Löytö maakuntamatkan varrelta

Jos jaettaisiin "rennoimmat lomailijat" -palkintoja, ei meidän perhe varmaankaan olisi kärkisijoilla. Kaksi päivää olen aamusta iltaan taistellut tapettien kanssa. Ensin meni aikaa tekniikan harjoitteluun, nyt voisi jo kuvitella poistavansa tapetit toisestakin huoneesta. Joskus. Minulla on projektina tulevan tokaluokkalaisen huoneen sisustaminen ja olen sitä tyyppiä, että kun jotakin aloittaa, ei voi lopettaa ennen kuin on valmista. Mikä pahinta (vai parasta?) mies on samaa maata. Hän on irtisanoutunut tästä sisustusprojektista, mutta on aamusta iltaan tehnyt töitä pihalla. Alkuviikosta hän purki terassin ja nyt odotellaan paljua, että sen voisi rakentaa uudestaan. Tämä ja eilinen ovat hänellä menneet kesäkeittiön parissa.

Mitä lapset sitten ovat tehneet? Esikoinen on ollut välillä apuna, välillä huolehtinut pikkusiskosta äidin ollessa kiinni höyryttimessä ja lastassa. Tänään esikoinen jopa lämmitti itselleen ja siskolleen pinaattilettuja lounaaksi ja eilen kolmevuotias nukahti isosiskon syliin. Keskimmäistä kotona näkee vähemmän. Hän käy häthätää syömässä ja välillä tulee hetkeksi kaverin kanssa meidän pihalle leikkimään, mutta pääasiassa hän juoksee naapurista toiseen. Toivottavasti naapurit osaavat ajaa pois, kun heille ei sovi...

Tänään en siis todellakaan ole remontin lisäksi tehnyt muuta kuin laittanut kanat uuniin ja keittänyt riisin, pessyt pari konetta pyykkiä ja ommellut tarranauhat kiinni keittiön verhoihin. Ja kuvannut tämän alkuviikosta yksin maakuntien läpi ajellessani tekemäni löydön: Kauniin pöydän. Mitäs tykkäätte? Mietin, että mistähän pöytä mahtaa alunperin olla peräisin ja mihin sitä on käytetty? Nyt se löysi paikkansa meidän olohuoneesta. Pöytä löytyi Vaalasta Pänikkä ja piironki -nimiseltä antiikki- ja vintagekirpparilta. Ostin sieltä myös pari lasipulloa (1€/kpl), maljakon (2€) sekä vanhan, ison ikkunanpokan. Suosittelen poikkeamaan!