perjantai 13. huhtikuuta 2018

Suunnitelmia, toteutuksia ja yllättäviä käänteitä


Perjantai 13.

Tällä kertaa se sujui suunnilleen maineensa mukaisesti. Meidän piti lähteä siskon uutta kotia katsomaan ja mummolaan lasten kanssa, kun kerrankin olisi harrastusaikataulujen puolesta ollut siihen mahdollisuus. Bussiliputkin oli luottavaisesti varattu netistä etukäteen, vaikka nettilipuilla ei ole palautusoikeutta. Mutta kotona ollaan edelleen. Vähän puolen yön jälkeen heräsin siihen, että meidän yksitoistavuotias huutaa äitiä, vaikka hän ei koskaan herätä meitä öisin. Hämmentyneenä, vähän säikähtäneenäkin pomppasin ylös sängystä ja kiirehtin yläkertaan katsomaan, mikä hätänä. Tyttö oli herännyt oksentamaan. Paha olo onneksi helpotti, mutta kuume on noussut päivän mittaan. Jälleen kerran taudit ottivat tilanteesta otteen ja pakottivat meidät rauhoittumaan hetkeksi kotiin.

Tämä ei ollut edes ainoa vastoinkäyminen tälle päivää. Aamulla meni labraan verikokeisiin, mutta siellä ei ollutkaan lähetettä valmiina. Kaupassa käytyä tulin kotiin ja aloin ihmetellä, mihin olin kauppakassin jättänyt. Lähdin ajamaan takaisin kauppaan, kun kuvittelin jättäneeni sen kauppaan postipakettia odotellessa/kantaessa, mutta matkalla muistin, että olin vain pakannut ruuat reppuun, jonka olin kyllä tuonut kotiin. Luulin vain tavaroiden olevan eri kassissa...

Epäonnea ja liikaa kuormitusta siis sopivasti yhdistettynä on ollut päivän teema, mutta onneksi matkavakuutus korvasi bussilippujen hinnan, terveyskeskuksen hoitaja suostui kirjoittamaan lähetteen siinä samantien ja labrahoitaja ottamaan näytteen, ja ruuatkin tosiaan olivat koko ajan kotona...

Reissuun ei päästy eikä päästä, ja seuraava mahdollisuus on vasta puolentoista kuukauden päästä. Aina ei kaikki mene niinkuin suunnittelee ja toivoo.

Monenlaisia suunnitelmia on myös täällä kotona koko ajan mielessä (ja vaiheessa). Keittiönpöytä valmistui jo ennen joulua, mutta tuoleja emme ole vieläkään saaneet valittua. Valkoiset tabletit sentään ostin pöytään Hemtexistä tällä viikolla. Itse olen valkoisten pinnatuolien kannalla. Onko lukijoilla mielipidettä? Millaiset tuolit sopisivat tällaisen massiivisen lankkupöydän kaveriksi?

P.S. MUISTATHAN OSALLISTUA ARVONTAAN 
edellisessä postauksessani täällä. Jaossa on kaksi lippua Rakentaja 2018 -messuille Ouluun. Messuilla teemana remontoinnin lisäksi sisustu&design ja koti&puutarha. Käypä osallistumassa!

  


6 kommenttia:

  1. Varmasti sopivat, ne valkoiset pinnatuolit? Eikös tuossa reunassa ole valkoinen reunus? Upea pöytä! Pikaista paranemista potilaalle <3 Levollista viikonloppua <3 Terv Tepa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen reunus ja valkoiset jalat on pöydässä 😊 Kiitos!

      Poista
  2. Maalaa vanhat tuolit valkoisiksi? Ekologisempaa ja taatusti halvempaa. Vähän rustiikki pinta sopii tuon pöydän kanssa, eli ei edes tarvitse tulla täydellistä jälkeäkään... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä nykyisistä ei maalattaviksi oikein enää ole. Niitä on liian vähän ja ne vähätkin liimailtu kasaan jo useamman kerran. Kirppareita jne. on kyllä vähän sillä silmässä katsottu eikä välttämättä eriparisetkaan haittais, mutta vielä ei ole sopivia löytynyt. Toisaalta aika on niin kortilla, että jos ei kauppaan meinaa ehtiä ostamaan uusia, niin miten ehtisi maalaamaan vanhoja? 🙈😅

      Poista
  3. Voi harmi, että teillä meni nyt suunnitelmat uusiksi, pikaista paranemista potilaalle.
    Valkoiset pinnatuolit kuulostavat hyviltä ja varmasti sopisivat teille.
    Leppoisaa viikonloppua <3

    VastaaPoista

Pienetkin kommentit ilahduttavat minua suuresti!