Koirakuulumisia, neljä kuukautta kohta täynnä

Meidän karvainen vauva on ensi viikolla jo nelikuinen. Vaikka aika on toisaalta mennyt äkkiä niin toisaalta tuntuu kuin Tuuli olisi ollut meillä aina. Lapsista arinkin uskaltaa jo itsekseen touhuta koiran kanssa. 

Kasvuvauhti pennulla jatkuu hurjana ja uhmaikä puskee päälle. Pääasiassa Tuuli tottelee hyvin ja tulee luokse kutsuttaessa, mutta välillä joku aarre (esim. pihalta löytynyt omena) vie voiton eikä sana meinaa kantautua korviin. Itsekseen olleessan Tuuli on ehtinyt syödä petinsä riekaleiksi, vaikka luukin olisi ollut tarjolla. 

Onnea on naapurista löytyvä pelto, jolle pääsee juoksemaan ja energiaa purkamaan - ja lapset, jotka kirittävät juoksemalla mukana. 

Uusia, syksyisiä mielenkiinnonkohteita ovat pihjalanmarjat (on niin ihana hyppiä repimään niitä puusta alas) ja nurmikolla lentävät lehdet, joita saa pyydystää.

Aikaisempia kuulumisia kotiintulopäivältä ja kuukauden takaa löytyy täältä, niistä näkee miten hurjasti pikkuinen on jo muuttunut!