Palmusunnuntai made easy #kiitollinen

  

Mitäpä muutakaan sitä tämän päivän blogipostaukseen (tai insta/facebookfeediin) kuuluu kuin virpomista. Sitä on varmasti kaikissa lapsiperheissä jo pitkään odotettu ja päiviä laskettu. Vaan eipä se odottelu tänäkään vuonna ratkaissut sitä, että olisin muistanut aloittaa oksien koristelun ajoissa. Tai no joo, aloitettiinhan me. Talvilomaviikon alussa. Silloin vaan ei löytynyt montaa oksaa, mitä koristella, joten käytännössä homma jäi tälle viikonlopulle ja me miehen kanssa tyylikkäästi (not) poistuttiin paikalta.

Kiitollinen saa olla siitä, että tänä(kin) viikonloppuna vanhempani riensivät paikalle ja ottivat lastenhoidon vastuulleen, kun me miehen kanssa suuntasimme nauttimaan viime kesänä synttärilahjaksi saamastani kylpylälahjakortista Kuusamoon. Siinä missä me eilen laskimme aurinkoisia rinteitä, mummo ja vaari hoisivat pajunoksien koristeluhommat lasten kanssa. Ja tänään kun me rentouduimme aamu-uinnilla ja valmiilla aamupalalla, isovanhemmat pukivat ja maskeerasivat lapset virpomiskuntoon, ja kuljettivat lapsia ympäri kylää.

Isoin hoiti homman jo hyvin itsenäisesti kaverinsa kanssa kahden. Keskimmäinen lähti naapurin poikien kanssa kiertämään lähialuetta. Pienimmän vaari vei kaverin luo virpomaan muutaman muun pikkuneidin kanssa, mutta ujolle noitaprinsessalle olikin tullut itku, kun vaari oli yrittänyt poistua paikalta. Niinpä vaarikin oli päässyt mukaan virpomaan, alkumatkasta ihan kädestä pitäen pienimmäisen kanssa.

Palmusunnuntai sujui siis todella helposti minulta ja mieheltä, mummo ja vaari tuskin voivat sanoa samaa. Kiitollisuus olkoon päivän sana tänäänkin. Kiitollinen saa olla isovanhempien avun lisäksi siitä, että kaikilla lapsille on omat ystävät, joiden kanssa lähteä matkaan ja ystävillä vanhemmat, jotka ottavat päävastuun hommasta, kun me emme ole käytettävissä.

Onneksi meidän kotiudutta isommat olivat edelleen virpomistamineissaan ja äitikin sai osansa siitä ilosta, jonka tämä perinne saa lapsissa aikaan.