maanantai 9. joulukuuta 2013

Joulukuun yhdeksäs: nimipäiväpiparia ja tanssiesityksiä

Kuten jo aikaisemmin todettu, joulukuu on meidän perheessä yhtä juhlaa. Tänään vietettiin esikoisen nimipäivää. Nimipäivistä ei ole tapana tehdä suurta numeroa, mutta pienen paketin ostin keskimmäiselle joulukuun ensimmäisenä, joten pieni lahja oli luvassa myös esikoiselle. Ekaluokkalainen oli kinunnut MovieStarPlanetin VIP-päiviä jo muutaman kuukauden, joten olin luvannut hänelle niitä nimpparilahjaksi ostaa, kympillä kuukaudeksi. Tänään hän oli sitten koulusta tultuaan käynyt shoppailemassa eli ostanut hahmolleen paljon uusia vaatteita. Illan päälle nimppareita juhlistettiin vielä eilisistä prinsessajuhlista jääneillä kruunupipareilla.


Illan kokokohta oli esikoisen ja äidin sekä parinsadan muun tytön, pojan ja naisen tanssiesitys. Ekaluokkalainen on harrastanut tanssia jo neljä ja puoli vuotta - aloitti vähän ennen kuin täytti kolme. Hänelle esiintyminen onkin tuttu juttu ja upea esitys olikin taas saatu kasaan, hurjia eskari-tokaluokkalaisia leijonia iso laumallinen. Kehitys sieltä ensimmäiseltä joululta neljän vuoden takaa on ollut huimaa, vaikka suloista katseltavaahan neitokaisten tanssi jo silloin oli. Aivan niinkuin tänäkin iltana pienimpien ryhmän esitys, jossa koko yleisö eli täysillä mukana.

Ikimuistoisin tanssin jouluesitys oli ehkä kolme vuotta sitten. Silloinkin esitys pidettiin samoihin aikoihin ennen joulukuun puoltaväliä. Kuopus oli syntynyt alle kaksi vuorokautta ennen esikoisen esitystä. Olimme kuitenkin päässeet jo puolentoista vuorokauden ikäisen kuopuksen kanssa sairaalasta kotiutumaan, joten pieni käärö jätettiin kotiin iskän kanssa ja äiti suuntasi esikoistytön tanssiesitystä katsomaan kovassa pakkasessa rinnat kaulahuiviin käärittyinä.

Tänä vuonna oli äidin ensikerta esiintyjien puolella ja äitiä jännitti paljon tyttöä enemmän. "Leidit" saateltiin lavalle rohkaisevin aplodein ja hymyssäsuin esitys vedettiin kunnialla läpi. Parasta tanssiharrastuksessa onkin ehdottomasti sen tuottama hyvä mieli. Itseäni mukaansatempaavan musiikin tahdissa liikkuminen piristää aina, ja esikoista vähintään yhtä paljon. Eräänä hankalana maanantai-iltana vein tanssiin kiukuttelevan tytön silmät itkusta punaisina, mutta kotiin palasi innostunut, iloinen ja hymyileväinen neiti. Tänäänkin tyttöä oli ilo katsoa lavalla, koko esityksen ajan hän hymyili iloisesti ja nautti siitä, mitä teki.


2 kommenttia:

  1. Joulukuu on ihanaa (ja kiireistä) aikaa juurikin siksi, että on näitä mieleenpainuvia esityksiä ja joulujuhlia! Vaikka teillä on tosiaan aika paljon "extraa" näiden perinteisten joulujuhlien päälle - myönnetään :)

    Teidän Ladien esityksessä oli todellisita lady -energiaa, ja veikkaanpa että aika monelle yleisössä tuli sellainen fiilis, että tahtoo itsekin mukaan. Eli ei huoono ;)

    Meillä tämä harrastus on ollut todella pidetty molemmilla lapsilla. Erityisesti pojalle on ollut tärkeää saada "oma harrastus" (vaikka itse esitys rupesikin vähän tympäisemään;)). Ihmeellistä on myös se, että neitiä ei nämä tanssiesitykset jännitä ollenkaan, vaikka muuten jännittääkin herkästi. On kyllä tosi hienoa, että meidänkin kylällä tällainen harrastusmahdollisuus on. -MY

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että on tosi hienoa, että meillä on täällä omalla kylällä mahdollisuus tällaiseen. Meidän pikkumieskin aina näiden esitysten jälkeen haluaisi aloittaa tanssin, mutta käytännössä sitten tuo palloilu kuitenkin vie voiton, kun kaikkeen ei ole aikaa. Me tytöt nautitaan kyllä koko perheen edestä. Tulehan sinäkin tammikuussa mukaan! :)

      Poista

Pienetkin kommentit ilahduttavat minua suuresti!