Onnellista isänpäivää!

Eilen aamulla heräsin siihen, kun keskimmäinen tuli tyytyväisenä ilmoittamaan: "Äiti, nyt minullakin on se kuume ja näppyjä! Täällä ja täällä ja täällä ja täällä, ainakin viisi!"

Viime yö sitten heräiltiinkin tasaiseen tahtiin kutinaan.

Tänä aamuna äiti ja iskä olivat siis lievästi sanottuna väsyneitä, mutta lapsilla virtaa riitti. "Äiti, missä ne lahjat on? Me halutaan heti antaa ne iskälle!" Ja niin mentiin herättämään iskää, joka jaksoi haukottelun lomassa iloita hienoista paketeista, jotka lapset olivat rakkaudella tehneet, sekä innostuneista pikkuisista ympärillään.

Kotona piirtämämme isänpäivätaulut annoimme vaarille.

Päiväkodin tädeille ja esikoisen opettajille kuuluu kiitos ihanista lahjaideoista ja niiden toteutuksesta lasten kanssa.

Kuopus oli päiväkodissa askarrellut paperimassasta automagneetin.

Keskimmäinen oli erityisen innostunut tekemästään kortista, jossa oli rapsutuspinta. Iskä sai rapsuttaa esille taideteoksen, joka esitti saunaa, koska "iskä tykkää niin paljon saunahommista" (=viimeiset viikot iskän vapaa-aika on mennyt saunaremontin parissa)

Keskimmäisen varsinainen lahja oli kauratyyny kipujen lievittämiseen. Keskimmäinen oli tällä kertaa jaksanut ahkeroida koristelun parissa (poika ei ole yhtä innostunut piirtämisestä kuin siskonsa): oli itse kirjoittanut onnittelutekstin ja piirtänyt iskän ja auringon.

Ekaluokkalainen esikoinen oli maalannut koulussa iskälle liitutaulun.

Lasten lahjat olivat niin hienoja, että äiti päätyi ostamaan vain pienen pullon kuohuvaa (sitä merkkiä, jota olemme miehen kanssa jo yli kymmenen vuotta juhlapäiviksi ostaneet) sekä pussillisen iskän suosikkikarkkeja.

Kakuksi valitsin tänä vuonna Hellapoliisin valkosuklaa-daimkakun, jota meillä on jo usean vuoden ajan tarjoiltu erinäisissä juhlissa.  Käytännössä kävi kuitenkin niin, että mummon ja vaarin tultua lasten seuraksi pääsin eilen yksin kaupungille shoppailemaan ja illalla paikallisen MLL:n 90-vuotisjuhliin. Sekä shoppailu että juhlat venähtivät niin pitkiksi, että leipominen jäi lopulta mummon vastuulle. 

Koristelun sentään hoidin itse tänä aamuna.

Nyt odotamme siskoani ja veljeäni isänpäiväkahveille. Sitten iskä ja vaari voivat korkata tämän herkun! 

Onnellista isänpäivää kaikille sankareille!