Onneli ja Anneli, ystävien kanssa yhdessä

(Kuva Finnkinon sivuilta)

Esikoisemme luokkakaverien äidit lyöttäytyivät yhteen - se on niin helppoa facebook-aikakaudella - ja päättivät varata koko luokan tytöille leffaliput Onnelia ja Annelia katsomaan. Niin sitä sitten mentiin, kimppakyydeillä, kuusi ekaluokkalaista tyttöä (yksi joutui tautien takia jäämään matkasta), neljä äitiä, yksi isä, kaksi pikkuveljeä ja yksi pikkusisko.

Elokuva oli oikea hyvän mielen annos ihanine väreineen ja ystävällisine, hyväntahtoisine ihmisineen.

Hyvä mieli leffan lisäksi jäi siitä, että saimme tehtyä jotain näin mukavaa isolla porukalla ja tämä ehdottomasti pitää ottaa uusiksi!

Esikoinen alkoi tietenkin kotona haaveilla samanlaisesta talosta kuin Onnelilla ja Annelilla ja tietenkin hän myös mietti, kenen kanssa hän sinne muuttaisi.

Kolmevuotias kuopuskin jaksoi katsoa leffan innostuneen alusta loppuun asti. Itku tuli, kun elokuva päättyi. Hän haluaa kuulemma olla Anneli, hiuksetkin kun hänellä ovat samalla tavalla vaaleat.

Suosittelen lämpimästi sekä itse elokuvaa että koko luokan/eskariporukan kasaamista yhteen välillä vapaa-ajallakin. On mukava äideille tutustua toisiinsa ja toisaalta lapsille tekee hyvää tehdä välillä asioita isolla porukalla niiden muidenkin luokkakavereiden kuin sen "bestiksen" kanssa.

(Kuvat eivät liity leffaan, ne on otettu kuopuksen prinsessahuoneesta.)

P.S. Nyt meillä luetaan jo vuosia hyllyssä odotellutta Onnelia ja Annelia iltasaduksi, äitikin on koukussa :)