sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Kun läheinen menee naimisiin


Häät ovat aina ihania onnen juhlia. Silloin, kun naimisiin menee oma perheenjäsen, on tilaisuus erityisen koskettava. Eilen saimme olla osana pikkuveljeni suurta päivää. On ihan käsittämätöntä, mitä iloa ja onnea sisko voi veljensä puolesta tuntea. Upea ja tunteikas päivä, niinkuin oli siskonikin hääpäivä viime kesänä.

Meidän lapsilla on ollut kunnia olla erityistehtävissä sekä näissä veljeni eilisissä että siskoni viimekesäisissä häissä. On saatu pukea päälle parasta, mitä kaapista on ikinä löytynyt: Dollcaken valkoiset laahusmekot tytöille ja musta juhlapuku kravatteineen pojalle. Hiuksia on laitettu viimeisen päälle. Kirkossa lapset ovat kävelleet ensimmäisinä ennen morsianta ja eilen he saivat seisoa edessä kaason ja bestmanin rinnalla. He ovat jakaneet kirkko-ohjelmia ja saippuakuplia, nauttineet prinsessa- ja prinssipäivästä yhdessä hääparin kanssa. Näistä jää varmasti heille ihania  muistoja.

Juhlapäivään mahtui leikkiä ja laulua ja hauskoja tehtäviä esimerkiksi sormenjälkivieraskirjan parissa. Minun suurin tehtäväni oli leipoa lupaamani kuusi täytekakkua. Niistä laitan vielä postauksen erikseen.

Tämän juhlaviikonlopun jälkeen yritämme palailla arkeen vielä viimeiseksi viikoksi ennen kesälomaa.

Kyllä elämä hymyilee tänään hajonneesta autosta huolimatta. 
Olihan sekin luksusta, kun päästiin viimeinen sata kilometriä kotimatkasta ajamaan tilataksilla.


  
 

 

 












2 kommenttia:

Pienetkin kommentit ilahduttavat minua suuresti!