Pikainen heippa väsyneistä tunnelmista iltapalasuklaan ääreltä. Tämä viikko on ollut harvinaisen erilainen ja intensiivinen työrintamalla, kun koululla on ollut vieraana 20 ulkomaista lasta ja 6 aikuista. On ehditty ajella Rovaniemelle ja takaisin, tutustua Oulun Tietomaahan, maistella suomalaisia ja ulkomaisia herkkuja, kokata jne. Parasta tämmöisessä(kin) viikossa on ihmiset. On ollut ihana huomata, miten monet suomalaiset, oppilaiden perheet, ovat olleet valmiita avaamaan ovensa ulkomaalaisille ja lapsille ja huolehtineet heistä jopa kuumetaudeista ja ikävän itkuista sekä kielimuureista huolimatta. On ollut mahtava seurata, miten lapset ovat löytäneet keinoja kommunikoida, rohkaistuneet käyttämään englannin kieltä ja saaneet uusia ystäviä. On myös ollut aivan huippua huomata, miten loistavia työkavereita itsellä on ympärillä. Asiat hoituvat yhdessä talkoovoimin.
Vaikka kaiken tämän lisäksi on ollut ihan mukavaa vaihtelua sekin, että mies on viikon ajan joutunut yksin kantamaan lasten harrastuksista ja ruuanlaitosta äidin huidelessa omissa menoissaan, niin pidemmän päälle ei ihan näin tiiviitä työviikkoja jaksaisi tehdä. Nyt on erittäin väsynyt, mutta kiitollinen ja onnellinen olo.
Tuliaissuklaata massuun ja nukkumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienetkin kommentit ilahduttavat minua suuresti!