolkutella, että piti äkkiä keksiä jotain. Pikainen tsekkaus Pinterestiin ja idea oli valmis: ommellaan pupu. Kahdeksanvuotias piirsi kaavan paperille, äiti auttoi leikkaamaan sen kaapista löytyneestä pellavakankaan jämästä, yhdessä ommeltiin. Hännäksi vähän vanua. Suloinenhan siitä tuli, sopivasti kotitekoisen näköinen uniikki yksilö.
Oi, miten suloinen pupu! <3 Ja, itse tehty.
VastaaPoista