Halloween-kemujen uuvuttama, onnellinen äiti

Huh, mikä viikko! Juoksua paikasta toiseen, onneksi kuitenkin mieleisissä merkeissä.
Loppuhuipennuksena tänään Halloween-juhlat koulussa oppilaiden kanssa ja kotona pienehköllä lapsikatraalla. Kaikki kolme lasta olivat saaneet kutsua kaksi ystävää mukaan bileisiin.

Olisi ollut ihana ehtiä leipoa hieno kurpitsakakku, taiteilla lapsille uudet naamiaisasut ja koristella kotia enemmänkin. Käytännössä kuitenkin piti tyytymän melko nopeisiin ja helppoihin valintoihin: karkkia, sipsiä ja mokkapaloja. Kurpitsalyhtyjä ja oranssiksi maalattuja lasipurkkeja tarroilla koristeltuina.

Brunbergin suukoista tehtiin kummituksia yhdessä lasten kanssa ja heijastinsuunnistuksesta palkintoina löytyneitä neniä tuunailtiin porukalla. Matojen (eli keitetyn spagetin) joukkoon olin piilottanut helmiä ja luokassani jo klassikoksi muodostunutta Ducking for apples -kilpailua kokeiltiin tänä iltana myös kotona. Tuossa ideana on syödä omena ilman käsiä joko vesiastiasta tai narun päästä roikkumassa.

Kun tähän Halloween-iltaan yhdisti miehen paneloimassa olohuoneen seinää ja kiinnittämässä listoja, että hän pääsee sitten yötä vasten ajelemaan hirvijahtiin, voitte kuvitella, ettei ääntä eikä actionia puuttunut. Minua kaivattiin vuoroin ohjelmatoimistona, vuoroin remppa-apulaisena.

Kaikki sujui kuitenkin enemmän kuin hyvin. On niin onnellinen olo, kun saa seurata lasten iloisia touhuja parhaiden ystävien kanssa. Noilla kolmikoilla leikit sujuivat niin mukavasti ja omatoimisesti, että äiti sai vain onnellina hymyillä limpparin kaadon lomassa.

Huomenna tämä hulina vaihtuu rauhalliseen kotiviikonloppuun. Tarpeeseen tuleekin. Jospa alkaisi vaikka vähän talven tunnelmaa tuoda kotiin, kun aamulla pakkasmittari näytti jo kymmentä ja maa oli kauniin valkoinen kuurasta.

Tunnelmallista Pyhäinpäiväviikonloppua!