Kesäkuun kirjat

Kesän aikana odottavien kirjojen pino on päässyt hupenemaan ja meinasi jo hätä iskeä, kun viimeisen otin käteeni pianon päällä olevasta kirjapinostani. Nyt tilanne on kuitenkin korjattu ja pari kirjaa odottelee jälleen lukijaansa.

Kesäkuussa luin Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. Tarina kaikessa ankeudessaan veti puoleensa. Kerrontatyyli oli erittäin omalaatuinen ja sen sisään pääsemisessä kesti aikaa, mutta toisaalta sivut etenivät aivan huomaamatta ja tarina kaikessa turhauttavuudessaankin vei mukanaan.

Emma Rousin Au pairin valitsin kaverin instasuosituksen perusteella. Vähän piti etukäteen miettiä, että uskallanko tarttua jännitysosastolta löytyvään kirjaan, mutta tässä jännitys pysyi kyllä niin maltillisena, ettei se vienyt unia edes tällaiselta jänishousulta. Tarina oli ihan viihdyttävä, kevyttä kesälukemista. 

Holly Bournen Katsokaa miten onnellinen olen oli pieni pettymys. Odotin siltä enemmän, mutta tätä kukkahattutätiä jotenkin häiritsi jatkuva kirosanojen virta eikä tarinan juonikaan päässyt pintaa syvemmälle. Kevyestä tykkään kyllä, mutta tämä ei vaan sytyttänyt.

 

Anne Frankin päiväkirja ja sen pian sen jälkeen vierailu Anne Frankin talossa Amsterdamissa olivat yhdistettynä vaikuttava kokemus. Sanattomaksi vetää. Siinä, missä lähes kaikki muut kesäkuun kirjat olivat kevyitä ja viihdyttäviä, tämä oli sellainen elämys, joka varmasti jää pysyvästi mieleen.

Jojo Moyesin The Horse Dancer ei ehkä hevosteemansa takia koskettanut yhtä paljoa kuin muut Moyesin kirjat, mutta edelleen pidän sanani, että Moyesin kanssa ei voi mennä pieleen. Jos haluaa takuuvarmaan lukemista iltojen iloksi, niin näistä voi ottaa minkä tahansa.

Toinen varma luottokirjailija Emily Giffin. Love the one you're with oli aivan yhtä ihana kuin lähes kaikki muutkin Giffinit. Chick lit -faneille ihan must!

Rouva C. oli kiehtova tarina kiinnostavasta Minna Canthista. Minna Rytisalon tekstiä lukee mielellään. Monessa kohtaa mietin, mitä oikean Minna Canthin elämässä tapahtui ja mitä hän oikein mahtoi mielessään kantaa. Lämmin suositus tälle kirjalle!

Liane Moriartyn Nine Perfect Strangers oli paikoitellen jo sen verran kaukaa haettua viihdettä, että siinä missä Emily Giffineihin on helppo samaistua, niin tähän ei. Tarina teki mieli lukea loppuun, mutta moni kohta kyllä ihmetytti. Täytynee kuitenkin antaa Moriartylle vielä toinen mahdollisuus.